Dementia sotkee perinnönjakoja

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja SADE » 06.01.2015 18:48

tuuve m kirjoitti:Mitenkähän on, kun ihminen on edunvalvonnassa. Voiko hänen testamenttins suku kyseenalaistaa ja vedota, siihen ettei se ymmärtänyt mitään raha-asioista?

Jos ihminen on toiminut, elänyt, työskennellyt, opiskellut ja elänyt ns. normaalia elämää (mitä se nyt sitten onkin) niin ei voi kyseenalaistaa.
Lisäys: Voivat tietysti kyseenalaistaa, mutta käytännössä eivät voi tehdä asialle mitään.
SADE
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.01.2015 18:56

Jos omaisuutta on paljon, olisikohan testamentti myös yksi keino suojata omaisuus ehjänä niin, ettei perikunta realisoisi kaikkea yrittäessään tasajakoa? Asunto yhdelle, sijoitusosake toiselle, kesähuvila kolmannelle, auto ja vene neljännelle... Jotakin sellaista.

Testamentilla ohjaillaan omaisuuden jakautumista perillisten kesken. Mutta ei rahassa mitattuna eriarvoisesti, vaan jos yksi saa arvokkaampaa kiinteää omaisuutta, hän maksaa toisille heille kuuluvan osuuden yrittäessään testamentin velvoittamana säilyttää saamansa omaisuuden kokonaisena.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.01.2015 19:22

SADE kirjoitti:Itse olen kehoittanut läheisiäni (jotka mahdollisesti tulisin joskus perimään) käyttämään mielellään kaikki rahansa ja nauttimaan elämästään, koska tottahan raha antaa paljon kaikenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia asioita elämässä (tiedän, tiedän..."ei raha onnea tuo", mutta kyllä se vaan osaltaan tuo). Minä ja sisareni olemme kaikki samalla linjalla. Emme halua periä mitään.

Suomessa periminen ei useimmiten ole haluamisesta kiinni, eikä kaikki perittävä ole rahaa. Se voi olla vaikkapa vainajan omistama koti irtaimistoineen.
Toki perinnöstä voi kieltäytyä, tai sen voi lahjoittaa pois, mutta molemmat toimet vaativat perinnön saajalta lujaa tahtoa ja toimeliaisuutta; ihan noin vain rintaperillinen ei pääse perintönsä oikeuksista ja velvollisuuksista eroon.

Sitä paitsi vainajan tahto on erittäin tärkeä asia; entä jos hän nimenomaan tahtoo lastensa - ja lastensa lasten - perivän hänet. Onko oikein vähätellä perintöä, joka ikään kuin kulkee suvussa, ja on tarkoitettu paitsi perinnön jättäjän omille lapsille myös heidän lapsilleen?
Menneinä vuosikymmeninä Suomessa moni köyhempikin sinnitteli kaurapuurodieetin turvin itselleen omistuskodin - ajatuksena oli, että sehän jää jollekin perinnöksi: vaikken mitään muuta pysty jättämään, niin onhan ainakin tämä; pieni ja vaatimaton yksiö köyhälistökaupunginosassa, mutta rahan arvoinen...

'Kaurapuurodieetti' on henkilökohtainen lapsuusmuisto, jonka voin hyvin kertoa. Äitini täti, tavallinen työläiskaupunginosassa asunut duunari, osti itselleen 60-luvulla pienen yksiön Helsingin Kalliosta. Hän oli saanut sen verran perintöä, että pankki myönsi hänelle asuntolainan. Niin tiukille hän kuitenkin joutui, että ilmeisesti kaurapuuro oli hänellä joitakin vuosia runsaassa käytössä. Minä lapsena kiinnitin asiaan huomiota ja ihmettelin miksi hän syö aina kaurapuuroa... Kiitos isotätini kaurapuurodieetin äitini sai aikanaan hankittua itselleen omistusasunnon - saamansa perinnön turvin.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Helmenkalastaja » 06.01.2015 19:27

Tiedänhän minä sen, että on paljon muunkinlaisia perheitä kuin meidän oli. Ja paljon mutkikkaampia kuvioita. Joskus vaan mietityttää.

Testamentissa kuoleva pääsee määräämään siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun häntä ei enää ole. Valtaa. Valtaa antaa ja olla antamatta; kylvää riidansiemeniä tai olla kylvämättä; osoittaa lopulta, kuka lapsista on rakkain ja mitä nyt vielä. Mitä sillä on väliä, mitä tavaralle tapahtuu?

Vaikka esimerkiksi itse arvostan kovasti isoäitini mieheltään häälahjaksi saamaa mustaa, kaunista Hellas-pianoa lampetteineen, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle, ja toivon sen löytävän kodin myös tyttäreni kotoa, kun minusta aika jättää, ei minulla mielestäni ole mitään oikeutta määrätä siitä, mitä tyttäreni pianolla tekee, myykö, pitääkö vai antaako peräti veljelleen.

Jos kuolee ilman perimyskaaren mukaisia perillisiä ja omaisuutta on, on tietysti järkevää tehdä testamentti. Paitsi tietysti, jos haluaa omaisuutensa menevän valtiolle...
Helmenkalastaja
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja SADE » 06.01.2015 19:43

Eihän perinnössä ole mitään väärää, mutta väärää on siinä, että kuolleen henkilön omaisuudesta syntyy sotia, vihaa, katkeruutta ja jopa lopullisia suhteiden katkeamisia. Jos/kun perinnöstä aiheutuu usein näin negatiivisia seurauksia, niin eikö kaikkien edun mukaista olisi, jos ei tarvisi periä mitään? Kaikkein hauskinta, jos rahansa itse tienannut (tai perinyt.. :o ) voi tehdä rahoilla hauskoja asioita elmässään, antaa rahan palaa.

Jos mitään ongelmia perinnönjaosta ei tule, niin silloinhan kaikki on hyvin ja saajalla/saajilla varmasti iloinen mieli.
Itse olen kieltäytynyt perinnöstä Suomessa ja tämä ei aiheuttanut paljoakaan työtä tai ongelmia ainakaan omalle kohdalleni.
Joka elää uusioperheessä tietää kyllä miten komplisoitunutta kaikki on, todella itsekästä jättää testamentti tekemättä ainakin niissä perhemuodostelmissa.
SADE
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.01.2015 19:48

Helmenkalastaja kirjoitti:Testamentissa kuoleva pääsee määräämään siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun häntä ei enää ole. Valtaa. Valtaa antaa ja olla antamatta; kylvää riidansiemeniä tai olla kylvämättä; osoittaa lopulta, kuka lapsista on rakkain ja mitä nyt vielä. Mitä sillä on väliä, mitä tavaralle tapahtuu?

Samaa vallankäyttöä kai sekin on, että vainaja on eläessään laatinut listan, jossa kertoo kuka jälkeläisistä minkäkin tavaran saa? Siis jos testamentti omaisuuteen liittyvänä tahdonilmaisuna halutaan nähdä vallankäyttönä. Kirjallista luetteloa omaisuudesta sille määrättyine omstajineen voidaan hyvin pitää testamenttina - vainajan tahdon ilmaisuna.

Olisiko sisarusten välinen perintöriita pienempi, jos vainaja ei olisi millään lailla ilmaissut tahtoaan jälkeensä jäävän omaisuuden suhteen?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Hilppa » 06.01.2015 20:12

Testamentin laatimisesta hyötyvät lakialan ammattilaiset. On erilaisia perheitä, sukuja, ihmisiä ja tilanteita. Toisinaan on hyvä, jos on testamentti, toisinaan sitä ei tarvita, jos perintökaari on selkeä ja perhe sovussa; ehkä ei. Laki on pyritty rakentamaan siten, että se turvaisi tasapuolisen perinnönjaon rintaperillisille.

Mitä järkeä on laatia tunnearvoisista esineistä testamentti? Listan voi laatia, jos haluaa. Lapsettomalla ja sukulaisettomalla sitä listaa todennäköisesti kukaan ei välitä lukea, vaan kaikki tunnearvoiset tavaratkin ja historiallisesti arvokkaat dokumentit roudataan kaatikselle. Tapauksia on julkisuudessakin esitetty: eräs muusiiikkialalla toiminut henkilö muun muassa omisti hienon kokoelman popmusiikin historian alalta, lehtileikkeitä, nauhoja, kuvia etc. Kaikki meni epähuomiossa kaatikselle. Sellainen on nykymaailma.

Toisaalta en pidä pahana sitäkään, että valtio perisi, mitä jotkut ehkä pitävät pahana. Olen itse työskennellyt vieraan kunnan yliopistossa vierailevana tutkijana muutaman päivän ja yösijan tarjosi kyseisen yliopiston vierasmajoitus. Se tarkoitti tavallista kerrostalohuoneistoa kyseisessä kaupungissa. Se huoneisto oli tullut valtiolle "perintönä". Ei niitä roskiin heitetä.
Hilppa
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja tuuve m » 06.01.2015 20:21

Se mikä jollekin on hienoa, on toisella romua.
Minä olen jo perinnyt isovanhempani, vanhempani ja adoptioukkini eikä mulla mitenkään olisi ollut tilaa säilyttää kaikkea heidän arvokkaita tavaroita.
tuuve m
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Valkosiipi » 06.01.2015 20:38

Minulla on sama juttu kuin tuuvella. Ollaan miehen kanssa vuosien varrella peritty useamman ihmisen tavaroita.

