D i s s o s i a a t i o

D i s s o s i a a t i o

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 07.12.2014 15:40

d i s|s o s i a a t i o

(lat. dis- erilleen, sociare liittää; dissociatio), e r o a m i n e n, käsitettä on käytetty: 1) Defenssien yleisnimenä, kuten Freud varhaisina päivinään käytti torjuntaa (repressiota) defenssien yleisnimenä. 2) Torjunnan synonyyminä, jolloin dissosiaatio olisi torjunnan äärimuoto. 3) Pierre Janet: a) psyykkisenä prosessina ja b) oireena tai häiriönä. Tällöin (a) prosessi sisältää defenssin, jossa on torjuntaa, eristämistä ja/tai split’iä ym. Tuloksena on (b) oire tai häiriö, esimerkiksi automatismi tai konversio. - Dissosiaatiota on aiemmin käytetty enimmin hypnoosin ja hysterian yhteydessä, nykyään yhä enemmän traumaattisissa häiriöissä.
Luukkonen (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia. http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=15514

Dissosiaatio nimikkeenä ei ole alkuperäisiä freudilaisia defenssejä eli minän suojautumisprosesseja. Dissosiaatio merkitsee sitä, että osa psyykeä on eronnut (erilaista psykopatologiaa tuottavasti) kokonais-persoonallisuuden yhteydestä. Dissosiaatiossa voi olla eri asteisesti eri defenssejä, kuten kieltämistä (denial), torjuntaa, eristämistä (isolaatiota) ja projektiota ym. Defensiivisestä painopisteestä riippuen oireen-muodostus vaihtelee: silloin kun torjunta (repressio) on dominanttina, tuloksena on dissosiatiivisia häiriöitä.

T a u t i l u o k i t u k s e t:

ICD-10:ssä (1992; Psykiatrian luokituskäsikirja [1997] 2012: F44 Dissosiaatiohäiriöt [konversiohäiriöt] 184 - 192) erotetaan "psyykkiset" ja "somaattiset" dissosiaatio-häiriöt. Edellisiin kuuluvat mm. F44.0 muistinmenetys, jälkimmäisiin taas mm. F44.6 tunnottomuudet ja aistihäiriöt. Sekamuotoisiin kuuluu mm. F44.81 sivupersoonahäiriö. - Luokassa F45 Elimellisoireiset (somatoformiset) häiriöt osa häiriöistä alaluokassa elimellisoireinen (somatoforminen) häiriö saattaisi kuulua p s y k o d y n a a m i s e s t i pääluokkaan F44 dissosiaatiohäiriöt.

DSM-5:ssä (2013) "psyykkiset" dissosiaatio-häiriöt ovat pääluokassa Dissociate disorders (pp. 291 - 307). "Somaattiset" dissosiaatio-häiriöt ovat pääluokan Somatic symptom and related disorders (pp. 309 - 327) alaluokassa Conversion disorder (functional neurological symptom disorder) (pp. 318 - 321).
Luukkonen (2014): DSM-5: merkkisysteeminen diagnostiikka. http://granum.uta.fi/granum/hakutulos.p ... =10&ku=241

Täten osa somaattisista (konversio-hysteerisistä) dissosiaatio-oireista sijoittuu ICD-10:ssä kahteen pääluokkaan kun taas DSM-5:ssa dissosiaatiohäiriö-luokka on puhtaammin vain "psyykkinen".

Selkeästi t r a u m a-peräiset psyykkiset häiriöt ovat molemmissa tautiluokituksissa omana pääluokkanaan.
_
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: D i s s o s i a a t i o

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 07.12.2014 17:54

Asiantuntijat vastaavat:
voiko lapsuuden trauma pyyhkiytyä mielestä?


Aikuisena terapiassa mieleen muistuvat kokemukset voivat olla valemuistoja.

TERVEYS 4.12.2014 16:48 | 32 | Päivi Ala-Risku HELSINGIN SANOMAT http://www.hs.fi/terveys/a1417665782503

Kuinka paljon ihminen voi muistaa tai unohtaa lapsuudestaan? Edes asiantuntijat eivät ole asiasta yksimielisiä.
Asiantuntijat kiistelevät siitä, voiko ihminen unohtaa esimerkiksi jotain niin traumaattista kuin lapsena tapahtuneen
seksuaalisen hyväksikäytön.

Psykoanalyytikot uskovat, että näin on.

"Puhumme dissosiaatiosta silloin, kun jokin asia on lohkottu pois muistista, eikä se ole ollenkaan tavatonta seksuaalisen
hyväksikäytön tilanteissa. Sen sijaan muistot saattavat tulla ilmi omissa kokemuksissa esimerkiksi niin, että pelkää miehiä
tai tietynlaista lähestymistapaa", sanoo psykoanalyytikko ja Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen tiedotustoimikunnan
puheenjohtaja Maria Häkkinen.

Eri mieltä on sen sijaan esimerkiksi sosiaalipsykologi Anu Suomela, joka toimi ennen eläköitymistään seksuaalineuvontaa
tarjoavan Sexpo-säätiön tutkimuspäällikkönä.

"Tieteellistä näyttöä lapsuuden seksikokemusten tukahduttamisesta ei ole. Tieteellinen muistitutkimus sen sijaan osoittaa
varsin pitävästi, että nimenomaan traumakokemukset säilyvät muistissa, vaikka henkilö pyrkisi tietoisestikin ne ohittamaan,
ja painamaan pois jokapäiväisestä muistiaineksestaan", Suomela sanoo.

Psykoanalyytikkokaan ei tosin väitä, että teot katoaisivat muistista kokoaan.

"Ei kai sitä voi kiistää, etteivätkö teot säilyisi muistissa. Kyse onkin siitä, onko ihmisillä yhteyttä muistoihinsa", Häkkinen
sanoo.

Seksuaalisen hyväksikäytön unohtaminen on Suomelan mukaan kyllä mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.

"Mikäli lapsi elää turvallisessa ympäristössä, jossa hän on voinut rauhassa ja syyllisyyttä tuntematta purkaa tapahtuneen
äidille, isälle tai jollekin muulle, silloin tapahtunut ei välttämättä jää painamaan mieltä ja sen voi unohtaakin. Mutta jos
lapsi ei voi kuvailla tapahtunutta ja hän tuntee häpeää tai syyllisyyttä tapahtuneesta, tällaiset asiat säilyvät mielessä",
Suomela sanoo.

Hänen mukaan tapauksissa, joissa hyväksikäyttö muistuu mieleen vasta aikuisena, on kyse terapeutin syöttämistä mieli-
kuvista. Tutkimusten mukaan niin aikuisille kuin lapsillekin on hänen mukaansa mahdollista syöttää valemuistoja. Vale-
muistoilla tarkoitetaan todentuntuisia muistoja asioista, joita ei oikeasti ole tapahtunut.

"Eräässä tutkimuksessa ryhmä lapsia saatiin uskomaan, että heidän sormensa todella oli jäänyt hiirenloukkuun. Sen jälkeen
lapset kertoivat muistoja esimerkiksi sairaalakäynneistä. Aikuisia taas on saatu uskomaan, että he ovat lapsena joutuneet
sairaalaan, kun heille on esimerkiksi kerrottu läheisten ihmisten vahvistaneen tapahtumat."

Psykoanalyytikko Häkkinen on samaa mieltä siitä, että muistoja voi myös synnyttää.

"Lapsuutemme on täynnä asioita, joita muka muistamme, vaikka ne perustuvat siihen mitä meille on kerrottu tai mitä
haluamme valokuvista nähdä", Häkkinen sanoo.

Häkkinen ei myöskään kokonaan tyrmää väitettä siitä, että terapeutit saattaisivat syöttää muistoja potilailleen.

"Kyllä sellaistakin varmasti on tapahtunut. Siksi terapeutin täytyykin olla äärettömän valppaana sen suhteen, että asiakkaan
muistot todella nousevat hänestä itsestään. Koulutuksessa perehdytään siihen, että terapeutti pystyy erottelemaan tämän."

Mistä sitten voi tietää, mitä itselle todella on tapahtunut? Ovatko muistot totta vai ei?

Jos epäilee, että itselle on tehty jotain kamalaa lapsena, Suomela kehottaa rauhallisuuteen. Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset
teot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia.

"Aiheesta puhutaan julkisuudessa varsin paljon, ja se on sisältönä myös elokuvissa ja tv-sarjoissa. Kulttuurimme on yli-
psykologisoitunut, ja korostaa lapsuuden traumoja nykyisyyden selittäjinä. Ei siis ole ihme, jos joku ryhtyy elämän stressi-
tilanteissa etsimään syytä huonovointisuuteensa myös tällaisista epätodennäköisistä selittäjistä. Syitä ei kannata kaivella
vuosikymmenten takaa, vaan nykyisestä elämäntilanteesta", Suomela sanoo.

Psykoanalyytikko Häkkinen kehottaa sen sijaan selvittelemään vaivaavaa asiaa vaikkapa terapeutin johdolla.
Muistojen todenperäisyys ei Häkkisestä kuitenkaan ole edes se kaikkein olennaisin asia.

”Ehkä tärkeämpää on miettiä, miksi ajattelen joutuneeni seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi? Mihin se liittyy?
Dokumentaarinen totuus ja se, mitä itse pelkää tai ajattelee olevan totta, on kaksi eri asiaa.”

Aiheet MUISTI http://www.hs.fi/aihe/muisti/?ref=hs-art-artikkeli

Kommentit (32) (Luukkonen ym.)

10.12.2014 12:15
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: D i s s o s i a a t i o

ViestiKirjoittaja Mirri » 08.12.2014 00:22

Artikkelissa todetaan lapsiin kohdistuneiden seksuaalisten tekojen olevan hyvin harvinaisia, mutta kuitenkin tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että juuri seksuaaliset teot nähdään ainoina lapsuuden traumojen aiheuttajina. Ehkä olisi ollut täsmällisempää, jos otsikossa olisi kysytty, että voiko lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttama trauma pyyhkiytyä mielestä - kun kerran artikkelissa on haluttu nostaa esille nimenomaan lapseen kohdistuvat seksuaaliset teot trauman aiheuttajina.

Elävässä elämässä lapset kokevat paljon useammin muunlaista traumatisoivaa, kuten väkivaltaa ja hylkäämistä muodossa jos toisessakin.
Maallikkokokemukseni mukaan traumatisoivat muistot voivat pyyhkiytyä pois mielestä sillä tavoin, että niistä ei kertakaikkiaan nouse tietoisuuteen mitään muistikuvia - ei vaikka miten yrittäisi etsiskellä ja muistella muistinsa kätköistä jotakin konkreettista tapahtuneista tosiasioista. Ei ole yhteyttä muistoihin, kuten Häkkinen osuvasti ilmaisi asian.
Mutta niinkin voi olla, että jokin traumatisoiva tilanne on jäänyt mieleen, tietoisuuteen, vähän kuin valokuvana tai 'filminpätkänä' niin, että sen muistaa hämmästyttävän yksityiskohtaisesti ja tarkasti, vaikka asian tapahtumahetkellä ikää olisi ollut vähänlaisesti, eikä periaatteessa olisi pitänyt jäädä muistikuvia tietoisuuteen. Ehkä silloinkaan ei ole muistoon tunneyhteyttä, vaan muisto on tosissaan vähän kuin valokuva tai elokuvasta napattu; se ei tunnu oman elämän kokemukselta.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: D i s s o s i a a t i o

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 08.12.2014 00:44

Noin juuri. - Hesarin kirjoituksessa ei fokusoida teemaa riittävästi.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron