Erityisherkkyys - mitä hittoa?!

[Mirri]

Minustakin ammattilaiset käyttävät aina välillä ilmaisua loppuunpalanut tai syvästi uupunut. Mutta minun burnoutillani on työn kanssa hyvin vähän tekemistä. Ja diagnoosi on masennus.

[SADE]

Nämä diagnoosi-kriteerit ovat varmasti monelle lääkärillekin hieman epäselviä.

[Kyllästynyt]

Syy miksi burnoutin sijasta diagnosiksi kirjataan depressio on se, että Z73.0 Työuupumus eli burnout ei oikeuta sairausajan palkkaan.

Jos on epäselvää onko kysessä muna vai kana, lääkäri toimii potilaansa edun mukaisesti ja kirjoittaa lääkärintodistukseen diagnoosiksi masennus (F32.)

[Maaria]

Ryysy, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat sillä, ett on niin hyvin helppo vetäytyä jonkin diagnoosin taakse.
Se on niin helppoa, että tunnustan tehneeni itsekin niin. Mutta sehän on selvää, että kaikilla on pimeät hetkensä. Olen aikoinani kärsinyt kovasti omasta herkkyydestäni ja mennyt siihen helppoon, että alkanut syyttelemään muita myös omasta tilastani. Onneksi ihminen saa ja voi oppia virheistään, eikä kenkään ole niin puhtoinen, ettei joskus olisi jotain töpeksinyt. Niinkuin mirrikin kirjoitti, pahimmillaan voi käyttää omia heikkouksiaan, herkkyyksiään niin, että aiheuttaa muille harmia.

Itse en ole tutustunut edes tähän ns. erityisherkkyyteen, koska koen itse, etten ole sellainen, vaikka piirteitä siitäkin voi olla. Luulisin että esim. Asperger- ihminen, autistinen voivat olla erityisherkkiä.
Kauniiksi piirteeksi ihmisessä koen herkkyyden. Kaikkea voi käyttää niin pahaan kuin hyväänkin.
Riippuu paljon myös ihmisen muusta luonteesta, miten käyttää kykyjään hyödykseen, vai tekeekö niillä vain hallaa.

[SADE]

Olen varma, että jokaisessa ihmisessä on piirteitä, jotka ovat tyypillisiä jollekin psyykkiselle diagnoosille. Ongelma (varsinainen d i a g n o o s i) tulee siinä vaiheessa kun henkilölle itselleen tai hänen läheisilleen / muille ihmisille tulee suuria ongelmia näistä piirteistä.

[Maaria]

Niin ja varmaan löytyisi vaikka mitä, jos tarkemmin syynätään kutakin. Voitaisi myös ihmetellä miksi ihmisestä tulee persoonallisuushäiriöinen. Ei sillä välttämättä ole niin suurta tekemistä herkkyyden kanssa. Eikä myöskään sillä ole tekemistä herkkyyden kanssa, jos haluaa vain terrorisoida ympäristöään.
Jospa kun ihminen sairastuu, se onkin monen hyvin pienen ja lomittaisen tekijän summaa ja vuorovaikutusta. Eikä esim. tietyn yksittäisen piirteen.

[Ryysy]

-

[Rane]

Eikös Mirri ollut joskus sitä mieltä, että hän nimenomaan on erityisherkkä?

[Mirri]

Herkkä olen - aina ollut - ja aika monin tavoinkin, mutten tiedä olevani HSP, enkä tiedä mihin tarvitsisin herkkisyhdistyksen apua, tai miksi tarvitsisin herkkyyteeni vertaistukea, tai miksi yhteiskunnan pitäisi jollakin tavoin ottaa herkkyyteni huomioon.

Oikeastaan ainoa 'herkkiksiin' liittyvä asia, jota toivon toteutuvaksi on, että ihmisen herkkyys tunnistettaisiin ajoissa lapsuudessa - mieluiten jo ihan vauvasta lähtien. Koska luulen ja uskon, että 'herkkisten' alttius mt-ongelmille syntyy siitä, että lapsuudessaan he herkästi leimautuvat hankaliksi ja vaikeiksi, kun eivät ole ja käyttäydy niin kuin muut lapset. Ainakin menneinä vuosikymmeninä vanhemmat ovat helposti hävenneet poikkeavaa lastaan; tämä kun saattoi käyttäytymisellään nolata heidät. Herkkyyden ilmenemismuotoja on yritetty kitkeä lapsesta pois ja aika kovin otteinkin.

Suuren osan aikuisuuttani olen elänyt erityisen herkkänä itseään pitävän ihmisen kanssa; sellaisen joka teki kaikille selväksi, että herkkyytensä vuoksi hän tarvitsee erityiskohtelua ja -ymmärtämystä - jopa omilta lapsiltaan. Oli herkkäkuuloisuutta, herkkänäköisyyttä, herkkätuntoisuutta, loukkaatumisherkkyyttä, ärtymisherkkyyttä, herkkyyttä suhteessa ruokiin, toisten mielialoihin, toisten ääniin ja ilmeisiin, heidän katsomiinsa telkkariohjelmiin, kuuntelemaansa musiikkiin, lukemiinsa kirjoihin... Erityisen herkkä ihminen, joka koulutti lapsensakin tukemaan ja suojelemaan häntä, jottei hän voisi huonosti herkkyyksiensä keskellä.
Ja minussa ei tietysti saanut ilmetä minkäänlaista herkkyyttä, koska sehän olisi ollut uhka hänelle herkkyyksineen. Lastenkin piti jopa sairastaessaan olla kestävämpiä kuin hänen, koska jos lapset vaikuttivat sairaina heikoilta, hän huomasi sairastavansa lapsiaankin pahemmin ja kivuliaammin... Erityisen herkkä kun oli.

[Mirri]

Kaivoin esille tämän vanhan 'hsp'-ketjun, koska tähän mielestäni sopii uudesta kirjasta kertominen.
Pidän kirjaa tärkeänä - vaikken olekaan itse lukenut enkä kenties luekaan - sillä vastikään suomeksi käännetyssä kirjassa puhutaan erityisherkistä lapsista; erittäin tärkeästä asiasta.

Elaine Aron; Erityisherkkä lapsi:
http://www.suomalainen.com/kaikki-koulu ... AqR18P8HAQ

[toope]

" Tämä kirja auttaa kasvattamaan hänestä paitsi poikkeuksellisen, myös terveen, rakastavan, maailmaan sopeutuneen ja tyytyväisen."

Harmi, kun kirjaa ei ollut silloin, kun aikuiset erityisherkät ihmiset olivat lapsia.

[Mirri]

Jep.
Ei ollut kirjaa, eikä mitään käsitystä tai ymmärtämystä siitä, että lapsi voi oikeasti olla kokonaisvaltaisesti herkkä tapaus - ei häiriintynyt, häirikkö, tai muutenkaan vaikea, hankala, tai peräti sairas. Moniko mt- ongelma olisi jäänyt syntymättä, jos synnynnäisen erityisherkkyyden päälle olisi ymmärretty ajoissa; sitä tuskin kukaan tietää. Käsittääkseni tiedon ja ymmärryksen puutteesta on kovin kauaskantoisia seurauksia, joita on mahdotonta korjata.

Luulen, että niin äitinä kuin lapsena mietin näitä asioita lopun ikäni...

Tuli vielä mieleeni: nykyisin sentään onneksi tiedetään erityislapseudesta - ennen ei tiedetty siitäkään, ja seuraukset olivat ikäviä.

[SADE]

Mirri, en usko, että tiedonpuute erityislapseudesta aiheutti välttämättä aikaisemmin aina ikäviä seurauksia. Kaikkina aikoina on ollut ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka ovat hienolla suhtautumistavallaan / empaattisuudellaan edesauttaneet esim. juuri erityisherkän lapsen selviytymistä. Ei aina tarvita koulutusta, kirjoja ja diagnooseja vaan ennemminkin oikeanlaisia ihmisiä ympärille, oikeaan aikaan.

Kuten olen täällä kirjoittanut aikaisemmin, olen erityisherkkä. Täytän lähes kaikki siihen "tarvittavat kriteerit". Olen selviytynyt kuitenkin elämässäni suht. hyvin, koska olen saanut ympärilleni paljon ymmärtäviä ja tukevia ihmisiä, hoitotätejä, opettajia, ystäviä, työkavereita. Olen kiitollinen tästä, sillä kaikkihan on vain tuurista kiinni.

[Mirri]

En minäkään usko.
Sen sijaan tiedon tarpeellisuuteen uskon, koska käsittääkseni hieno suhtautuminen, empaattisuus ja ymmärtäväisyys eivät aina riitä. Hyvä kuitenkin, että joskus riittävät.

[SADE]

Mitä muuta ajattelet tarvittavan?

[Mirri]

Tietoa.

Tuli vielä mieleeni...
En ymmärrä miksi aikuiset tarvitsevat kirjoja ja pistetaulukkoja määritelläkseen itsensä erityisherkiksi, mutta kirjoja ei tarvittaisikaan yritettäessä ymmärtää lapsen kohdalla samaa asiaa. Juuri lasten synnynnäisen herkkyyden tunnistaminen kuitenkin olisi paljon tärkeämpää kuin se, että aikuisia määritellään - tai aikuiset määrittelevät itseään - erityisherkiksi.

[SADE]

Niin, mutta minkälaista tietoa?

[Mirri]

Tietoa oman lapsen erilaisesta tai ns. poikkeavasta käyttäytymisestä ja reagointitavoista. Miksi oma lapsi reagoi ja käyttäytyy näin, kun suurin osa toisista lapsista tekee aivan toisin? Tai tietoa päväkotilapsen/koululaisen erilaisuudesta; miksi yksi lapsi ryhmässä on käyttäytymiseltään ja reagointitavoiltaan niin monin tavoin toisenlainen kuin muut?
Esimerkiksi: miksi jotkut vauvat jättävät ryömimisvaiheen jälkeisen konttaamisen väliin ja alkavatkin liikkua istuallaan; miksi heistä tulee 'peppukiitäjiä'?

Luulen, että esimerkkejä tiedon tärkeydestä löytyy lukemattomia.

[SADE]

Minusta tärkeintä on se, että hyväksytään. Ei siihen tarvita aina lainkaan tietoa.

[Mirri]

Hyväksynnän kanssa tekee tiukkaa ammattikasvattajillakin, jos he eivät tiedä eivätkä ymmärrä mistä on kysymys. Tahto hyväksymiseen ei riitä, jos lapsi käyttäytymisineen synnyttää kasvattajien päässä hämmentyneen kysymyksen toisensa perään, eikä vastauksia ole missään.

Pääsääntöisesti aikuiset - niin vanhemmat kuin muutkin kasvattajat - tahtovat hyväksyä lapsen sellaisena kuin hän on. Mutta jos arjessa esiintyy toinen toistaan isompia ongelmia, eikä kukaan osaa kertoa mistä on kysymys, kyky ja tahto hyväksyä voi joutua lujille. Tarvitaan tietoa; mielestäni se on tosiasia.