Kirja-arvio
Aviokriisi olisi vähättelevä ilmaus perhehelvetille
Julkkispsykiatri Armo Hormian sadismi värittää Aiju von Schönemanin muistelmat
Helsingin Sanomat Kulttuuri 11.12.2014 2:00
Veli-Pekka Leppänen
"Rivitalossa raivoaa mustakulmainen mies. Hän on suunniltaan, viskoo takkaan vaimonsa iltapukuja, huiveja, kenkiä, muotokuvan. . ."
Selonteko jatkuu: "Hän raahaa vaimon kylpyammeeseen ja laskee kuumaa vettä tämän päälle, vaimo huutaa, kirkuu, pyristelee, koettaa suojella kasvojaan. Jossain itkee lapsi."
Mistä teksti on, poliisiraportista?
Se kuvaa 1960-luvun julkkispsykiatrin, kirjankustantaja Armo Hormian (1928–1988) ja hänen vaimonsa Aiju von Schönemanin avioliittoa. Lainaus ei ole poikkeuksellisesta tilanteesta, vaan yksin viimeisenä aviovuotenaan vaimo lapsineen lähti yön selkään 150 kertaa.
On totta kai epäreilua, että Aiju von Schönemanin (s. 1939) muistelmia leimaa liki kymmenen vuoden aviohelvetti: miehen raakaa väkivaltaa ja täyttä yliotetta vaimoon ja lapsiin.
Sinikka Klemettilän kirjoittama Aiju kattaa valoisampiakin elämänvaiheita, mutta sadistinen Hormia-jakso jää tiukimmin muistiin, kun kirjan laskee kädestään.
Itse asiassa ennen ja jälkeen Hormian Aiju von Schönemanin elämä oli kiintoisampaa. Hänen isänsä, aatelismies Heikki von Schöneman istui pitkään Sotkamon nimismiehenä. Lahjakkaan kreisistä suvusta ja Sotkamosta rönsyää värikästä tarinaa. Ja Kainuun syvästä köyhyydestä.
Helsingin kulttuurijengiin ja yliopistoon Aiju solahti vaivatta, teatterikoulua käyvä isosisko Eira Soriola ehkä hieman tasoitti tietä. Aiju oli tyylimimmi, istui muuallakin kuin kirjallisuuskerhoissa ja sai liudan kosijoita. Pohjoispohjalaisen osakunnan kapakasta tuli arvonimi Manalan kuningatar.
Aiju ystävystyi myös Pentti Saarikosken kanssa. Tämän turkulaista seurapiiriä pyöritti Hormia, jonka läheisyyteen – onnettomuudekseen, voimme sanoa – Aiju von Schöneman ajautui.
Keskustelut ja pirskeet olivat alkuun hurmaavia, mutta kohta koitti arki. Hälytyskello olisi saanut kilistä jo silloin, kun Aijun ja Armon häämatkalle 1964 Ranskan Lourdesiin lähtivät Armo – ja tämän ex-vaimo.
Hormia oli vankimielisairaalan ylilääkäri, terapioiden lanseeraaja, joka Tajo-kustantamostaan julkaisi myös omia teoksiaan, kuten Tunnetko itsesi? ja Älä pelkää. Kun näitä meriittejä vertaa Aijun senhetkiseen perhekuvaukseen, on pakko pyöritellä päätä.
Tajo sinänsä oli 60-luvun vireä kulttuuripaja, mutta millä hinnalla?
Se, miten Aiju lopulta käytännössä junaili eronsa, todistaa täydellisestä orkestraatiosta. Piti valita oikea lähtöhetki ja pakopaikka, varmistaa oma ja lasten turvallisuus, ottaa paras asianajaja, tilata toiselta psykiatrilta mielenterveystodistus. . .
"Olen juristin tytär", hän toteaa nyt ylpeänä. Hampaansa ja leukaluunsa Aiju sai korjautettua vasta isänsä perintörahoilla.
Sittemmin Aiju von Schönemanista kehkeytyi Tuomiokirkon ja koko kaupungin rakastettu opas, varsinainen Lady Turku. Tämä kukoistus on niin auvoista tarinaa, että on vaikea uskoa sen koskevan samaa pahoinpideltyä, pakenevaa ihmistä.
Avointa mieltään Aiju ei ole kadottanut: kodin eteisessä on valmiina ruumisarkku.
Sinikka Klemettilä pohjaa kirjan runsaille sitaateille, mikä verbaalisestikin loisteliaan Aijun kertomukselle on oikea ratkaisu.
Aiju. Aiju von Schöneman muistelee.
Sinikka Klemettilä
Laji: Tietokirjat, elämäkerrat
Kustantaja: Turkuseura
Ilmestymisvuosi: 2014
Psykopatologia kirjoitti:Pirttihirmun isä rovasti http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Hormia
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa