Vesa Talvitie ja Risto Skoglund | KATSAUS
Duodecim 2009; 125: 41 – 50 http://vesatalvitie.fi/wordpress/wp-con ... riaDD5.pdf
Selittääkö biologinen psykiatria oireet
tieteellisemmin kuin psykologinen?
Biologisen ja psykologisen psykiatrian suhde on nykyään hyvin käytännöllinen.
Tieteenalan itseymmärryksen sekä hoidollisten ja koulutuksellisten seikkojen
takia on kuitenkin tärkeä muodostaarealistinen ja ajanmukainen kuva suuntausten
keskinäisestä suhteesta. Tehtävä on vaikea, sillä suuntaukset ovat epäyhtenäisiä ja
kahtiajako heijastaa koko tiedeinstituution jakautumisesta luonnontieteelliseen ja
humanistiseen tutkimukseen. Suuntausten suhteesta muodostuu looginen kuva,
kun tarkastellaan tapoja selittää oireita. Oireiden psykologiset ja neurofysiologiset
selitykset eivät sulje toisiaan pois kuten eivät myöskään oireiden ”läheiset” syyt
eli tarkasteluhetkellä vallitsevat psykologiset ja neurofysiologiset seikat ja ”etäiset”
syyt eli geneettiset ja elämänvaiheisiin liittyvät seikat.
(- -)
Y D I N A S I A T
- Psykiatrian jakautuminen biologiseen ja psykologiseen suuntaukseen on heijastuma
luonnontieteiden ja ihmistieteiden välillä vallitsevasta kuilusta.
- Kummankaan suuntauksen taustalla ei ole yhtenäistä teoriapohjaa, joten niiden
vertailu on vaikeaa.
- Suuntausten luomat selitykset eivät ole kilpailevia tai toisensa pois sulkevia.
- Oireilla on sekä ”läheisiä” (ajankohtaiset psykologiset ja neurofysiologiset seikat)
että ”etäisiä” syitä (geneettiset ja elämänvaiheisiin liittyvät tekijät).
(- -)
P o h d i n t a
Biologisen ja psykologisen psykiatrian selitystapojen suhde tiivistyy kolmeksi kysymykseksi.
Ensinnäkin on tieteellinen kysymys biologisen ja psykologisten psykiatrian teorioiden paik-
kansapitävyydestä: ovatko oireen läheiset, etäiset tai laukaisevat syyt tarkastelun kohteena
olevan teorian mukaisia? Toiseksi on käytännöllinen kysymys potilasta hyödyttävästä hoidosta:
kumman suuntauksen ja minkä teorian pohjalta luodun intervention on syytä olettaa olevan
hyödyllisin? Kolmas kysymys on luonteeltaan eettis-eksistentiaalinen: ihmisen ongelmaan ei
sovi suhtautua kuin koneessa olevaan vikaan, joten on pohdittava, olisiko pyrittävä paitsi
poistamaan oire tai lievittämään sitä, myös auttamaan potilasta ymmärtämään oireen
psykologisia (ja miksei biologisiakin) syitä. ■
VESA TALVITIE, PsyT, erikoispsykologi, työterveyspsykologi Työterveyskeskus PL 5606,
00099 HELSINGIN KAUPUNKI. kotisivu http://vesatalvitie.fi/wordpress/
RISTO SKOGLUND, erikoislääkäri, FM, apulaisylilääkäri Psykiatriaosasto, konsultaatiopoliklinikka
PL 6800, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI.