Anna Lilja: Merkitysten maailmassa

Anna Lilja: Merkitysten maailmassa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 13.01.2015 03:20

Anna Lilja: MERKI­TYSTEN MAAILMASSA
7.7.2014 http://psykoanalyysi.com/wp/?p=556

Kieli­tie­teilijä Janne Saarikivi kolumnoi huhti­kuussa Helsingin Sano­missa otsi­kolla Luon­non­tiede kertoo vähän kaikesta. Kirjoi­tuk­sessa hän kommentoi tunnetun tiede­miehen Esko Valtaojan kirjoit­tamaa Kaiken käsi­kirjaa. Saari­kiven mielestä tuo kirja, ”joka julkeasti väittää käsit­te­le­vänsä kaikkea”, ei käsi­tellyt juuri mitään tärkeää.

Miksi näin? Kritiikin kärki kohdistui kapean luon­non­tie­teel­liseen näke­mykseen, jonka mukaan todel­lista tai todel­li­suutta ovat vain luon­non­tie­teel­liset faktat. Että koos­tumme atomeista, että meihin vaikuttaa paino­voima jne. ”Mutta kaikki, se ei ole vain tietoa, vaan ennen kaikkea merki­tystä. Siksi jos minä kirjoit­taisin kaiken käsi­kirjan, aloit­taisin omasta pelostani.”

Saarikivi toteaa, että luon­non­tieteen tutki­mus­kohde on todel­lisuus, ihmis­tie­teiden taas ”todel­li­suuden kokemus ja merkitys”. Koke­muk­sel­li­sesti tärkeää todel­li­suutta ovat sellaiset asiat kuin rakkaus, tunteet, kauneus, valta, hyvä ja paha, vastuu. Kaipaus, suru, viha, onni, värit ja sävyt. Merki­tykset, jotka annamme asioille.

Psyko­logina jaan Saari­kiven huolen siitä, että tieteen piirissä käsi­tyk­semme todel­li­suu­desta typis­tetään usein positivistis-empiristiseksi kuvaksi, faktoiksi, joista ”kulttuuris-sosiaalis-psyykkis-semioottinen” ulot­tuvuus jää puut­tumaan. Erityisen hämmäs­tyt­tävää on, että näin tehdään varsin usein myös psyko­logian sisällä. Psyko­logian, jonka pitäisi nimensä mukai­sesti käsi­tellä ihmisen sisäistä koke­musta, mielen maailmaa. Sitä maailmaa, jossa asiat tuntuvat joltakin, merkit­sevät jotakin.

Tästä kirjoittaa myös yhdys­val­ta­lainen psyko­logian ja psykiatrian professori Jonathan Shedler. Hän kuvaa kirjoi­tuk­sessaan, kuinka nuorena miehenä suoritti akatee­misia opintoja psyko­lo­giassa – ja yllättyi pahemman kerran.

Opin­tojen keski­vai­heilla hän päätyi tutki­mus­a­pu­lai­seksi kogni­tii­visen psyko­logian kokeeseen, jossa mitattiin koehen­ki­löiden reak­tio­aikoja tieto­koneen ruudun ääressä. Hän kiin­nostui tavasta, jolla koehen­kilöt toimivat kokeen aikana, heidän suhtau­tu­mi­sestaan koehen­kilönä toimi­miseen. Hän mainitsi tästä kokeen johta­jalle, joka ei kuitenkaan kiin­nos­tunut lainkaan asiasta. Saman­laiseen asen­teeseen hän törmäsi kerta toisensa jälkeen. Shedler kirjoittaa: ”Kukaan noista Columbian profes­so­reista ei ollut nähnyt yhtäkään oikeaa poti­lasta, eivätkä heitä lainkaan kiin­nos­taneet sellaiset asiat kuin unet, inhi­mil­liset into­himot, tärkeät elämän­va­linnat, rakkaus, viha, tuska, tai psyyk­kinen konflikti… lyhyesti sanoen, heitä ei kiin­nos­tanut mikään sellainen, mitä suurin osa ihmi­sistä pitäisi psyko­lo­gi­sesti kiinnostavana.”

