Psykopatologia.munfoorumi.com

Yhteiskunnassa, kuten kotona ja koulussa, on tavallista että ”pahis” saa paljon huomiota.
Mutta ongelma on, että yhteisön antama huomio on useimmiten pahaa huomiota: moitetta, haukkumista, leimaamista, syyllistämistä, hylkäämistä, rankaisua... Täten pyöritämme samaa levyä sukupolvesta toiseen, yritämme korjata pahaa pahalla.

Sovellamme tätä myös omaan itseemme, jauhamme ongelmiamme ja vaikeuksiamme moittien ja syyllistäen itseämme. Mielestäni huomion tulisi olla kiinnostusta ja auttamista hyvällä.

Sateentekijä kirjoitti:Varhaislapsuudessa paha nähdään ja kuullaan kotona. Siinä vaiheessa, kun esimerkin ja oppimisen tarve on suurin, olisi huomioitava kasvava lapsi, hänen tarpeensa "imeä " kokemuksia.Ja matkia vanhempien käyttäytymistä.
Mistä muualta esikouluikäinen olisi kiroilun ja väkivallan oppinut ellei kotoa?

Ei kannata aliarvioida ympäristöä.

Esimerkiksi päiväkodissa kirosanoja tulee sujuvasti myös lapsilta, joiden vanhemmat eivät kiroile.
Ja vanhemmat, jotka kauhistelevat kaikkea väkivaltaa, saattavat saada aikaan lapsen, joka mätkii ja kiusaa toisia lapsia.

Esikouluikään mennessä lapsella on yleensä ollut monia muitakin ihmissuhteita kuin omat vanhemmat.

Lette et nyt varmasti ole samaa mieltä, mutt minusta toisinaan tuntuu, että paha on aina olemassa.
Se voi olla ihmisen heikkoutta, me lajina olemme aika raadollisia.

Minusta kuitenkin paha (mikäli sallitaan ilmausta käytettävän), kutistuu, kun siihen ei aina vastaa pahalla.
Sekin on joku psykologinen juttu. Mitä sitten on pahuus. Minun on nyt oltava varovainen , sillä tiedän, ettei ehkä joku pidä , että ihmisiä jaotellaan hyviin ja pahoihin, tai että edes käyteyään tuota termiä.
Niin nämä ovat minun vaatimattomia ajatuksiani ja niihin ei tarvitse yhtyä tai niistä edes pitää.

Suuri kysymys on, mitä on pahuus.

Pekka Sakki on esittänyt, että pahuutta on se, että ihminen antaa suuren vallan jollekin
osa-asialle välittämättä kokonaisuudesta. Esimerkiksi pelihimoinen riskeeraa kiihkossaan
vaikka koko omaisuutensa ja perheensä toimeentulon. Järkevä pelaa vain sillä osalla
omaisuutta, joka ei vaaranna ratkaisevasti kokonaisuutta.

Tai Putin "pelaa" maailmanrauhalla oman narsisminsa vuoksi ja aiheuttaa ihmisille
suuria kärsimyksiä.

Mitä enemmän valtaa ja vaikutusvaltaa sitä paremmat mahdollisuudet toteuttaa sitä pahaa, joka itsessään on.

(Mikä latteus itseltäni.)

Jill kirjoitti:Lette et nyt varmasti ole samaa mieltä, mutt minusta toisinaan tuntuu, että paha on aina olemassa.
Se voi olla ihmisen heikkoutta, me lajina olemme aika raadollisia.

Minusta kuitenkin paha (mikäli sallitaan ilmausta käytettävän), kutistuu, kun siihen ei aina vastaa pahalla.
Sekin on joku psykologinen juttu. Mitä sitten on pahuus. Minun on nyt oltava varovainen , sillä tiedän, ettei ehkä joku pidä , että ihmisiä jaotellaan hyviin ja pahoihin, tai että edes käyteyään tuota termiä.
Niin nämä ovat minun vaatimattomia ajatuksiani ja niihin ei tarvitse yhtyä tai niistä edes pitää.

Ihmisellä on vapaa tahto eli mahdollisuus tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä.
Tämä merkitsee mielestäni sitä, että ihmistä ei ole luotu absoluuttisesti hyväksi. Olen ymmärtänyt, että vapaa tahto on enemmän kuin absoluuttinen hyvyys. Vapaa tahto antaa mahdollisuuden kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Vapaata tahtoa tulisi kunioittaa.

Psykopatologia kirjoitti:Suuri kysymys on, mitä on pahuus.

Pekka Sakki on esittänyt, että pahuutta on se, että ihminen antaa suuren vallan jollekin
osa-asialle välittämättä kokonaisuudesta. Esimerkiksi pelihimoinen riskeeraa kiihkossaan
vaikka koko omaisuutensa ja perheensä toimeentulon. Järkevä pelaa vain sillä osalla
omaisuutta, joka ei vaaranna ratkaisevasti kokonaisuutta.

Tai Putin "pelaa" maailmanrauhalla oman narsisminsa vuoksi ja aiheuttaa ihmisille
suuria kärsimyksiä.

”Paha on hyvän poissaoloa”, kuvasi Tatianus 100-luvulla. Voiko asiaa paremmin sanoa.

Lette kirjoitti:Ihmisellä on vapaa tahto eli mahdollisuus tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä.

Joskus minulla on ollut sellainen tilanne ja tunne, ettei vaihtoehtoja ole ollut kuin paha ja vielä pahempi. En ole osannut olla niin hyvä kuin olisi pitänyt. Olen esimerkiksi kieltäytynyt auttamasta toista ihmistä, kun en jaksanut olla hyvä ja vahva.

Mikä on muuten pahan kierre?

