Psykopatologia.munfoorumi.com

Keskustelua yleisellä tasolla kiitollisuudesta.

Ei pidä. Jatkuva ylenpalttinen kiitollisuus on uhka mielenterveydelle.

Onko sinun pakko kiittää, vaikka ei olisikaan kiitettävää?

Jill kirjoitti:Ei pidä. Jatkuva ylenpalttinen kiitollisuus on uhka mielenterveydelle.

Juuri noin.

Tuuve, mikä sinut panee tuntemaan jatkuvaa kiitollisuutta milloin mihinkin suuntaan?

Saa olla kiitollinen, jos siltä tuntuu. Minkä vuoksi koet, että kiitollisuus olisi pakko?

Siinäpä se: saa olla kiitollinen, jos siltä tuntuu.

Myös katkeruuden tunteille olisi hyvä löytää tilaa: saa olla pettynyt ja katkera, jos siltä tuntuu. Tiedostetut ja tunnistetut katkeruuden tunteet eivät ole minkäänlainen uhka kiitollisuuden, tyytyväisyyden, ilon tai muun myönteisyyden tunteille. Pikemminkin päinvastoin - tukahdutetut ja tiedostamattomat katkeruuden tunteet ovat ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta vakava vihollinen.

henk.kohtainen poistettu

Juuri tuon (yllä mainitun) ajattelin itsekin tuoda esiin eli kuinka
"self made" asianomainen on tai mielestään on (ollut).

Henk.kohtainen asia poistettu.

Psykopatologia kirjoitti:Juuri tuon (yllä mainitun) ajattelin itsekin tuoda esiin eli kuinka
"self made" asianomainen on tai mielestään on (ollut).

Jotkut osaavat tuoda hyvin esiin oman "self made"-mäisyytensä. He eivät siis olekaan kiitollisia muille?

Tuo on tärkeä kysymys, koska tutkijanuralla eteneminen tapahtuu omien lahjojen ja ahkeruuden lisäksi paljolti myös muiden avulla. Yhteiskunta maksaa koulutuksen lahjakkaille nuorilleen. Tekninen henkilökunta avustaa (mutta he saavat palkan eivätkä työtään tee hyväntekeväisyydestä). Kollegat antavat neuvoja ja opastavat vaikeissa paikoissa eivätkä aina saa edes kiitosta ajankäytöstään. Eikä kiittely ole aina hyvitys, se pitää tehdä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli silloin kun toinen tarvitsee tukea vastaavasti. Ohjaaja voi olla korvaamaton apu rahoituksen hankinnassa (koska hänellä on "avaimet" rahoitukseen, siis nimekäs tekijä) ja erinomainen opettaja ja työn innoittaja sekä ajatusten jäsentäjä tai sitten olemattoman ohjaustyön palkkana saamassa nimet juttuihin tekemättä itse ajallisesti juurikaan mitään niiden eteen.

"Jotkut osaavat tuoda hyvin esiin oman "self made"-mäisyytensä. He eivät siis olekaan kiitollisia muille?" Hilppa

Mitä sinä selkokielellä tarkoitat tällä?

tuuve m kirjoitti:Mitä sinä selkokielellä tarkoitat tällä?

Minä en enää jatka keskustelua tästä asiasta. onneksi vain yhdelle ihmiselle täällä kerroin tarkemmin reissustani.

Täällähän ei kukaan ollut pönttöaivo, joten varmasti ymmärrät, mitä kirjoitin. Kyseessä on keskustelu, jonka osista jokainen muodostaa oman näkemyksensä omien kokemustensa perusteella.

Ei insuliinin tarvitseminen ole ihmisen itsensä määrättävissä oleva ominaisuus eikä muiden tule suhtautua sellaiseen kiitollisuutta odottaen insuliinin saajalta.

Eli ota huomioon tuuve m, että tästä aiheesta (kiitollisuus tieteen teossa) saattavat olla muutkin kiinnostuneita ja toisesta näkökulmasta kuin sinä.

Korjattu sanamuoto jälkeenpäin.

Mutta minä kirjoitin asiani vertaistukeen eikä mielestäni silloin voi alkaa puhua yleiseltä kannalta.
vaihdoin otsikon nimen ja ehkä Luukkonen siirtää ketjun pois vertaistuesta.

10:46
Kaikki me seisomme jättiläisten harteilla.

Mutta juuri missään muualla siitä ei tehdä numeroa ja vallan välinettä kuin tieteenteossa.

Lisätty jälkeenpäin "ja vallan välinettä".

Kiitollisuus on rakkaudelle läheistä, ehkä suorastaan on sitä. Joka ei osaa olla kiitollinen, ei osaa rakastaa.

Menipäs taas hurskasteluksi.

Eiköhän ole sama menikö tämä hurskahteluksi vai tieteelliseksi lässyttelyksi.

tuuve m kirjoitti:"Jotkut osaavat tuoda hyvin esiin oman "self made"-mäisyytensä. He eivät siis olekaan kiitollisia muille?" Hilppa
Mitä sinä selkokielellä tarkoitat tällä?

Eivät, vaikka olisivat itsekseen täysiä nollia.

Minä olisin mielummin keskustellut henkilökohtaisesta kiitollisuudesta. Itse saatan äkkiä tuntea syvää kiitollisuuta elämää kohtaan, kun näen kauniita maisemia. En tarkoita uskonnollisessa mielessä, että olisin missään hurmostilassa. Kaikki aistit ovat niin onnellisia, silloin kun kuljen luonnossa yksin.
Jos äkillinen kiitollisuus elämää kohtaan iskee, silloin tiedän, etten ole niin sairas tai niin masentunut,
etten kykenisi tuntemaan iloa siitä että elän. Sitten mietin vanhempiani ja kuinka hyviä ihmisiä he minulle olivat ja kuinka rakkaus heitä kohtaan ei kuole. Entä sitten ihmiset, jotka ovat tuoneet valoa elämääni,
suojaa, turvaa, hyväksyntää. Tottakai olen kiitollinen heille, ajattelen heitä välillä kun hiljennyn ja olen yksin.