Tuore lumi voi helpottaa kaamosoireita

[Mirri]

"Kumman koet, äitisi menetyksen vai kaamoksen vakavampana tekijänä masennukselle?"

Hilppa, esittämäsi kysymys on järjetön.

[Hilppa]

Minulle se ei ole järjetön kysymys.

[Mirri]

Millaista yleistä keskustelua odotit kysymyksesi synnyttävän?

[Hilppa]

Alkuperäinen kysymykseni oli esitetty kirjoittajan Kiss viestin jälkeen tässä ketjussa sivulla 5.

viewtopic.php?f=8&t=13917&start=40#p200856

Eikö sitä olisi mirri saanut lainkaan esittää siinä yhteydessä, jossa sen esitin? Ja vaadin hyvät perustelut.

[Helmenkalastaja]

Hilppa, en minä olekaan osoittanut sinulle empatiaa. Sinun antamillasi tiedoilla en kykene siihen. Voisin sanoa vain jotakin kliseistä, persoonatonta. Sitä en halua tehdä. En toki toivo kenellekään äidin menettämistä traagisesti, mutta ketjun aihe ei ole se.

Ajatteletko sinä osoittaneesi minulle empatiaa, kun olen kertonut työelämätilanteestani? Aneurysmasta päässäni? Noissa tilanteissa olen nähnyt sinun yrittäneen auttaa, mitä arvostan (vaikka en ihan ymmärräkään kommenttiasi "päiväkirjassani", niin kuin olen sanonut). Noissa kohdissa tilanne on minun mielestäni ollut oleellisesti erilainen: minä olen kertonut jotakin konkreettista, antanut vähän lihaa luiden ympärille. Sinä kieltäydyt systemaattisesti antamasta mitään lisätietoa, joka auttaisi minua ymmärtämään, milloin tahansa sellaista pyydän. Kysyn asioista juuri siksi, että voisin ymmärtää, en mistään muusta syystä. Vastata ei tietenkään tarvitse. En tietenkään voi vaatia enkä edes halua vaatia sinua kokemaan minun kiinnostustani empaattisuuden osoituksena! Jos sinun empatianosoituksesi edellyttävät jotakin minulta, en halua ottaa niitä vastaan. Annan empatiaa silloin, kun koen sitä. Silloin toivon vastaanottajan ymmärtävän minut oikein.

Nyt kun sanot, ettet tuuven tarinaa tunne, sinun sanasi ovat ymmärrettävämmät. Minä tarkoitin empaattisuuden puutettasi tuossa tilanteessa, en yleisesti. En ole sinusta esittänyt, että olisit epäempaattinen tai empatiakyvytön ihminen. Tuossa tilanteessa et osoittanut empatiaa, jota minä - muiden muassa - olisin sinulta odottanut.

En muuten ole myöskään sanonut, että alkuperäinen kysymyksesi olisi epäempaattinen! Erikoinen rinnastus se mielestäni on, mutta ei kai se haittaa?

Ei sinun tarvitse minusta pitää, Helmenkalastaja, jos et halua. Ja parempi olisi, jos et niin kauheasti kaivaisi ja perustelisi minusta pitämättömyyttäsi.

Minun mielestäni pitäminen ei ole haluamiskysymys. Tällä foorumilla ei ole tällä hetkellä yhtään kirjoittajaa, josta en jossain määrin pitäisi. Kaikissa teissä näen hyviäkin puolia, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Niin varmaan useimmat meistä. Jos sinä ole sitä mieltä, että jostakusta pitäminen on haluamiskysymys, niin ei sinunkaan tarvitse minusta pitää. Toivottavasti tämä helpottaa sinua!

[Hilppa]

Hilppa, en minä olekaan osoittanut sinulle empatiaa. Sinun antamillasi tiedoilla en kykene siihen. Voisin sanoa vain jotakin kliseistä, persoonatonta. Sitä en halua tehdä. En toki toivo kenellekään äidin menettämistä traagisesti, mutta ketjun aihe ei ole se.