Shedler törmäsi myös tutki­joihin, jotka toteut­tivat lähes absur­dilta kuulos­tavaa kyse­ly­tut­ki­musta, jotta ”saisivat julkaisuja”. Aina ei voinut ymmärtää, mitä hyötyä tulok­sista voisi olla, olivat ne sitten minkä suun­taiset hyvänsä. Koko kysy­myk­se­na­settelu tuntui keino­te­koi­selta. Puhuttiin myös käsit­teestä ”PJY”, ”Pienin Julkais­ta­vissa oleva Yksikkö” – se oli akatee­mista valuuttaa mark­ki­noilla, joissa julkai­sujen määrä on tärkeämpi kuin laatu.

Psyko­tie­teissä kovaa valuuttaa on tällä hetkellä neuro­tie­teel­linen tutkimus. Meillä, niin maal­li­koilla kuin psykoam­mat­ti­lai­silla, on taipumus uskoa neuro­tie­teel­lisen tutki­muksen tekevän ilmiöistä todel­li­sempia ja objek­tii­vi­sempia. Aivo­kuvien esit­tä­minen lisää julkai­sussa tutki­mus­tu­losten uskot­ta­vuutta. Tutki­musten uuti­soin­neissa fMRI-tutkimusten koettiin tekevän ilmiöistä kritii­kit­tömän todel­lisia ja objek­tii­visia (Takalo 2011). Ylei­sesti koetaan myös, että jos psyko­te­ra­pialla havaitaan olevan vaiku­tuksia aivoihin, sen vaikut­tavuus uskotaan suuremmaksi.

Tämä kuvastaa ajat­te­lumme absur­di­suutta: onhan psyko­te­rapia oppimis– ja muutos­pro­sessi, ja koska aivot ovat nime­nomaan elin jonka tarkoitus on mahdol­listaa elämämme ympä­ris­tös­sämme ja muuttua adap­tii­vi­sesti, olisi todella outoa, jos oppi­minen ei muut­taisi mitään aivoissa. Aivothan ovat oppi­misen elin! Tavoit­taako aivojen kuvan­tamis– tai tutkimusmene­tel­mämme tuon muutoksen kuinka hyvin, on toinen kysymys. Muutos, jos se voidaan ihmisen koke­muk­sessa tai toimin­nassa havaita, on ilman sitäkin todellinen.

Neurop­sy­koa­na­lyysin piirissä on otettu käyttöön käsite kaksoi­sas­pek­ti­mo­nismi. Sen mukaan todel­lisuus on meille aina perim­mältään tavoit­ta­maton. Todel­li­suutta voi kyllä yrittää tavoittaa eri näkö­kul­mista ja eri mene­telmin, erilai­sista havain­to­kul­mista. Kaksoi­sas­pek­ti­mo­nismin ”mukaan psykoa­na­lyysi ja neuro­tieteet tarjoavat erilaiset havain­to­nä­kö­kulmat saman kohteen tutki­miseen: psykoa­na­lyysin näkö­kulma on subjek­tii­visen koke­mus­maa­ilman näkö­kulma ja neuro­tie­teiden näkö­kulma on ruumiil­listen tilojen ja prosessien näkö­kulma” (Takalo 2011, 45, kursiivi lisätty). Todel­lisuus pohjim­miltaan ei koostu mate­ri­aa­li­sesta tai mielel­li­sestä; nämä eivät ole todel­li­suuden subs­tansseja vaan erityyp­pisiä havaintoja. Ne ovat erilaisia aspekteja todel­li­suuden hahmottamisessa.

Elegan­tissa kirjoi­tuk­sessaan kaksoi­sas­pek­ti­mo­nis­mista tieteen­fi­losofi Ari Takalo selventää vielä, miten Freudin tietoi­suus­teoria täydentää näke­mystä. Freudin mukaan ulkoisen todel­li­suuden tavoin sisäinen todel­lisuus on aina sinänsä tavoit­ta­maton. Havain­tomme todel­li­suu­desta ovat aina aistiemme ja ajat­te­lumme kate­go­rioiden jäsen­tämiä. Freudin teoriassa tietoisuus on mielen aisti­nelin, joka havainnoi psyyk­kisiä kvali­teetteja, sisäistä maailmaa. Mieli saa havaintoja kahdesta suun­nasta, ulkoa ja sisältä päin. Ulkoista todel­li­suutta havain­noidaan viiden eri aistin kautta. ”Sisäistä todel­li­suutta puolestaan havain­noidaan affek­tii­visten aisti­ha­vain­tojen kautta. (—) Nime­nomaan affek­tii­viset havainnot ovat se, mikä saa asiat subjek­tii­vi­sesti tuntumaan joltakin; ilman affek­tii­vista koke­musta asiat eivät tunnu miltään ja toimin­taim­pulssi tilan­teisiin reagoi­miseen puuttuu” (mts. 45).

Miten sitten havain­noida ja tutkia ihmisen sisäistä maailmaa, tunteita, risti­riitoja, into­himoja, unia, mieli­kuvia, tiedos­ta­ma­tonta? Asioita, jotka sinänsä ovat näky­mät­tömiä, suoran havainnon ulottumattomissa?

Psykoa­na­lyy­sissa ja –tera­piassa on omat väli­neensä, joilla tutkia ihmisen ilmaisua ja sitä kautta sisäistä maailmaa. Ilmai­sussaan ihminen antaa näyt­teitä psyyk­ki­sestä työstään. Psyyk­kistä työtä halujen, tunteiden ja ajatusten kanssa voidaan yhdessä havain­noida psyko­te­rapian ”laboratorio-olosuhteissa”. Psykoa­na­lyysia ja psyko­te­rapiaa voi pitää – mikros­koopin lailla — apuvä­li­neinä sen tutki­miseen, millaisia pysy­vämpiä sään­nön­mu­kai­suuksia havain­to­jemme taus­talla on. ”Affek­tii­visten havain­tojen taus­talla olevia sään­nön­mu­kai­suuksia koskevia teorioita kutustaan psykoa­na­lyyt­ti­sessa psyko­lo­giassa usein metap­sy­ko­lo­giaksi” (Takalo, 2011, 46).

Kannat­taako kysyä vain sellaista, mihin on helppo vastata? Vain sellaista, minkä tutki­miseen on valmiit mene­telmät? Freud on esit­tänyt vertauksen: kotiin palaava voi yöllä etsiä avaimia katu­lampun valo­keilan alla, mutta jos ne ovat pudonneet muualle, tämä ei paljon auta. Asian vaikea tavoi­tet­tavuus ei tee sen etsi­mi­sestä turhaa. Tällaiseen etsi­miseen uskal­tau­tuvat ehkä vain suurimmat tieteen löytö­ret­kei­lijät, kuten Koper­nikus, Darwin tai Freud.

Olen iloinen siitä, että insi­nööri osaa suun­ni­tella sillan, joka kestää, tai lento­koneen, joka pysyy ilmassa. On myös hyödyl­listä, että aivojen tutki­mus­me­ne­telmät kehit­tyvät, että psyyk­kisiä toimintoja voidaan kuvata myös neuro­tieteen näkö­kul­masta. Onhan tästä suuri hyöty esim. monien aivo­sai­rauksien kuntou­tuksen kannalta. Mutta en pidä siitä, että kapea luon­non­tie­teel­linen tai neuro­tie­teel­linen käsitys nostetaan ainoaksi oikeaksi kuvaksi todel­li­suu­desta. Tai että seli­tys­tasot sekoitetaan.

On eri asia tutkia maalauksen pigmenttiä tai sen esteet­tistä arvoa. Äärie­si­merkki näkö­kulmien ja seli­tys­ta­sojen sotke­mi­sesta on amerik­ka­lainen tutkimus, jossa demo­kraatteja tai republi­kaaneja äänes­tä­neiden aivoista etsittiin eroja aivo­ku­van­ta­misen avulla. Tämä ei ole enää vain huvit­tavaa vaan myös hiukan pelottavaa.

Tois­tai­seksi hyvä kirja, elokuva tai taideteos kuvaa minulle todel­li­suutta osuvammin kuin aivokuva elokuvaa katse­le­vasta ihmi­sestä. Freud sanoi kerran: ”Minne tahansa menenkin, runoilija on ollut siellä ennen minua.” Takalon mukaan taide­teosta (mts. 49), elokuvaa tai kauno­kir­jal­li­suutta voi pitää erään­laisena ”affek­tii­visena tallen­teena”. Tallen­nekuva ulkoi­sesta todel­li­suu­desta – esimer­kiksi valokuva – on helppo ottaa. Sisäiset tilat, vaikkapa tunteet, on vaikeampi tallentaa johonkin muotoon. Taide­teokset ehkä pääsevät lähim­mäksi sisäisen todel­li­suuden kuvausta.

