Hilppa kirjoitti:Minä kunnioitan ihmisten erilaisuutta siinä määrin, että haluan tuoda sen esiin. En mitätöivässä merkityksessä, kuten sinä sen käsität, vaan kunnioittavassa merkityksessä. Niin minulle on opetettu elämäni aikana. Enkä näe siinä väärää. Minua mitätöi sinun jatkuva minun opettamiseni ja ohjailuni kirjoittamisessa. Milloin en saa ilmaista sitä enkä tätä ja milloin minun on osoitettava empatiaa ja mistä. Et kuitenkaan ole kertonut, mitä se empatia sinulle on. Empatia on aiheena niin abstrakti ja tilanneriippuvainen ja kukin vielä sen empatian toivoo itselleen hyväksyttävällä tavalla esitettävän. Sitä ei voi tuntematon ihminen tietää, millaista empatiaa kukin toivoo. Minä olen koettanut kohdella kirjoittajia loukkaamatta. En ole tavoitellut empatian osoittamista varsinaisesti, koska koen että se on tuntemattomille vaikeaa osoittaa ja menee helposti vääräksi. En yleensä myöskään sano suoraan mitä ajattelen, paitsi silloin kun koen sen itselleni tärkeäksi ja jollain tavalla julkiselle palstalle eduksi, että minunkin ajatukseni tulee kuulluksi. Jos tekstiäni sattuisi lukemaan joku, joka ajattelisi samoin kuin minä. Vaikka sellainen tietenkin on pieni mahdollisuus.
Mitä hyötyä sinulle tai kenellekään on siitä, että tuot ihmisten erilaisuuden kunnioituksen esiin, mutta teet sen niin, että se ymmärretään mitätöimiseksi? Miksi haluat tehdä niin? Ihmisten erilaisuuden kunnioittamista minullekin on opetettu enkä näe siinä mitään väärää, päinvastoin.
Minun kirjoitustyylini lienee opastava, kun siitä niin usein saan kuulla. Tarkoitukseni ei kuitenkaan olla asettua kenenkään yläpuolelle ja ikään kuin auktoriteettina lausua tuomioita, vaan haluan kiinnittää milloin kenenkin huomion siihen, kuinka ja miksi jokin kirjoitettu on voitu ymmärtää toisin kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Olen kyllä huomannut, että ihmiset keskimäärin eivät arvosta tällaista auttamisen lajia (auttamiseksi se on tarkoitettu), mutta en aina kykene pidättäytymään siitä.
Minulle empatia tarkoittaa ymmärrystä, joka syntyy asettumisesta toisen asemaan. Empatian osoittamisesta en ole puhunut mitään. En silloinkaan, kun kirjoitin sinun empatian puutteestasi. Ei siinä empatiaa odotettu osoitettavan, mutta sinun kirjoituksesi näytti empatian puuttumiselta, toisen kokemuksen mitätöimiseltä. En missään milloinkaan ole sanonut, että sinun pitäisi osoittaa empatiaa kenellekään, minullekaan, puhumattakaan, että edellyttäisin jotakin erityistä tapaa osoittaa empatiaa!!! Toivon vain, ettet osoita sitä, että empatiaa ei ole. Tällaisella palstalla, erityisesti aroissa asioissa varovaisuus on valttia. Ja jos vahingossa tulee toimineeksi niin, että tulee väärin ymmärretyksi, kannattaa korjata erehdys, jos suinkin mahdollista.
(Toinen lihavointi) Olen huomannut tuon, ettet yleensä sano suoraan mitä ajattelet. Voin sanoa suoraan, etten ymmärrä sellaista käytöstä. Se herättää minussa epäluuloa ja epäilen toisen pyrkivän jostakin syystä "vahvistamaan asemiaan" aivan tarpeettomasti (jonkin joskus tulevaisuudessa mahdollisesti odotettavissa olevan yhteenoton varalta?). Etenkin kun tätä tehdään aivan tavallisista asioista puhuttaessa. Arvostan vastavuoroisuutta.
Hilppa kirjoitti:Muistutan sinua Helmenkalastaja alkuperäisestä kysymyksestäni. Miksi Kiss riensi heti minun kysymykseni jälkeen puhumaan tuuve m:n äidin kuolemasta? Olinhan osoittanut viestini Kissin jälkeen yleiseen keskusteluun. Sinä Helmenkalastaja olit jossain määrin ylireagoinut kysymykseeni, jota pidät erikoisena. Kun et voinut minua soimata alkuperäisen kysymykseni vuoksi, aloit soimata minua seuraavan lauseen vuoksi, joka sekin oli osoitettu Kissille. Miksi sinä puutut siihen niin voimakkaasti tuuve m:n puolesta? Kiss oli se henkilö, joka veti tuuve m:n edesmenneen äidin keskusteluun, mutta hänestä sinä Helmenkalastaja olet hipihiljaa ollut koko ajan ja olet alkanut minun sanomisiani ruotia. Miksi Helmenkalastaja teet noin minulle?
En voi sanoa mitään varmaa toisen kirjoittajan motiiveista, mutta ymmärtäisin Kiss'in tulleen antamaan sinulle tämän tiedon kaiken varalta, kun näin hankalan vertailun olit vetänyt keskusteltavaksi. Minä en reagoinut kysymykseesi millään tavalla, kunhan ajattelin rinnastuksen olevan aika erikoinen. Saat sinä toki esittää vaikka minkälaisia kysymyksiä, ei se käsittääkseni ole kiellettyä. Reagoin vasta sinun vastaukseesi Kissin viestiin. Et taida vieläkään ymmärtää tätä... Olen ollut hiljaa Kiss'istä siksi, ettei minulla ole hänestä tässä yhteydessä mitään sanottavaa. Sinun vastaukseesi asti keskustelu oli minun puolestani ihan ok, vaikkakin paikoin kummallinen. Sinä vedit kaikki kuolleet äidit keskusteluun, Kiss tarjosi sinulle tiedon - tai muistutuksen - toisen kirjoittajan traagisesta äitikuolemasta, johon sinä päädyit reagoimaan niin kuin reagoit: ei samanlaista. Koska olit antanut ymmärtää oman äitisi kuoleman olleen traaginen ja sinun itsesi pitävän äitisi kuolemaa elämäsi traumaattisimpana asiana, oli sinun vastaukseesi ikään kuin sisäänkirjoitettuna: ei niin traaginen kuin minun. Voit kieltää tämän tulkinnan vääränä, mutta et voi sille mitään, että niin minä ja jotkut muutkin sen täällä lukivat.
Miksi minä teen sinulle miten? En minä tee sinulle mitenkään. Minä selitän, miksi reagoin lauseeseesi niin kuin reagoin. Tee selityksilläni mitä haluat. Minulle on opetettu, että on kohteliasta vastata kun kysytään. Sinä kysyt, minä vastaan.
Hilppa kirjoitti:Lisäksi. Miksi muuten sinä Helmenkalastaja puutut niin kovasti siihen, miten minun pitää kirjoittaa tuuve m:lle? Etkö luota siihen, että tuuve m osaisi ilmaista itseään riittävästi? Sinun ja tuuve m:n välit ovat läheiset, mutta sinä et tunne etkä ole tavannut minua.
Kirjoita hyvä ihminen ihan niin kuin haluat kenelle haluat! Osaahan tuuve toki puolustautua, vaikkakaan ei aina tee sitä sinun haluamaasi tyyliin. Jos haluat hänen saavan sinusta käsityksen, että olet hullumpi kuin hän on osannut kuvitellakaan, olen kirjoittanut turhaan.
Minä halusin tässä tapauksessa tuoda julki oman tulkintani tueksi tuuvelle. Että hän tietäisi, ettei ole yksin ymmärtänyt kirjoitustasi vertailuksi.