Aikamme säilyteltiin perimiämme "muistoja" ja kunnioitettiin kuolleiden toiveita.
Ja elettiin hankalan tavaramäärän keskellä.

Jossain vaiheessa alkoi tökkiä.
Oli vaan pakko tarjota lapsille mitä ottavat ja lopuista myytiin arvokkaampi
ja heivattiin jämät roskiin tai vietiin kierrätyskeskukseen.
Valkosiipi
 
Viestit: 1387
Liittynyt: 30.06.2013 06:57

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Helmenkalastaja » 06.01.2015 21:10

Mirri kirjoitti:
Helmenkalastaja kirjoitti:Testamentissa kuoleva pääsee määräämään siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun häntä ei enää ole. Valtaa. Valtaa antaa ja olla antamatta; kylvää riidansiemeniä tai olla kylvämättä; osoittaa lopulta, kuka lapsista on rakkain ja mitä nyt vielä. Mitä sillä on väliä, mitä tavaralle tapahtuu?

Samaa vallankäyttöä kai sekin on, että vainaja on eläessään laatinut listan, jossa kertoo kuka jälkeläisistä minkäkin tavaran saa? Siis jos testamentti omaisuuteen liittyvänä tahdonilmaisuna halutaan nähdä vallankäyttönä. Kirjallista luetteloa omaisuudesta sille määrättyine omstajineen voidaan hyvin pitää testamenttina - vainajan tahdon ilmaisuna.

Olisiko sisarusten välinen perintöriita pienempi, jos vainaja ei olisi millään lailla ilmaissut tahtoaan jälkeensä jäävän omaisuuden suhteen?

Emme me kokeneet listaa määräyksenä, vaan ennen kaikkea äitini kertoi siinä, millä esineillä oli hänelle tai isällemme ollut tunnearvoa ja miksi.
Helmenkalastaja
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Kissi » 06.01.2015 22:10

Valkosiipi:
...Olen huomannut, että entinen teräsmummo suostuu nykyään mihin vaan, varsinkin minun ehdotuksestani.
Voisin todennäköisesti hyvinkin helposti junailla testamentin hyväkseni.
*
Tuosta olen samaamieltä, kuka vaan, kuka viitsii olla tarpeeksi 'läheinen' saa dementoituneen helposti 'tottelemaan' vaikka ihminen aiemmin oisi ollut kuinka terävä ja tarkka.
Mun isä esim. 'myi' kesämökkinsä ihan muutamalla satasella. Vieraille, joiden luona oli ryypiskelemässä. Piti heitä niin ystävinä. Sekin paljastui vasta kuoltuaan, että mökillä olikin jo toinen omistaja. Kun kysyttiin sitten uudelta omistajalta että kuis ny noin? Niin pappa oli kuulemma sanonut, että häntäkin on nuorena autettu, että hän nyt vuorostaan auttaa(ventovieraita). Ei siitä mitään juttua nostettu, koska mökki oli korvessa,umpimetäs. Pitäkööt jos tarvisivat :) Mut siis tässäkin oli dementia takana, hän muuttui muutenkin ylenpalttisen hellämieliseksi ja kiltiksi ja oli ihan toisten ympäri puhuttavissa.
Kissi
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.01.2015 22:26

Hilppa kirjoitti:Testamentin laatimisesta hyötyvät lakialan ammattilaiset. On erilaisia perheitä, sukuja, ihmisiä ja tilanteita. Toisinaan on hyvä, jos on testamentti, toisinaan sitä ei tarvita, jos perintökaari on selkeä ja perhe sovussa; ehkä ei. Laki on pyritty rakentamaan siten, että se turvaisi tasapuolisen perinnönjaon rintaperillisille.

Mitä järkeä on laatia tunnearvoisista esineistä testamentti? Listan voi laatia, jos haluaa. Lapsettomalla ja sukulaisettomalla sitä listaa todennäköisesti kukaan ei välitä lukea, vaan kaikki tunnearvoiset tavaratkin ja historiallisesti arvokkaat dokumentit roudataan kaatikselle. Tapauksia on julkisuudessakin esitetty: eräs muusiiikkialalla toiminut henkilö muun muassa omisti hienon kokoelman popmusiikin historian alalta, lehtileikkeitä, nauhoja, kuvia etc. Kaikki meni epähuomiossa kaatikselle. Sellainen on nykymaailma.