Freud kuvasi psykoa­na­lyy­tikon ammattia ”mahdot­to­maksi”, koska kyse on potilaan ja psyko­te­ra­peutin yhteis­työ­pro­ses­sista, jonka loppu­tu­losta ei tera­peutti voi yksin määrätä. Mahdot­tomana vastaa­vista syistä hän piti myös hallit­sijan ja opet­tajan ammattia. Toisaalta tuo ”mahdot­tomuus” on myös etuoikeus: psyko­te­ra­peut­teina ja psykoa­na­lyy­ti­koina saamme päivästä toiseen keskittyä olen­naiseen: inhi­mil­lisen koke­muksen, merki­tysten tutki­miseen yhdessä toisen ihmisen kanssa. Sekin on todel­lista todellisuutta.

Anna Lilja, PsL, psykoanalyytikkokandidaatti

L ä h t e e t:

Shedler, Jonathanan (2006): That Was Then, This is Now: An Introduction to Contemporary Psychodynamic Therapy.
http://www.jonathanshedler.com/PDFs/Shedler%20(2006)%20That%20was%20then,%20this%20is%20now%20R9.pdf (59 p.)

Takalo, A. (2011) Psykoa­na­lyyt­tisen ja neuro­tie­teel­lisen tiedon suhteesta. Psykoa­na­lyyt­tinen Psyko­te­rapia, 7, 43 – 51.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Anna Lilja: Merkitysten maailmassa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 14.01.2015 01:00

Liljan lähteiden merkitsemisestä ja muille(kin) opiksi:

Lilja oli laittanut ensimmäiseen lähteeseen vain http:n. Noin ei tulisi tehdä.
Lisäsin siihen kirjoittajan ja kirjoituksen nimet ja sivumäärän.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Anna Lilja: Merkitysten maailmassa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 14.01.2015 13:09

K O L U M N I http://www.hs.fi/tiede/a1397360589119

Luonnontiede kertoo vähän kaikesta
TIEDE 14.4.2014 2:00 Janne Saarikivi Kommentit (17)

Suomen tunnetuin tiedemies Esko Valtaoja on kirjoittanut teoksen Kaiken käsikirja. Se käsittelee muun muassa tähtiä, avaruutta, atomeja ja painovoimaa. Ajattelen usein tätä kirjaa, kun pohdin, miten eri tavoin voi kaiken ymmärtää.

Kirja, joka julkeasti väittää käsittelevänsä kaikkea, ei käsitellyt mielestäni juuri mitään tärkeää. Tiesin jo ennestäänkin koostuvani atomeista ja käveleväni planeetan pinnalla. Se on opittua tietoa, kuten se, että ykköstä seuraa kakkonen. Jos koulussa olisi kerrottu Kuun olevan juustoa, tietäisin sitten niin. En osaisi asiaa laskemalla tarkistaa eikä kiinnostakaan.

Mutta kaikki, se ei ole vain tietoa, vaan ennen kaikkea merkitystä. Siksi jos minä kirjoittaisin kaiken käsikirjan, aloittaisin omasta pelostani.

Kirjoittaisin, miten pelkään joutuvani pyörätuoliin, dementiakotiin tai läheisteni hautajaisiin ja miten kuitenkin joudun, enkä voi sitä välttää. Kirjoittaisin omasta kuolemastani, jonka varjo jo tänään piirtyy jälkeeni.

Jatkaisin epäoikeudenmukaisuudesta. Kirjoittaisin, että viattomat saavat täällä syövän ja jäävät autojen alle ja itsekkäät saavat kiitosta. Ja että hyvinvointiimme on piiloutunut menneiden ja tulevien sukupolvien kärsimys.

Tietenkin kirjoittaisin myös lyhyen elämän onnesta ja ilosta. Kertoisin, miten kaikki ympärillämme on täynnä merkitystä, joka avautuu tietoisuudessamme lukemattomin eri tavoin.

Kysyisin, miten on mahdollista, että kaksi ihmistä näkee saman maailman ja silti toinen näkee pelkkää tyhjyyttä ja toivottomuutta siinä, missä toinen näkee kauneutta ja ihmeitä. Tai miten tylsimys katsoo puuta ja näkee painovoiman vetävän oksia maata kohden. Mutta runoilija kysyy, miten sattumalta onkin siten, että lehdet ovat vihreitä eivätkä purppuraisia ja että hedelmät riippuvat alas- eivätkä ylöspäin.

Luonnontieteen tutkimuskohde on todellisuus, ihmistieteiden taas todellisuuden kokemus ja merkitys.

