HS 9.1.2015 Kosto voi maistua hyvältä

[Kyllästynyt]

Kieriskelin nautinnossa, sanoo miestään kostoksi pettänyt
Piia kosti miehelleen, Rami bisneskumppanilleen. Kosto on kulttuurissamme tuomittu teko, mutta voiko siitä seurata myös jotain hyvää?

Helsingin Sanomat
ELÄMÄ 9.1.2015 10:04
Juha Riihimäki

Kylläpä kosto voi maistua hyvälle.

Sellainen tunne oli Piialla, kun hän oli kostanut miehelleen.

Piian mies oli syytellyt häntä koko suhteen ajan pettämisestä. Samaan aikaan mies piti jatkuvaa peliä muiden naisten kanssa ja yritti iskeä Piian ystäviäkin.

Piia halusi kostaa miehelle syytökset ja iskuyritykset, mutta oli pitkään liian väsynyt ja surullinen. Kerran hän kuitenkin sai tarpeekseen miehen nimittelystä ja haukuista. Hän lähti baariin eikä tullut yöksi kotiin.

Myöhemmin mies halusi tietää yön tapahtumista.

"Katsoin häntä vähän aikaa ja mietin, että nyt minä sen kerron, totuuden. Sanoin, että minä petin sinua. Se tuntui älyttömän hyvältä ja jännittävältä, aivan kuin olisi ollut perhosia vatsassa. Kieriskelin nautinnon tunteessa", muistelee Piia.

Mitä ihmisessä tapahtuu silloin, kun hän päättää antaa takaisin? Asuuko meissä jokaisessa pieni kostaja?

Psykiatrian erikoislääkärin Juha Lehden mukaan kosto on reaktio epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen. Kostolla annetaan toiselle osapuolelle selkeä viesti, että älä tee noin enää tai siitä seuraa sinulle epämukava olo. Sama viesti välittyy yhteisölle, jossa teko suoritetaan.

Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin, tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan kostoajatukset ovat normaaleja, vaikka ne eivät olekaan salonkikelpoisia puheenaiheita. Halu tasata puntit on luonnollinen sekä ihmisille että ihmisapinoille. Asemasta ja statuksesta kilpaillaan, ja loukkaus pyritään kostamaan, jotta ei loukattaisi lisää.

Kostonhimo voi kuitenkin alentaa ihmisen toimintakykyä ja aiheuttaa hänelle kärsimystä. Lauerman mukaan anteeksianto on keskeinen osa sosiaalista järjestelmää ja tärkeä mielen sisäinen prosessi.

Anteeksi antaminen ei kuitenkaan ole helppoa, jos ihminen kokee kärsineensä.

Meidän kulttuurissamme kosto on ulkoistettu: ihmisten ei ole tarkoitus kostaa villisti ilman sääntöjä.

"Rikoksen uhrit ovat luovuttaneet koston oikeusjärjestelmälle. Koulukiusaamisen uhrin puolesta kostaa koulu, tai ainakin näin pitäisi olla", sanoo Juha Lehti.

Jos yleiset kostajat eivät täytä tehtäviään, ihmiset alkavat toteuttaa omaa oikeuttaan. Jonkun on kostettava pahat teot. Niin on Lehden mukaan toimittu satojatuhansia vuosia.

"Läpi historian yhteinen oikeudenmukaisuuden tunne on hankittu 50–100 ihmisen kollektiiveissa. Jos jonkun toiminnasta oli vahinkoa muille, sitä vedettiin miehissä turpiin. Se tuntui oikeudenmukaiselta, jopa kohteesta. Enää näin ei kuitenkaan voi tehdä", Lehti sanoo.

Sivistyneesti paperilla toteutunut lainmukainen oikeus on eri asia kuin tunne oikeudenmukaisuudesta. Lehden mukaan vasta jälkimmäinen avaa mahdollisuuden antaa anteeksi.

Hannu Lauerma muistuttaa, että vangitsemisessa on mukana selvä koston elementti, vaikka me haluammekin leikkiä, ettei näin ole.