Itselleni ei ole valjennut tuo otsakkeen tarkoitus ja mitä se palvelee. Hyvyyttäkö?

Minusta on puistattavaa ajatus, että alle kouluikäisen lapsen toiminta olisi pahaa.
Vielä puistattavampaa on ajatus, että lapsi itse olisi paha.
Ei ihmiseksi opi, jos ei harjoittele. Välillä rappaukset roiskuen.

Tässä on vaikea olla kirjoittamatta nimenomaan pahuudesta, koska
yläotsikko on laitettu " Miten pysäyttää pahan kierre".

En minäkään pidä ihmisten jaottelusta hyviin ja pahoihin, mutta en tiennyt
miten sitten olisin voinut kirjoittaa asiasta.

Pitäisikö puhua jostain muusta...keksikää joku hyvä sana "pahan" tilalle?

On tärkeää m'ääritellä mitä tarkoitetaan, muuten ei voi tietää mistä keskustellaan.
Ja aina täytyy kuitenkin olla joku sana, johon tarttua ja mistä lähteä keskustelemaan.

Jill: "Tässä on vaikea olla kirjoittamatta nimenomaan pahuudesta, koska
yläotsikko on laitettu " Miten pysäyttää pahan kierre"."

Pimeän vastakohta on valoisuus, kylmän vastakohta lämmin. Pahan vastakohta on hyvä.
On helppo ymärtää, että esimerkiksi pimeään huoneeseen hankitaan valoa, jotta siellä voitaisiin työskenellä. Toisin sanoen ominaisuutta parannetaan vastakohdan avulla.

Myös pahaa voidaan korjata hyvän avulla. Näin pahan kierre pysähtyy.
Ihmisellä on taipumus olla hyvää vastaan, siksi meidän on vaikeata korjata pahaa hyvällä.

Lette: Ihmisellä on taipumus olla hyvää vastaan, siksi meidän on vaikeata korjata pahaa hyvällä.

Kristinusko tuo selvästi esille ihmisen hyvän vastaisuuden. Ihminen on Jumalaa vastaan.
Koska Jumala edustaa rakkautta, on ihminen myös rakkautta, hyvää vastaan, mikä näkyyy ihmisen toiminnassa. Tällainen asenne vaikeuttaa pahan korjaamiseen hyvällä.

Lette: (- -) Koska Jumala edustaa rakkautta, on ihminen myös rakkautta, hyvää vastaan, (- -)

Looginen virhe.

"Ihminen on Jumalaa vastaan.
Koska Jumala edustaa rakkautta, on ihminen myös rakkautta, hyvää vastaan, mikä näkyy ihmisen toiminnassa. Tällainen asenne vaikeuttaa pahan korjaamiseen hyvällä."

Ajattelin loogista virhettä siltä pohjalta, että Jumala, rakkaus, loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Yritetään uudestaan.

Kristinusko tuo selvästi esille ihmisen hyvän vastaisuuden. Ihminen on Jumalaa vastaan.
Kristinuskon ydin on siinä, että Jumala lähetti osan itseään, Jeesuksen, ihmiseksi maan päälle
sovittamaan alun perin "hyviksi" luomiensa ihmisten "pahuutta" (syntiinlankeemus). Jeesuksen
ristinkuolema ei kuitenkaan kumonnut syntiinlankeemuksen taakkaa: ihminen jäi "pahaksi" ja
on täten "hyvyyttä" ja "rakkautta" eli Jumalaa vastaan.
Syntiinlankeemuksen synti oli (kai) sellainen, että ihminen tuli tietoiseksi "hyvästä" ja "pahasta",
toisin sanoen (kai) niin, että itsetiedostuksen(kin) myötä hänelle kehittyi ns. vapaa tahto.
(Mutta toisaalta voidaan kysyä, miksi Jumala loi ihmiset tietyllä tavalla puutteellisiksi ja
naiveiksi; eihän hän itsekään (kai) ole tuollainen!)

Koska Jumala edustaa rakkautta, on ihminen myös rakkautta, hyvää vastaan, mikä näkyyy
ihmisen toiminnassa.
Kyllä, ns. "pahaa" näkyy kaikkialla.

Tällainen asenne vaikeuttaa pahan korjaamiseen hyvällä.
Voidaan kuitenkaan asettaa kyseenalaiseksi edellä kuvatun uskon perusteet.

Pahaa voidaan parantaa vain hyvällä.
Siis hyvällä, ei niin että yrittää unohtaa omat ja muiden mokailut, vaan että suhtautuu niihin ymmäryksellä. Viat ja virheet vievät ihmistä eteenpäin, koska niiden kauttahan me opimme. Joka hyväksyy virheellisyytensä, suvaitsee muitakin keskeneräisinä ja koko ajan kehityvinä.

Katsominen hyvällä tahdolla ihmisen pimeää puolta luo rakkaudellisen asenteen. Se vapauttaa itsen ja muiden vikoilusta. Rakaudellinen asenne auttaa jaksamaan. Se lämmittää itseä ja muita.

Hilppa kirjoitti:Mitä enemmän valtaa ja vaikutusvaltaa sitä paremmat mahdollisuudet toteuttaa sitä pahaa, joka itsessään on.

(Mikä latteus itseltäni.)

Otit tärkeän asian esille. Valta turmelee aina käyttäjänsä, siksi valtaa tulisi kontrolloida. Muistan historianopettajani kertoneen Rooman keisarin huomanneen asian, koska laittoi orjan sanomaan: "muista että olet ihminen", kun keisari ajoi vaunuissaan kansan osoittaessa äänekkäästi suosiotaan.

(Viesti poistettu sopimattomana)