Testamentin laatimiseen ja sen toimeenpanemiseen ei tarvita lakialan ammattilaisia. Ja tunnearvoisista esineistä laadittu lista hyödyttää lakialan ammattilaisia siinä kuin riitaa aiheuttava testamenttikin, jos perilliset niin haluavat ja pitävät tarpeellisena turvautua ammattilaisiin taistellessaan oman etunsa puolesta.

Miksi luullaan, että lista olisi perinnönjaossa vähemmän velvoittava ja vähemmän perillisten välistä riitaa aiheuttava kuin testamentti? Molemmissa on kysymys vainajan tahdon ilmaisusta ja molemmat aiheuttavat perillisten kesken kiistaa, jos kaikki osalliset eivät hyväksy perinnön jättäjän tahdonilmaisua vaan riitauttavat sen. Aivan sama kuinka pienistä/suurista tai arvokkaista/arvottomista esineistä on kysymys; perinnönjaon riitauttaminen etenkin rintaperillisten kesken on aina mahdollista. Ja silloin tietysti tarvitaan lakialan ammattilaisia riippumatta siitä tapellaanko testamentista vai tavaraluettelosta...

Ainoa irtaimistoon liittyvien riitojen varma ehkäisykeino lienee se, että tavaroiden jakaminen sovitaan yhdessä perinnön jättäjän ja perillisten kesken niin, että kaikki ovat jakoon tyytyväisiä ja ilmaisevat tyytyväisyytensä luotettavalla tavalla - vaikkapa allekirjoituksin. Lista on luotettava sisarusparven keskinäisten kiistojen ehkäisijä vain, jos kaikki osalliset ovat selkeästi ja todistettavasti (allekirjoituksellaan) ilmaisseet hyväksyvänsä kuolinpesän irtaimiston jakamisen listan mukaisesti.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.01.2015 22:33

Sateentekijä kirjoitti:Minä olen jo ylimääräiset pöytähopeat sun muut antanut lapselleni kun en niitä itse juurikaan tarvitse.

Vähän kuin minun äitini viime aikoina...
Yhden lapsen kanssa nämä asiat ovat helppoja ja yksinkertaisia. Mutta heti kun lapsia on enemmän kuin yksi, joudutaan miettimään ja suunnittelemaan tarkemmin. Tai ainakin olisi järkevää miettiä ja suunnitella niin, ettei omalla toiminnallaan tahtomattaan aiheuttaisi närää lastensa välille.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Helmenkalastaja » 06.01.2015 22:40

Mirri kirjoitti:Miksi luullaan, että lista olisi perinnönjaossa vähemmän velvoittava ja vähemmän perillisten välistä riitaa aiheuttava kuin testamentti? Molemmissa on kysymys vainajan tahdon ilmaisusta ja molemmat aiheuttavat perillisten kesken kiistaa, jos kaikki osalliset eivät hyväksy perinnön jättäjän tahdonilmaisua vaan riitauttavat sen.

Kyllä se on vähemmän velvoittava, ei velvoittava ollenkaan ainakaan meidän tapauksessa, koska sitä ei ollut allekirjoituksin vahvistettu. Se ei ollut mikään virallinen paperi, pelkkä ruutuvihko vain. Miksi ihmeessä puutut minun lista-sanaani?! Me pidimme sitä ikään kuin lähtökohtana, jota halusimme kunnioittaa, jos kyseinen henkilö halusi sen esineen, joka hänelle oli esitetty annettavaksi. Tilanne ilman listaa olisi ollut muuten sama, paitsi että jokaisen esineen kohdalla olisi ollut paljon pitemmät pohdinnat.
Helmenkalastaja
 

Re: Dementia sotkee perinnönjakoja

ViestiKirjoittaja Hilppa » 06.01.2015 22:42

Kuka alkaa riidellä esineistä, joilla ei ole juurikaan taloudellista arvoa? — Ainoastaan hullu ja vielä sellainen hullu, jolla on riittävästi varallisuutta toteuttaa riita lakituvassa.

Lainvoimaiseen testamenttiin tarvitaan todistajat. Kaikilla ei ole sopivia todistajia eivätkä halua sellaisiksi ketä tahansa pyytää. Käytännössä on niin, että monet teettävät lainvoimaisen testamenttinsa lakiasiantoimistossa tai vastaavassa tai sen tekemiseen käytetään ammattilaisten konsultaatiota, joka myös maksaa. Virallisen asiapaperin teettäminen asiantuntijoilla maksaa. Voi toki esimerkiksi asuntonsa myydä itse ilman kiinteistövälittäjää, mutta virallisen arvion saamiseksi osakehuoneiston tai muun kiinteän omaisuuden hinnasta antaa ulkopuolinen toimija, mikä maksaa. Jotkut viranomaiset vaativat näitä virallisia hinta-arvioita joissakin tilanteissa.
Hilppa
 

Edellinen

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa

cron