Kosto ei suinkaan aina liity läheisiin ihmissuhteisiin. Yrittäjänä toiminut Rami kosti yhteistyökumppanilleen.

Rami oli tyytymätön alihankintaprojekteista vastanneeseen asentajaan, joka hänen mielestään oli ylityöllistetty, taitamaton ja siksi hidas. Asentajan hidastelu moninkertaisti kulut.

Rami yritti neuvotella, turhaan. Lopulta hän jätti laskut maksamatta, veti pois kaikki yhteiset projektit ja alkoi etsiä uutta bisneskumppania.


Rami tiesi, mitä oli tekemässä ja mitä siitä toiselle seuraisi. Tapauksesta on kulunut vuosi, ja vastapuoli yrittää edelleen saada omiaan pois Ramilta.

"Laskujen maksamatta jättäminen oli lopullinen vaihtoehto, eikä suhde voi jatkua entisenä, vaikka jokin kompromissi lopulta löytyisikin. Jos kaveri lyö kerran turpaan, en mene toiste lyötäväksi", Rami sanoo.

Kostaminen ei tee kenestäkään patologista ihmishirviötä, sanoo Juha Lehti. Epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen voi jopa muuttaa ihmistä toiseen suuntaan.

"Jos vuosia epäoikeudenmukaista kohtelua niellyt ihminen kerran nousee vastarintaan, hän saattaa huomata toimintansa voiman. Sisuuntumisen kautta hiljaiset hissukat voivat ottaa omansa takaisin. Kosto ei ole keskeinen asia terveen itsetunnon rakentamiselle, mutta huutavalla vääryydellä voi olla romuttava vaikutus."

Lehden mukaan tämä on vakava kysymys koulumaailmassa. Onko koulukiusatun fyysinen vastarinta pahempaa kuin se, että hän alistuu vuosiksi uhrin rooliin ja mahdollisesti jatkaa työelämässä samassa roolissa?

Kunta 10 -tutkimuksen mukaan epäoikeudenmukaisuuden kokemus johtaa kunta-alan työntekijöillä 2,5-kertaiseen sydänkuolleisuuteen. Psyykkinen epätasapaino siis sairastuttaa ihmisen.

Ei kostoa silti voi juhlia vain voimaannuttavana tekona. Kosto voi muuttaa ihmisen minäkuvaa melkoisesti, ja silloin toipuminen saattaa ottaa koville. Jopa psykoterapeuttinen apu voi olla paikallaan.

Pakonomaisista ja väkivaltaisista kostoajatuksista olisi muutenkin hyvä keskustella jonkun ammattilaisen kanssa. Lauerman mukaan aggressiota ei voi tyydyttää samoin kuin seksuaalista viettiä. Aggressio ruokkii itse itseään, ja yhden teon jälkeen seuraava voi olla herkemmässä.

Mitä Rami ja Piia ajattelevat tekemistään kostoista nyt?

Rami miettii, että tyly ratkaisu liiketoiminnassa saattoi kovettaa häntä. Ainakin kynnys käyttää voimakkaampia otteita on madaltunut.

Miestään pettäneen Piian elämässä kosto sai aikaan tapahtumaketjun, jonka päätteeksi Piia pakkasi tavaransa ja muutti vanhempiensa luokse hänen ja miehen yhteisen tyttären kanssa.

"Pettäminen itsessään ei tuntunut missään. Tuon yön jälkeen aloin kuitenkin miettiä ihan toisella tavalla tulevaisuutta ja mitä siltä haluan", sanoo Piia.

Koston mukanaan tuoma syyllisyyden tunne kuuluu ihmisluontoon. Juha Lehti sanoo, että kosto tehdään usein hormoni- ja välittäjäainemyrskyssä, joka edesauttaa koston onnistumista. Sen jälkeen pää selkenee ja iskee syyllisyys, joka estää meitä jatkamasta hallitsemattomasti.

Silloin kostaja saa aikaa arvioida: Oliko se sen arvoista?

Piian ja Ramin nimet on muutettu.

[Ryysy]

-

[Hilppa]

Ketkä ajattelevat niin, Ryysy? Tuskin ainakaan lastensuojeluviranomaiset, jotka tilannetta käsittelevät.

[Hilppa]

"Psykiatrian erikoislääkärin Juha Lehden mukaan kosto on reaktio epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen. Kostolla annetaan toiselle osapuolelle selkeä viesti, että älä tee noin enää tai siitä seuraa sinulle epämukava olo. Sama viesti välittyy yhteisölle, jossa teko suoritetaan."

Kosto on annettu tehtäväksi oikeusjärjestelmällemme ja anteeksianto jätetty jokaisen oman harkinnan ja kyvyn varaan. Mutta paljon on ei-hyväksyttävää toimintaa, joka ei ulotu oikeusjärjestelmämme piiriin. Miten tuolloin kostaa sivistyneesti ja laillisesti?

[Ryysy]

-

[Kahvi]

Kosto lienee sellainen asia, jota voi käsitellä monelta eri tasolta ja näkövinkkelistä. Toisaalta voidaan puhua ajankohtaisesta aiheesta, eli Pariisin surullisista terroristijutuista (jotka voitaneen nähdä joidenkin äärimuslimien kostona Allahin puolesta tms), ja toisaalta taas tälläkin palstalla paljon puhutusta koulu-, netti- tms kiusaamisesta ja sen mahdollisesta kostamisesta.

Niinkuin HS:n artikkelissa mainitaan, niin itsekin koen että halu/tarve kostaa kuuluu ihmislajiin - ja on samalla asia, jota sivistyneessä ja järkevässä yksilössä ikäänkuin olisi supressoitunut tms pois. No tuskin meistä ihmisistä laumaeläiminä on mitenkään poistunut muutamassa sadassa/tuhannessa vuodessa mikään sellainen ominaisuus, jonka luonto&evoluutio on hionut meihin kymmenien, ellei satojen tuhansien vuosien aikana.

Mutta sen sivistys lienee tehnyt, että kostaminen on siirretty yksilöiltä/ryhmiltä yhteiskunnalle, mikä lieneekin ihan fiksua koska yksilötasolla -kuten artikkelissakin asiaa sivuttiin- on läsnä ylilyöntien vaara. Tästä tulee lähinnä mieleen lynkkaukset esim muinaisessa villissä lännessä, jossa porukalla hirtettiin syylliseksi päätetty kaveri lähimpään puunoksaan. Siinähän meni sitten syyttömiäkin ns "kaulakiikkuun" kun tapahtui sinänsä inhimillisiä ylilyöntejä - puhumattakaan siitä, että mikä on mistäkin rikoksesta oikea rangaistus (esim putkaalinnaahäkkiä vs hirttotuomio).

Se nyt lienee melko selvää, että kostaminen on (ollut) yksi tapa pitää ihmislaumassa kuri ja järjestys, mikä taas on ollut lajin säilymiselle positiivinen asia (porukassa 1+1 on enemmän kuin 2). Nyky-yhteiskunnan rangaistuksissa on luonnollisesti mukana koston elementti, joskin nykypäivänä panostetaan yhä enemmän siihen, että esim Rikosseuraamusvirasto pyrkii ohjaamaan töppäillyttä yksilöä pikemminkin poispäin rikolliselta polulta kuin vain sulkemaan ketään tuomituksi ajaksi yhteiskunnasta pois. No siis koston elementin olemassa olon rangaistuksissa voinee havaita siitä, että hyvin intuitiivisesti vaadimme kovempia rangaistuksia sellaisista asioista, joista koemme että rosmo on päässyt liian helpolla - ikäänkuin kostoa pitäisi koventaa.

Yhtenä näkövinkkelinä on vielä tuo Ryysyn esiintuoma pointti: jos läheinen tekee jotain pahaa (tässä LS-ilmoitus) niin helposti ajatellaan hänen kostavan jotain - varmaankin siksi, että kosto on yksi (ellei jopa ainoa) "hyväksytty" peruste vahingoittaa läheisiään. Vaikka tietenkin (varsinkin tässä tapauksessa) LS-ilmoituksella pyritään hyvään, eikä sinänsä kenenkään vahingoittamiseen (vaikka niitäkin poikkeustapauksia on), niin ihmismieli ehkä kovin epärationaalisenakin "vermeenä" tulkitsee joskus muiden toimintaa melko erikoisillakin tavoilla.

[Hilppa]

Kahvi: "...Toisaalta voidaan puhua ajankohtaisesta aiheesta, eli Pariisin surullisista terroristijutuista (jotka voitaneen nähdä joidenkin äärimuslimien kostona Allahin puolesta tms), ja toisaalta taas tälläkin palstalla paljon puhutusta koulu-, netti- tms kiusaamisesta ja sen mahdollisesta kostamisesta..."

"Toisaalta ja toisaalta" –rinnastuksesi ei ole sovelias. Olen keskustellut tällä palstalla koulukiusaamisesta ja kertonut itsekin sellaisen kohteeksi joutuneeni. En pidä siitä, että samassa virkkeessä puhutaan toisiinsa täysin liittymättömistä asioista, jotka yhteen liitettyinä muodostavat oudon makaaberin kokonaisuuden. Miten Pariisin taannoiset tapahtumat liittyvät mielessäsi palstalla kirjoittajien kertomiin ja käsitelleisiin kokemuksiinsa esimerkiksi koulukiusaamisesta?

[Mirri]

Suomessakin on tapahtunut koulusurmia, ja jotkut pitävät niitä uhrin kostona. Niitä on yritetty selittää koulukiusaamisella. Pariisissa tapahtui myös kosto; jotkut kokivat tulleensa kiusatuiksi ja pitivät oikeutenaan kostaa.

[Kahvi]

Toisaalta-toisaalta -ilmaukseni tarkoitus kyllä oli korostaa sitä, että kysymys on niin eri asioista, ettei niitä tulisi liittää yhteen oudoksi, makaaberiksi kokonaisuudeksi. Mutta taas Mirrilläkin on pointti; yhdistävänä tekijänä Pariisin teloituksien ja kotimaisten koulusurmien välillä on kieltämättä jonkinnäköinen reippaasti ylilyönyt (tms) kosto.

[Kahvi]

Yhtenä näkövinkkelinä vielä sekin, että meissä ihmisissä yleensä taitaa olla melkoisen voimakas tarve oikeudenmukaisuuteen. Tai varmaan tarkemmin niinpäin, että olemme ikäänkuin "yliherkkiä" epäoikeudenmukaisuuksille. Tavallaan pongaamme ympäröivästä todellisuudesta jopa ehkä vaistonvaraisen oloisesti kaikki epäoikeudenmukaiset asiat, mutta oikeudenmukaisten asioiden pongaamiseen ikäänkuin joutuisi keskittymään enemmän.

Ja kun pongataan se epäoikeudenmukaisuus, niin toki sellainen pitää korjata. Omalle kohdalle, tai omalle viiteryhmälle (suku, uskonto, tms) kohdistunut epäoikeudenmukaisuus siis ehkäpä korjataan "vaistonvaraisesti" kostamalla. Ajatellaan ikäänkuin niin, että jos joku lyö minua, niin minulla on oikeus lyödä [kostolyönti] takaisin.

[Hilppa]

...Omalle kohdalle, tai omalle viiteryhmälle (suku, uskonto, tms) kohdistunut epäoikeudenmukaisuus siis ehkäpä korjataan "vaistonvaraisesti" kostamalla. Ajatellaan ikäänkuin niin, että jos joku lyö minua, niin minulla on oikeus lyödä [kostolyönti] takaisin.

Missään tapauksessa tuollainen ei ole normaalin ihmisen käytöstä eikä reagointitapaa. Kunniamurhat, fundamentalistien harjoittamat verityöt, Auvinen, Breivik, ISIS-ryhmän toimittajasurmat, Pariisin verilöylyt eivät ole terveiden ihmisten tekoja eivätkä verrattavissa epäoikeudenmukaisuuden korjaamisen tarpeeseen, joka meissä jokaisessa enemmän tai vähemmän on. Normaalin ihmisen kostoreaktio ei ole tappaminen. Eikä kyse näissä edellä mainituissa joukkomurhissa ole yksinomaan kostosta, jollaisiksi teot on naamioitu. Uskonto ja fundamentalistinen usko tai ideologia, -ismi on tavalla tai toisella ollut väline ja yllyke teon toteuttamiseksi.

[Hilppa]

Suomessakin on tapahtunut koulusurmia, ja jotkut pitävät niitä uhrin kostona. Niitä on yritetty selittää koulukiusaamisella. Pariisissa tapahtui myös kosto; jotkut kokivat tulleensa kiusatuiksi ja pitivät oikeutenaan kostaa.

Koulusurmaajat eivät Suomessa ole jääneet henkiin, joten heidän mielenterveyttään ei ole voitu tutkia. Breivik jäi ja hänen mielenterveydestään on tutkimuksia ja dokumentteja, joiden perusteella hän ei olisi ollut terve.

Pelkkä koulukiusaaminen ei selitä koulusurmia.

Breivik ja Pariisi eivät selity myöskään kostolla. Kyse oli mielen manipuloinnista fundamentalistisessa ryhmässä. Me emme voi enää saada dokumentteja Pariisin tekijöiden mielentilatutkimuksista, mutta sen sijaan on todisteita heidän fundamentalistisuudestaan. Mikäli uskonnollinen tai muu fundamentalistinen ryhmä saa manipuloitavakseen mieleltään tasapainottoman henkilön, joka (yleensä) on vielä suhteellisen nuori, voivat seuraukset olla juuri sellaiset kuin Pariisin tai Utöyjan tapahtumat.

[Kahvi]

Hmm... itse olisin kyllä taipuvainen ajattelemaan niin, että kostaminen (asiana/käsitteenä) on sillä tavoin normaalin ihmisen käytöstä, että kostamisen voisi ehkä sanoa olevan jopa lajityypillinen piirre ihmislajille. MUTTA missään nimessä esim Pariisin joukkomurhat eivät mahdu mitenkään päin normaalin ihmisen käytöksen piiriin, vaikkakin ehkä ainakin osaselitystä (mutta ei hyväksyntää!) voi hakea kosto-motiivista.

Jos kosto-motiivi on ollut Pariisin teon takana edes osasyynä, niin silloin voidaan todellakin sanoa, että siinä tapahtui kaikkien ylilyöntien äiti sen suhteen, miten koettu loukkaus on kostettu. Ja artikkelissahan tuotiin esiin juuri tämä ylilyöntien mahdollisuus kostamisessa - minkä itse ajattelin olevan syynä kostohommeleiden siirtämisessä yhteiskunnan vastuulle: ulkopuolisen ja asiaan liittymättömän tuomarin langettama rangaistus kosto-elementteineen tuskin on niin helposti ylilyönnin puolelle lipsahtavaa kuin yksilön/pienen porukan kohdalla voisi olla.

Mutta arveluitahan nämä tietty ovat kun tekijät tosiaan ovat kuolleet. Mutta siitä huolimatta ihan mielenkiintoista pohdittavaa, joiden avulla voi peilata alkuperäistä HS:n kosto-artikkelia.

[Kyllästynyt]

Kosto lienee sellainen asia, jota voi käsitellä monelta eri tasolta ja näkövinkkelistä. Toisaalta voidaan puhua ajankohtaisesta aiheesta, eli Pariisin surullisista terroristijutuista (jotka voitaneen nähdä joidenkin äärimuslimien kostona Allahin puolesta tms)...

Pariisin murhat eivät mielestäni kumpua kostosta, vaan ovat osa sitä valloitussotaa jolla ääri-islamistit pyrkivät sanelemaan, kuka mitäkin saa sanoa ja missä.

[Psykopatologia]

Minustakin "pyhä sota" (yms.) on keskeisempää kuin kosto (joka yleensä on "henkilökohtaisempaa").

[Rane]

Kosto voi olla myös itsensä vahingoittamista.

[Mirri]

Minustakin "pyhä sota" (yms.) on keskeisempää kuin kosto (joka yleensä on "henkilökohtaisempaa").

Tunnetaan kuitenkin käsite kostoisku. USA:kin usein uhoaa kostavansa milloin mitäkin.

[Kyllästynyt]

Minustakin "pyhä sota" (yms.) on keskeisempää kuin kosto (joka yleensä on "henkilökohtaisempaa").

Tunnetaan kuitenkin käsite kostoisku. USA:kin usein uhoaa kostavansa milloin mitäkin.

Kyllä, mutta poliittinen pilalehti Charlie Hebdo ei ole murhannut ketään tai tehnyt minnekään minkäänlaista sotilaallista hyökkäystä.

[Kahvi]

Joo en tiedä onko kosto edes osaelementti Pariisin tapahtumissa, mutta lieneekö sillä sinänsä merkitystä tässä ketjussa, jossa pohdimme asiaa nimeltä "kosto". Sen sijaan voi hyvinkin olla paikallaan miettiä ko terroristien motiiveja siihen pohdintaan paremmin sopivassa ketjussa.

Sen kuitenkin voinee sanoa, että omaan korvaani jokin muu syy kuin kostaminen (kuten vaikka valloitussota tms) kuulostaa tuomittavammalta motiivilta kuin kosto. Jännä juttu, ehkä sitä tulee liitettyä kostoon jotain sellaista inhimillistä aspektia, että se tekee asiasta jotenkin oudolla tavalla mukamas hyväksyttävämmän.

[Kyllästynyt]

Joo en tiedä onko kosto edes osaelementti Pariisin tapahtumissa, mutta lieneekö sillä sinänsä merkitystä tässä ketjussa, jossa pohdimme asiaa nimeltä "kosto"...

Vast'ikäänhän sinä sanoit tässä ketjussa näin: Kahvi 12.1.2015 klo 11:45

Kosto lienee sellainen asia, jota voi käsitellä monelta eri tasolta ja näkövinkkelistä. Toisaalta voidaan puhua ajankohtaisesta aiheesta, eli Pariisin surullisista terroristijutuista (jotka voitaneen nähdä joidenkin äärimuslimien kostona Allahin puolesta tms), ja toisaalta taas tälläkin palstalla paljon puhutusta koulu-, netti- tms kiusaamisesta ja sen mahdollisesta kostamisesta...

Kahvi 12.1.2015 klo 19:39

... MUTTA missään nimessä esim Pariisin joukkomurhat eivät mahdu mitenkään päin normaalin ihmisen käytöksen piiriin, vaikkakin ehkä ainakin osaselitystä (mutta ei hyväksyntää!) voi hakea kosto-motiivista.

Jos kosto-motiivi on ollut Pariisin teon takana edes osasyynä, niin silloin voidaan todellakin sanoa, että siinä tapahtui kaikkien ylilyöntien äiti sen suhteen, miten koettu loukkaus on kostettu. ...Ja artikkelissahan tuotiin esiin juuri tämä ylilyöntien mahdollisuus kostamisessa - minkä itse ajattelin olevan syynä kostohommeleiden siirtämisessä yhteiskunnan vastuulle: ulkopuolisen ja asiaan liittymättömän tuomarin langettama rangaistus kosto-elementteineen tuskin on niin helposti ylilyönnin puolelle lipsahtavaa kuin yksilön/pienen porukan kohdalla voisi olla.

Mutta arveluitahan nämä tietty ovat kun tekijät tosiaan ovat kuolleet. Mutta siitä huolimatta ihan mielenkiintoista pohdittavaa, joiden avulla voi peilata alkuperäistä HS:n kosto-artikkelia.

Mielestäni Pariisin terrori-isku ei kumpua kostosta vaan liittyy ääri-islamilaisten järjestöjen maailmanvalloituspyrkimyksiin.
Mutta jos sinun mielestäsi Pariisin murhat eivät ole kostoa, miksi sinä itse otit ne esille tässä "Kosto voi maistua hyvältä"-ketjussa?

Ketjussa jossa jonkun kirjoittajan mielipiteet vaihtuvat kuin vuorovesi, on hankala keskustella.