Minusta sinun ei tarvitse. Me emme ihan oikeasti tunne toisiamme emmekä tiedä toistemme tilanteista lainkaan tarpeeksi, eikä tuolloin empatian tunne muodostu luontevasti. Eikä mielestäni sinun myöskään tarvitse ilmoittaa odottavasi minulta empatiaa tuuvelle, koska käsittelen masennustani ja käsitän masennuksen yleisesti ehkä eri tavoin kuin sinä, tuuve tai mirri. Teitä auttaa se tapa, jolla käsitätte ja jäsennätte oman kokemuksenne, mutta minun tilanteeni on vähän erilainen ja käsitän eri tavalla masennuksen syyt. Se auttaa itseäni, enkä usko, että olen ainoa tavallani ajatteleva.

Ajatteletko sinä osoittaneesi minulle empatiaa, kun olen kertonut työelämätilanteestani? Aneurysmasta päässäni? Noissa tilanteissa olen nähnyt sinun yrittäneen auttaa, mitä arvostan (vaikka en ihan ymmärräkään kommenttiasi "päiväkirjassani", niin kuin olen sanonut).

Aneurysmaa en tunne enkä edes tiedä millainen sairaus on. Enkä tiedä, mitä tarkoitat empatialla juuri siinä tilanteessa. Koko aihe on jäänyt vaille kertomustasi sinun tilanteesta, jotta voisin edes hieman käsittää, mistä on ollut kyse. Minulla on tunne sinun kirjoittelustasi, että olet jäänyt etäiseksi, koska et ole esimerkiksi päiväkirjaa edes koskaan kirjoittanut pidempään kuin pari viestiä. Koska en muista Aneurysma-keskustelua, se on ollut jonkin ketjun osa, jossa on hyvin vaikea keskustella kirjoittajien välisesti irti muusta yhteydestä.

Tuo havaintosi ja toiveesi täyttymättömyys siitä, että en ole osoittanut sinulle empatiaa työasiassa, johtui toisen kirjoittajan tilanteessa olemisesta. Hän kirjoitti sinulle ensin epäkohteliaasti, minkä hän kuittasi kieltämällä tarkoittaneensa mitään pahaa ja sinä hyväksyit täysin selityksen automaattisena. En osannut enää kirjoittaa siihen päiväkirjaketjuusi. Siinäkin odotit empatiaa, mitä en kyennyt antamaan sinulle, vaikka olen itse tilanteessa, jossa olen menettämässä rakastamani työni.[/quote]

Noissa kohdissa tilanne on minun mielestäni ollut oleellisesti erilainen: minä olen kertonut jotakin konkreettista, antanut vähän lihaa luiden ympärille. Sinä kieltäydyt systemaattisesti antamasta mitään lisätietoa, joka auttaisi minua ymmärtämään, milloin tahansa sellaista pyydän. Kysyn asioista juuri siksi, että voisin ymmärtää, en mistään muusta syystä. Vastata ei tietenkään tarvitse. En tietenkään voi vaatia enkä edes halua vaatia sinua kokemaan minun kiinnostustani empaattisuuden osoituksena! Jos sinun empatianosoituksesi edellyttävät jotakin minulta, en halua ottaa niitä vastaan. Annan empatiaa silloin, kun koen sitä. Silloin toivon vastaanottajan ymmärtävän minut oikein.

Minusta empatian osoittamista ei voi odottaa, edellyttää tai edes toivoa, koska helposti jää täyttymättä, kuten lopussa esität. En ymmärrä lihavoimaani virkettä, mitä sillä tarkoitat. Itse asiassa tämä koko empatiakeskustelu on mielestäni hieman epäonnistunut, koska hirveästi yrität selittää, missä toivot empatiaa, kenelle olisit odottanut minun esittävän empatiaa, toivot että sinut ymmärretään oikein, et halua, että empatialla käydään kauppaa, että se edellyttäisi jotakin. Tavallaan nuo ovat jokaiselle itsestäänselviä asioita, mutta kirjoitettuna puheena niistä on hyvin vaikea tehdä selkoa, että tunnetasolla tulisi oikein ymmärretyksi. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.

Nyt kun sanot, ettet tuuven tarinaa tunne, sinun sanasi ovat ymmärrettävämmät. Minä tarkoitin empaattisuuden puutettasi tuossa tilanteessa, en yleisesti. En ole sinusta esittänyt, että olisit epäempaattinen tai empatiakyvytön ihminen. Tuossa tilanteessa et osoittanut empatiaa, jota minä - muiden muassa - olisin sinulta odottanut.

Kuten sanoin, tätä en ihan ymmärrä, miksi esität, että minun tulisi olla empaattinen juuri Tuuvelle ja tuossa kohdassa. Ja miten? Hänhän kääntyy yleensä pois, kun hänelle keskustelen ja alkaa haukkua minua hulluksi erilaisin sanakääntein, vaikka en ole mitään pahaa tarkoittanut. Tosin se on tapahtunut niin monta kertaa, että olen jo alkanut lähes pelätä häntä kirjoittajana. Ei koskaan tiedä, mitä tulee vastineeksi ja mikä onkin väärin häntä kohtaan.

En muuten ole myöskään sanonut, että alkuperäinen kysymyksesi olisi epäempaattinen! Erikoinen rinnastus se mielestäni on, mutta ei kai se haittaa?

Ei haittaa.

Ei sinun tarvitse minusta pitää, Helmenkalastaja, jos et halua. Ja parempi olisi, jos et niin kauheasti kaivaisi ja perustelisi minusta pitämättömyyttäsi.

Minun mielestäni pitäminen ei ole haluamiskysymys. Tällä foorumilla ei ole tällä hetkellä yhtään kirjoittajaa, josta en jossain määrin pitäisi. Kaikissa teissä näen hyviäkin puolia, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Niin varmaan useimmat meistä. Jos sinä ole sitä mieltä, että jostakusta pitäminen on haluamiskysymys, niin ei sinunkaan tarvitse minusta pitää. Toivottavasti tämä helpottaa sinua!

Minusta pitäminen on osin haluamiskysymys. Etenkin tällaisessa hyvin väljässä yhteisössä, jossa emme tunne toistemme puolia kuin pinnallisesti. Vaikka keskustelemmekin monista sellaisista asioista, joista ei aina keskustella edes kavereiden kanssa, jää kontakti pinnalliseksi, koska toista ei näe eikä kuule äänenpainoja.

[tuuve m]

Ai nytkö Hilppa toit esiin pelkokertoimen, salli nauraa, taas.
Minä sanon sinua enempi mielenvikaiseksi kuin mitä ensin luulinkaan, koska lähes jokaisessa ketjussa mihin osallistut, sinä en pysy ketjun aiheessa vaan tuot mukaan keskusteluun aivan jonkun muun asian mistä toiset keskustelussa puhuvat, kuten nyt äitien kuolemat.
Minusta silloin olet harhainen ja luulet harhassasi, että nyt me muutkin puhutaan äideistä eikä kaamoksesta.

[tuuve m]

Ei samanlaista kuin minä.

Tämä lause kyllä todistaa, että Hilppa tietää äitini kuoleman. Muutenhan äitimme olisivat voineet kuolla aivan samalla tavalla. Ei kukaan aivan tietämätön voisi noin vertailla.
Mutt Hilppa nyt huomaa oman kusipäisyytensä tässäkin ketjussa ja nyt yrittää kaikin tavoin kääntää asian minun kusipäisyyteni.

[Mirri]

Taitaa Hilppa vähätellä kaamosmasennusta masennuksen muotona. Haitanneeko tuo mitään; niin tekee moni muukin, joka ei itse tunne sitä.
Ja eihän kaamosmasennus olekaan diagnoosi, vaan diagnoosina on usein toistuva masennus. Joillakin kaamosmasentujilla kaksisuuntainen mielialahäiriö.

[tuuve m]

Samalla tapaan voi sitten kai vähätellä muina aikoinan masentuneita?
Ota itseäsi niskasta kiinni ja lähe lenkille, sopii kyllä paremmin muihin vuodenaikoihin parannuskeinoksi kuin kaamokseen.
Koska kaamoksen aikaan on jo niin paljon itsestä riippumattomia tekijöitä ettei voi noin vaan lähteä lenkille vaikka tietäisi sen parantavan masennuksen.

[Helmenkalastaja]

Hilppa, aneurysma on aivovaltimossa olevaan synnynnäisesti heikkoon kohtaan syntynyt pullistuma. Se saattaa puhjeta tai olla koskaan puhkeamatta; minun on kerran puhjennut, silloin kun olin 20-vuotias, ja voi puhjeta uudelleen, koska aneurysma on edelleen siellä, hoitoni oli viiden viikon makuuttaminen. En ole tästä kai tällä palstalla puhunut käyttämällä aneurysma-sanaa, mutta aivoverenvuotovaarastani olen puhunut. Tämä ihan vain tiedoksi.

