Arkkipiispakandidaatin erheet ja armollisuus

[ve?e]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010022 ... 8_uu.shtml

Iltalehdessä oli arkkipiispakandidaatti Miikka Ruokasen haastattelu, jossa hän kertoi suhteestaan avioeroihinsa, joita on ollut jo 2 kpl, kolmannen liiton ollessa meneillään. Ruokanen kertoi, että erot olivat olleet suuria kriisejä hänelle, mutta olivat toisaalta opettaneet hänelle paljon Jumalan hyvyydestä ja armollisuudesta.

Iltalehden verkkosivuilla kuitenkin kysytään, voiko kahdesti eronnut ihminen olla uskottava arkkipiispa? Eli voidaanko kaksi kappaletta eroamiserehdystä antaa anteeksi arkkipiispalle, eli olla hänelle armollisia siinä suhteessa?

Armollisia. Siinäpä sana, jota miettiä.

Ruokanen itse korosti, että ihmisten tulisi suvaita epätäydellisyyttä.

Syntisiä me kai kaikki olemme hänen vinkkelistään. Hän sanoo kyenneensä antamaan anteeksi ex-puolisoilleen, ja kaikille muillekin. Hänen mukaansa anteeksi anto alkaa itselleen anteeksi antamisesta.

En tiedä, päteekö mainittu sääntö kaikkiin armottomiin, vaiko vain Ruokasen itsensä tyylisiin.

Voiko olla sellaisia armottomia, joiden ensimmäinen tehtävä tiellä anteeksiantoon ja armollisuuteen ei ole itselleen anteeksi antaminen?

[Pertti Luukkonen]

Kyllä, esimerkiksi me (so. minä, Clint ja S&W .44).

[ve?e]

Mitenköhän lienee muitten foorumilla paljon hääräävien suhteen? Itse ilmoittaudun Ruokasen porukkaan. Minulle ensimmäinen ja vaativin kysymys on armollisuus itseäni kohtaan.

[Pertti Luukkonen]

Ruokaselle minäkin; panee paremmin pötyä pöytään.

Vaikka Ruokanen on opillisesti ortodoksisempi, on hän muuten modernimpi (internet ym.).

[ve?e]

--

[ve?e]

--