Arkkipiispakandidaatin erheet ja armollisuus
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010022 ... 8_uu.shtml
Iltalehdessä oli arkkipiispakandidaatti Miikka Ruokasen haastattelu, jossa hän kertoi suhteestaan avioeroihinsa, joita on ollut jo 2 kpl, kolmannen liiton ollessa meneillään. Ruokanen kertoi, että erot olivat olleet suuria kriisejä hänelle, mutta olivat toisaalta opettaneet hänelle paljon Jumalan hyvyydestä ja armollisuudesta.
Iltalehden verkkosivuilla kuitenkin kysytään, voiko kahdesti eronnut ihminen olla uskottava arkkipiispa? Eli voidaanko kaksi kappaletta eroamiserehdystä antaa anteeksi arkkipiispalle, eli olla hänelle armollisia siinä suhteessa?
Armollisia. Siinäpä sana, jota miettiä.
Ruokanen itse korosti, että ihmisten tulisi suvaita epätäydellisyyttä.
Syntisiä me kai kaikki olemme hänen vinkkelistään. Hän sanoo kyenneensä antamaan anteeksi ex-puolisoilleen, ja kaikille muillekin. Hänen mukaansa anteeksi anto alkaa itselleen anteeksi antamisesta.
En tiedä, päteekö mainittu sääntö kaikkiin armottomiin, vaiko vain Ruokasen itsensä tyylisiin.
Voiko olla sellaisia armottomia, joiden ensimmäinen tehtävä tiellä anteeksiantoon ja armollisuuteen ei ole itselleen anteeksi antaminen?
Iltalehdessä oli arkkipiispakandidaatti Miikka Ruokasen haastattelu, jossa hän kertoi suhteestaan avioeroihinsa, joita on ollut jo 2 kpl, kolmannen liiton ollessa meneillään. Ruokanen kertoi, että erot olivat olleet suuria kriisejä hänelle, mutta olivat toisaalta opettaneet hänelle paljon Jumalan hyvyydestä ja armollisuudesta.
Iltalehden verkkosivuilla kuitenkin kysytään, voiko kahdesti eronnut ihminen olla uskottava arkkipiispa? Eli voidaanko kaksi kappaletta eroamiserehdystä antaa anteeksi arkkipiispalle, eli olla hänelle armollisia siinä suhteessa?
Armollisia. Siinäpä sana, jota miettiä.
Ruokanen itse korosti, että ihmisten tulisi suvaita epätäydellisyyttä.
Syntisiä me kai kaikki olemme hänen vinkkelistään. Hän sanoo kyenneensä antamaan anteeksi ex-puolisoilleen, ja kaikille muillekin. Hänen mukaansa anteeksi anto alkaa itselleen anteeksi antamisesta.
En tiedä, päteekö mainittu sääntö kaikkiin armottomiin, vaiko vain Ruokasen itsensä tyylisiin.
Voiko olla sellaisia armottomia, joiden ensimmäinen tehtävä tiellä anteeksiantoon ja armollisuuteen ei ole itselleen anteeksi antaminen?