Olet ymmärtänyt väärin, jos olet käsittänyt, että haen täällä empatiaa. Tämä ei ole sellainen paikka, josta sitä kannattaa hakea. Koska sinä kirjoitit antaneesi minulle empatiaa, yritin haarukoida, missä kohdin ajattelet näin tapahtuneen. Nämä kohdat tulivat mieleeni. "Päiväkirjani" aloitin, koska tunsin voimakasta tarvetta purkautua asiasta, jossa minuun on kertynyt paljon aggressiota vuosien varrella. Empatiaa en odottanut lainkaan, en täällä. Sinun kirjoituksesi ymmärsin ystävälliseksi.

Ehkä ajattelemme pitämisen vähän eri tavalla. Minä en voi saada itseäni pitämään kenestäkään, vaikka kuinka haluaisin, jos en pidä. Sen sijaan pyrin suhtautumaan lähtökohtaisesti avoimin mielin kaikkiin, en odota kenenkään olevan aina sitä tai tätä. Tämä suhtautuminen helpottaa minun oloani.

Kiitos, kun näit nyt vaivaa selventääksesi asioita.

[Helmenkalastaja]

Tuuve, luin juuri Tove Janssonin Taikatalven ja siellä Tuu-tikilla oli rituaaleja valon palaamiseksi ja auringon ilmestymistä juhlittiin.
Juhlitaanko teillä jotenkin valon palaamista?

[Helmenkalastaja]

Ei samanlaista kuin minä.

Tämä lause kyllä todistaa, että Hilppa tietää äitini kuoleman. Muutenhan äitimme olisivat voineet kuolla aivan samalla tavalla. Ei kukaan aivan tietämätön voisi noin vertailla.

Näin minäkin asian näin. Ja edelleen ihmettelen, miten voi kirjoittaa noin, jos ei tiedä, miten toinen on kuollut. Miksi kirjoittaa noin, sen sijaan, että kysyisi, miten toinen sitten on kuollut - jos ei tiedä? Jos ei tiedä eikä halua kysyä, ei todennäköisesti sanoisi mitään...

[Hilppa]

Taitaa Hilppa vähätellä kaamosmasennusta masennuksen muotona. Haitanneeko tuo mitään; niin tekee moni muukin, joka ei itse tunne sitä.
Ja eihän kaamosmasennus olekaan diagnoosi, vaan diagnoosina on usein toistuva masennus. Joillakin kaamosmasentujilla kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Eihän kaamosmasennus ole diagnoosina, sanot nyt ensimmäistä kertaa. Älykäs olet, kun vihdoin tuon hoksasit.

Minulla on ollut diagnoosin osana tuo toistuvan masennuksen lievempi jakso. Myöhemmin seuraavan vuonna sama lääkäri totesi, että masennukseni jakso oli ilmeisesti ollut toistuvan masennuksen keskivaikea jakso.

Minä olen siis teidän (siis tässä ketjussa kirjoittavien) diagnosoimanne kaamosmasentunut henkilö. En kuitenkaan pidä masennukseni syynä kaamosta, vaikka olen toki kaamosajasta joutunut kärsimään (syyttä suotta) ja se on minulle elämässäni aiheuttanut suurta haittaa. Olen saanut hoitokeinoja (tärkeitä teknisiäkin ratkaisuja) pimeän ajan varalle, joten se ongelma ei ole enää mikään suuri ongelma elämässäni. Mutta paljon olen menettänyt etenkin opiskeluaikanani, jolloin en vielä tiennyt kaamosoireilujen hoitokeinoista. Lähinnä aikaa elämässäni menetin hitautena opintoviikkojen suorituksissa, se aika meni itkuisuuteenkin, käsittämättömään oireiluun. Nyt olen sillä tavalla parantunut ja voimistunut, että kykenen jopa tähän ketjuun kirjoittamaan, vaikka minua on aika rankasti solvattu ja haukuttu. (Enää ei tule itkureaktio moisesta.)

Mutta kaamos ei kuitenkaan ole masennukseni syy. Ilman niitä traumoja elämässäni ja psykologisten tekijöiden vaikutusta ympäristössäni varsinainen masennus ei olisi puhjennut. Ei teidän tarvitse tätä ymmärtää, koko elämääni en ala repostella netissä enkä varsinkaan yhdelle palstalle yhteen ketjuun.
Korjattu: o->i.

[Hilppa]

Kiitos Mirri sinulle sanoistasi.

[Hilppa]

Ei samanlaista kuin minä.

Tämä lause kyllä todistaa, että Hilppa tietää äitini kuoleman. Muutenhan äitimme olisivat voineet kuolla aivan samalla tavalla. Ei kukaan aivan tietämätön voisi noin vertailla.

Näin minäkin asian näin. Ja edelleen ihmettelen, miten voi kirjoittaa noin, jos ei tiedä, miten toinen on kuollut. Miksi kirjoittaa noin, sen sijaan, että kysyisi, miten toinen sitten on kuollut - jos ei tiedä? Jos ei tiedä eikä halua kysyä, ei todennäköisesti sanoisi mitään...

Ihmetelkää vaan rauhassa. Kyllä maailmaan ihmettelyä mahtuu. Mutta muistakaa, että joskus ihmettelykin on pahansuopaa. Ei tietysti teidän ihmettelynne, sehän on pelkkää kullattua hyvyyttä.

Onko sinulle ja tuuve m:lle vieras asia ihmisten erilaisuus ja siten kokemusten erilaisuus? Olemme tuuve m:n kanssa aivan eri ikäisiäkin kirjoittajia, mikä on hyvin käynyt ilmi täällä kirjoittelusta, joten noiden kokemuksienkin on täytynyt olla aivan erilaiset.

[Helmenkalastaja]

Ei samanlaista kuin minä.

Tämä lause kyllä todistaa, että Hilppa tietää äitini kuoleman. Muutenhan äitimme olisivat voineet kuolla aivan samalla tavalla. Ei kukaan aivan tietämätön voisi noin vertailla.

Näin minäkin asian näin. Ja edelleen ihmettelen, miten voi kirjoittaa noin, jos ei tiedä, miten toinen on kuollut. Miksi kirjoittaa noin, sen sijaan, että kysyisi, miten toinen sitten on kuollut - jos ei tiedä? Jos ei tiedä eikä halua kysyä, ei todennäköisesti sanoisi mitään...

Ihmetelkää vain rauhassa. Kyllä maailmaan ihmettelyä mahtuu. Mutta muistakaa, että joskus ihmettelykin on pahansuopaa. Ei tietysti teidän ihmettelynne, sehän on pelkkää kullattua hyvyyttä.

Onko sinulle ja tuuve m:lle vieras asia ihmisten erilaisuus ja siten kokemusten erilaisuus? Olemme tuuve m:n kanssa aivan eri ikäisiäkin kirjoittajia, mikä on hyvin käynyt ilmi täällä kirjoittelusta, joten noiden kokemuksienkin on täytynyt olla aivan erilaiset.

Ei ole vieras. Kysyt jo toisen kerran tässä ketjussa ja minä vastaan samoin kuin edelliselläkin kerralla. Logiikkasi kuitenkin pettää päättelyssäsi: me emme tiedä, minkä ikäinen olet ollut menettäessäsi äitisi; jossakin vaiheessa olet ollut samanikäinen kuin tuuve oli äitinsä menettäessään.

Ihmettely ei ole tarkoitettu pahansuovaksi. Sitä ihmettelen, miksi sinä et ymmärrä, että sinun tuossa yllä siteerattu lauseesi voidaan kokea loukkaavaksi, mitätöiväksi...

[Mirri]

Ei kaikilla valon ja sen puutteen mukaan mielialahäiriöistä kärsivillä ole traumataustaa. Sitä paitsi pimeyteen ja vuodenaikavaihteluihin sidotun depression tiedetään nykyisin olevan myös suvussa kulkevaa - vähän samaan tapaan kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Sekin tiedetään, että kaamosmasentuja voi olla alttiimpi valoisan ajan maniaan kuin depressiopotilas, jolla ei ilmene pimeydessä pahenevaa masennusta. Niinpä depressiolääkityksen kanssa täytyy olla tarkempi, jos tai kun tietää mielialansa kohoavan valoisuuden myötä. Tarvittaessa vähennetään valoisaa kohti ja lisätään pimeyttä kohti, vaikkei kyseessä olisikaan kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Jotkut kaamosmasentujat taas ovat lievästi masentuneita, ja valoisan aikaan eivät masentuneita ollenkaan vaan terveitä. He todennäköisesti pärjäävät ohitse menevän masennusjaksonsa kanssa ilman mitään erityistä hoitoa - silti vaikka se on toistuva masennus.

Hilppa, missä kohdassa tässä ketjussa - tai muualla tällä foorumilla - on diagnosoitu kaamosmasennus, tai väitetty kaamosmasennuksen olevan erillinen diagnoosi?

[Helmenkalastaja]

Joko täällä on ollut tämä linkki? (Kaamosmasennus)
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00377

[Hilppa]

Ei ole vieras. Kysyt jo toisen kerran tässä ketjussa ja minä vastaan samoin kuin edelliselläkin kerralla. Logiikkasi kuitenkin pettää päättelyssäsi: me emme tiedä, minkä ikäinen olet ollut menettäessäsi äitisi; jossakin vaiheessa olet ollut samanikäinen kuin tuuve oli äitinsä menettäessään.

Ihmettely ei ole tarkoitettu pahansuovaksi. Sitä ihmettelen, miksi sinä et ymmärrä, että sinun tuossa yllä siteerattu lauseesi voidaan kokea loukkaavaksi, mitätöiväksi...

Minä kunnioitan ihmisten erilaisuutta siinä määrin, että haluan tuoda sen esiin. En mitätöivässä merkityksessä, kuten sinä sen käsität, vaan kunnioittavassa merkityksessä. Niin minulle on opetettu elämäni aikana. Enkä näe siinä väärää. Minua mitätöi sinun jatkuva minun opettamiseni ja ohjailuni kirjoittamisessa. Milloin en saa ilmaista sitä enkä tätä ja milloin minun on osoitettava empatiaa ja mistä. Et kuitenkaan ole kertonut, mitä se empatia sinulle on. Empatia on aiheena niin abstrakti ja tilanneriippuvainen ja kukin vielä sen empatian toivoo itselleen hyväksyttävällä tavalla esitettävän. Sitä ei voi tuntematon ihminen tietää, millaista empatiaa kukin toivoo. Minä olen koettanut kohdella kirjoittajia loukkaamatta. En ole tavoitellut empatian osoittamista varsinaisesti, koska koen että se on tuntemattomille vaikeaa osoittaa ja menee helposti vääräksi. En yleensä myöskään sano suoraan mitä ajattelen, paitsi silloin kun koen sen itselleni tärkeäksi ja jollain tavalla julkiselle palstalle eduksi, että minunkin ajatukseni tulee kuulluksi. Jos tekstiäni sattuisi lukemaan joku, joka ajattelisi samoin kuin minä. Vaikka sellainen tietenkin on pieni mahdollisuus.

Muistutan sinua Helmenkalastaja alkuperäisestä kysymyksestäni. Miksi Kiss riensi heti minun kysymykseni jälkeen puhumaan tuuve m:n äidin kuolemasta? Olinhan osoittanut viestini Kissin jälkeen yleiseen keskusteluun. Sinä Helmenkalastaja olit jossain määrin ylireagoinut kysymykseeni, jota pidät erikoisena. Kun et voinut minua soimata alkuperäisen kysymykseni vuoksi, aloit soimata minua seuraavan lauseen vuoksi, joka sekin oli osoitettu Kissille. Miksi sinä puutut siihen niin voimakkaasti tuuve m:n puolesta? Kiss oli se henkilö, joka veti tuuve m:n edesmenneen äidin keskusteluun, mutta hänestä sinä Helmenkalastaja olet hipihiljaa ollut koko ajan ja olet alkanut minun sanomisiani ruotia. Miksi Helmenkalastaja teet noin minulle?

Lisäksi. Miksi muuten sinä Helmenkalastaja puutut niin kovasti siihen, miten minun pitää kirjoittaa tuuve m:lle? Etkö luota siihen, että tuuve m osaisi ilmaista itseään riittävästi? Sinun ja tuuve m:n välit ovat läheiset, mutta sinä et tunne etkä ole tavannut minua.