Se todellisuus, jonka ihmiset kuvittelevat olevaksi ja jossa he elävät kuvitelmassa. Siihen kuuluvat värit ja maut, tai ihmissuhteet ja politiikka, kauneus, rakkaus, valta, hyvä ja paha. Niistä on tehty tämäkin lehti vähintään yhtä paljon kuin tähtipölystä.

Tieteellinen maailmankuva, jolle ihmisen kulttuurista havaintoa ei ole olemassa, ei ole vielä kasvanut aikuiseksi eikä tiedä kaikesta paljoakaan. Kaiken kylmyydessä ei kukaan rakenna elämäänsä sen tiedon varaan, että yksikään atomi ei koskaan häviä. Siksi jään odottamaan, että myös joku humanistiprofessori kirjoittaa kaiken käsikirjan.

Janne Saarikivi Kirjoittaja on kielentutkija.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Anna Lilja: Merkitysten maailmassa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 14.01.2015 13:20

KUOLLEET http://www.hs.fi/ihmiset/a1412475678745

Professori tutki suomen sanojen alkuperää
Jorma Koivulehto 1934 – 2014

IHMISET 6.10.2014 2:00 Janne Saarikivi

Germaanisen filologian professori emeritus Jorma Koivulehto kuoli 23. elokuuta Helsingissä pitkään sairastettuaan. Hän oli syntynyt Tampereella 12. lokakuuta 1934. Koivulehto oli johtava suomalainen etymologi eli sanojen alkuperän tutkija.

Koivulehdon sukujuuret olivat Satakunnassa, mutta hän sai humanistisen perussivistyksen Tampereen klassillisessa lyseossa. Hän oli jo varhain kiinnostunut kielistä ja kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskelemaan saksan kieltä. Tehtyään väitöskirjansa kielimaantieteen alalta 1971 hän alkoi tutkia suomen germaanista lainasanastoa.

Pitkän uransa aikana Koivulehto tutki kaikenikäisiä lainasanoja keskiaikaisista kivikautisiin lainoihin asti. Hän käsitteli tutkimuksissaan satoja suomen sanoja, joista useimpien alkuperän hän todisti uskottavasti, yleensä osoittaen sanan olevan lainaa naapurikielistä. Hän tutki myös saamelaiskielten ja muiden suomalais-ugrilaisten kielten sanastoa.

Koivulehdon tutkimustulokset muuttivat käsityksiä suomen kielen historiasta ja kontakteista. Hän osoitti, että kielellisten esi-isien yhteydet eri indoeurooppalaisia kieliä puhuneisiin väestöihin olivat luultua varhaisempia.

Näin Koivulehdosta tuli suomalaisten esihistorian tärkeä tutkija, jota kuuntelivat arkeologit ja geneetikotkin. Hänen tutkimuksillaan oli paljon annettavaa myös muiden kieliryhmien historian tutkimukselle.

Lainasanojen tutkijana Koivulehto oli maailmanluokkaa. Hänen tieteellinen perintönsä elää Suomen rajojen ulkopuolellakin ja sen merkitystä arvioidaan jatkuvasti uusissa tutkimuksissa.

Koivulehto oli Suomalais-Ugrilaisen Seuran kunniajäsen, Suomalaisen Tiedeakatemian, Göttingenin ja Itävallan akatemioiden jäsen. Hän oli kaikesta inhimillisestä kiinnostunut vanhan ajan sivistysprofessori, joka korkeaan ikään asti keksi jatkuvasti uusia ja luovia etymologisia sananselityksiä. Lähestyvässä kuolemassakin hänelle oli monessa mielessä harmillisinta jättää tärkeitä tutkimuksia kesken. Hän oli pikkutarkka ja kriittinen, myös itseään kohtaan, ja suhtautui tieteeseen suurella intohimolla.

Koivulehto hallitsi myös näkemystensä popularisoinnin. Hän esitelmöi radiossa sanojen alkuperästä ja osallistui alaansa koskeviin debatteihin oikeana pitämään kantaansa puolustaen. Hän korosti, että humanistisissa tieteissäkin on käytettävä tarkkoja metodeja ja tuotettava objektiivisia tuloksia.

Ystäviään kohtaan Jorma Koivulehto oli lojaali ja huolehtivainen. Hänen lähipiirissään kasvoivat monet suomen sanaston alkuperän ja suomalais-ugrilaisten kielten historian nykytutkijoista. Kielten lisäksi Jorman sydäntä lähellä olivat musiikki ja historia. ´

Janne Saarikivi
Kirjoittaja on Jorma Koivulehdon ystävä.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa