Psykopatologia kirjoitti:Ma 19.1.2015 Perityt käyttäytymistaipumukset - minäkö vai geenit minua määräävät?
Alustajana Liisa Keltikangas-Järvinen, FT, psykologian professori (emerita)
Kommentoijana Juhani Mattila, LKT, psykoanalyytikko
__________________
Keltakangas-Järvisen esitys oli sujuva ja selkeä. Hän toi esiin - aivan oikein - että psykologiassa
yleinen käsitys on (sosiologian tapaan) ollut environmentalistinen. Hän hehkutti edelleen, että
opiskeluaikanaan hänelle ei opetettu mitään aivoista yms. Hän selitti, että psykologiassa muutos
aivojen ja genetiikan yms. suuntaan tapahtui vasta joskus 1990-luvulla.
Noin puhuessaan emerita kuitenkin myös demonstroi omaa tyhmyyttään ja heikkoa lukeneisuuttaan.
Näet nuo asiat, joista hän puhui suurena uutuutena, ovat olleet psykologiassa vahvasti esillä jo 1960-
luvulla ja järkevien omaksuttavissa.
(jatkuu)
Keltikangas ryhtyi 1980-luvulla tutkimaan temperamentteja, ja muutoksen hänen ajattelussaan tuotti
- molekyylibiologia! (Kyseessä on luonnontiede, jossa analyysi-yksikön koko on erittäin pieni.) Täten
hän painottaa tieteiden välistä yhteistyötä.
Keltikangas toi esiin, että ympäristön voidaan katsoa olevan muokkaamassa persoonallisuutta hieman
eri tavalla kuin on aiemmin osattu ajatella. Esimerkiksi lapsi on temperamentiltaan hyvin avoin ja
toiminnallinen. Tällöin ympäristö alkaa suhtautua häneen hänen temperamenttinsa mukaan. Yhdys-
valloissa tällaista temperamenttia voidaan pitää "hyvänä", ja ympäristö saattaa alkaa vahvistaa ko.
käyttäytymistä. Japanissa tällaista nuorta saatettaisiin pitää röyhkeänä yms, jolloin saattaisi tulla
konflikteja auktoriteettien kanssa yms.
Keltikangas toi esiin edelleen, että Freud oli oikeassa mutta että hänen selityksensä - piilotajunta
- oli väärä. Näet 1800-luvun lopussa ei vielä käsitetty sitä, että varhaiset kokemukset muokkaavat
aivoja ja että tästä johtuvat tietyt suhteellisen stabiilit persoonallisuuden organisaatiot. Freud
keksi piilotajunnan ikään kuin selitykseksi. (Tässä kohden selostukseni voi kuitenkin olla epätarkka.)
Mielestäni yllä esitetty katsanto Freudin (dynaamisesta) piilotajunnasta on väärä. Psykoanalyytikko
Juhani Mattila ei kuitenkaan mitenkään kritisoinut Keltikangasta vaan jutteli kommentti-puheen-
vuorossaan vain lähinnä sellaista, mitä hänelle tuli mieleen, so. "omiaan" ilman että se liittyi
spesifisti Keltikankaan esittämään.