Hiltunen: Itsemurhat ja ilmasto

[Psykopatologia]

Abstract
Laura Hiltunen, Completed and attempted suicides in relation to daylight and
weather in Finland, register based study from 1969 to 2010. National Institute for
Health and Welfare. Research 134/2014. 70 pages. Helsinki, Finland 2014.
ISBN 978-952-302-284-3 (printed); ISBN 978-952-302-285-0 (online publication)

T i i v i s t e l m ä http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (71 p.)

Laura Hiltunen, Completed and attempted suicides in relation to daylight and
weather in Finland, register based study from 1969 to 2010 [Itsemurhat ja
itsemurhayritykset, sekä päivänvalo ja sää Suomessa, rekisteripohjainen tutkimus
1969 - 2010]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus 134/2014. 70 sivua.
Helsinki, Finland 2014. ISBN 978-952-302-284-3 (printed); ISBN 978-952-302-
285-0 (online publication)

Suomea koskevissa itsemurhatilastoissa on 1800-luvulta lähtien nähtävissä että
itsemurhakuolleisuus on ollut suurempaa kevät-kesällä muihin vuodenaikoihin
verrattuna. Tämä vuosittain toistuva itsemurhakuolleisuuden vaihtelu on havaittu
myös lukuisissa muissa maissa sitä selvemmin mitä kauempana päiväntasaajasta
ollaan. Mahdollisia selityksiä on yritetty löytää sekä sosiaalisen kanssakäymisen että
säätekijöiden vaihtelusta vuodenaikojen mukaan, mutta tulokset ovat olleet osin
ristiriitaisia. Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin itsemurhien ja itsemurhayritysten sekä
sään ja päivänvalon ajallista yhteyttä Suomessa.

Väitöskirjan osajulkaisuissa käytettiin tilastotietoja Suomen
itsemurhakuolleisuudesta vuodesta 1969 vuoteen 2010. Tiedot sairaalahoitoon
johtaneista itsemurhayrityksistä oli kerätty Helsingin alueelta 1.1.1989 – 31.7.1990
ja 15.1.1997 – 14.1.1998. Säämuuttujina käytettiin ulkoilman lämpötilaa,
auringonpaistetuntien määrää, auringon kokonaissäteilyä, ilmanpainetta ja
sademäärää. Itsemurhakuolleisuutta verrattiin paikallisiin säämuuttujiin päivien,
kuukausien ja vuoden pituisten jaksojen aikana koko Suomessa, sekä erikseen
Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa. Lisäksi tutkittiin vuorokauden valoisan ajan
pituuden sekä sen ajoituksen vaihtelun yhteyttä itsemurhakuolleisuuteen.
Itsemurhayritysten määrää verrattiin päivittäisiin säämuuttujiin Helsingissä. Kaikki
analyysit tehtiin miehille ja naisille erikseen.

Väitöskirjan osajulkaisuissa todettiin useita tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä
säämuuttujien ja itsemurhakuolleisuuden välillä. Tilastolliset yhteydet olivat
vahvempia miehillä ja paikallisesti Helsingin alueella, ja erityisesti syksyn ja talven
aikana. Kumulatiivinen auringon globaalisäteilyn määrä yhdistyi käänteisesti
itsemurhakuolleisuuteen syyskuun ja huhtikuun välillä, sekä miehillä että naisilla.
Mitä suurempi säteilyn määrä oli, sitä vähemmän itsemurhia kertyi. Vuorokauden
keskilämpötila yhdistyi itsemurhakuolleisuuteen siten, että mitä kylmempää oli, sitä
pienempi oli itsemurhakuolleisuus, erityisesti syksyn ja talven aikana, miehillä ja
naisilla. Korkeimman itsemurhakuolleisuuden aikana toukokuun 15. päivän ja
heinäkuun 25. päivän välillä ei todettu tilastollista yhteyttä mihinkään yksittäiseen
säätekijään.

Helsingin alueen sairaalahoitoon päätyneiden itsemurhayritysten ja päivittäisen
keskimääräisen ilmanpaineen väliltä löytyi tilastollinen yhteys, joka oli vastakkainen
sukupuolien välillä. Miesten päivittäisten itsemurhayritysten lukumäärä oli
korkeampi matalapaineen aikana, mutta naisilla korkeapaineen aikana.
Väitöskirjan osajulkaisujen löydökset tukevat aiempia kansainvälisiä löydöksiä,
joiden mukaan valolla ja lämpötilalla voi olla yhteys itsemurhakuoleman
ajoitukseen. Itsemurhakuolleisuuden vuodenaikavaihtelun taustalla olevat tekijät
vaativat kuitenkin vielä jatkotutkimuksia.

Avainsanat:
säämuuttujat, alueellinen, sukupuoli, vuodenajat, päivän valoisan ajan
pituus, päivän valoisan ajan rytmin vaihtelu

[Psykopatologia]

Minusta kuvaamiisi tilastovääristelyihin törmää nykyään harvoin,
ja useimmiten on kyse siitä, että lukija ei ymmärrä tilastoja.

Ko. itsemurhia käsittelevässä tutkimuksessa ei (kai) ollut otoksia
ollenkaan vaan reaalisia tapauksia tietyllä aikavälillä.

Tosin päätelmä- eli inferenssi-statistiikassa voi tulla tulkinta-
virheitä, ja datan havainnollisuus voi olla heikko, jos taulukot
ja keskiarvot yms. on redusoitu abstrakteiksi merkitsevyys-
luvuiksi ja kertoimiksi yms.

[Psykopatologia]

0:25
Hiltusella ei ollut kyse hänen havainnoimistaan tapauksista.
Montako tapausta olet havainnoinut?

En pysty sanomaan lyhyesti "suomeksi".

[Psykopatologia]

Et suinkaan lukemattomia. Otoksesi koko ei voi olla ylen suuri,
ja se on pistemäinen.

En usko, että ymmärsit. Kuitenkin siis halusit minun käyttävän
puoli tuntia aikaa sinulle vastaamiseen. Sitten olisinkin tehnyt
turhaa työtä, kun kerran ymmäsit.

[SADE]

Sateentekijä, oletko todella törmännyt moniin itsemurhiin paikoissa, joissa olet tehnyt hoitotyötä? On epätavallista /harvinaista, että itsemurha tehdään hoitolaitoksessa hoidettavana ollessa.

[Rane]

Minä olen lukenut jostakin, että suurin osa itsemurhista tehdään psykiatrisissa sairaaloissa. En tiedä, pitääkö tuo tieto paikkansa (enää).

[SADE]

En usko, että tieto pitää paikkansa tai että tieto edes koskaan on pitänyt paikkansa. Sen sijaan uskon, että suurin osa itsemurhista jotka tehdään h o i t o l a i t o k s i s s a tehdään psykiatrisissa sairaaloissa ja erilaisissa vanhusten hoitopaikoissa. Uskon myös, että moni vanhuksen hoitolaitoksissa tekemä itsemurha jää "pimentoon", ts. asian oikea laita (itsemurha) ei tule koskaan selville ja usein kyseessä on "passiivinen itsemurha" eli että vanhus esim. päättää ettei enää syö ja juo.

[Psykopatologia]

Itsemurhat ja yritykset tehdään pääosin laitosten ulkopuolella.

[Helmenkalastaja]

En usko, että tieto pitää paikkansa tai että tieto edes koskaan on pitänyt paikkansa. Sen sijaan uskon, että suurin osa itsemurhista jotka tehdään h o i t o l a i t o k s i s s a tehdään psykiatrisissa sairaaloissa ja erilaisissa vanhusten hoitopaikoissa. Uskon myös, että moni vanhuksen hoitolaitoksissa tekemä itsemurha jää "pimentoon", ts. asian oikea laita (itsemurha) ei tule koskaan selville ja usein kyseessä on "passiivinen itsemurha" eli että vanhus esim. päättää ettei enää syö ja juo.

Ainoa ihminen, jonka olen tuntenut ja joka teki lopulta itsemurhan, oli vanhus, joka päätti sairaalassa lopettaa syömisen (juomisesta en tiedä).

[Rane]

Olisi hyvä saada tilastotietoa siitä, miten paljon psykiatrisissa sairaaloissa tehdään itsemurhia.

[Kissi]

Olisi hyvä, jos olisi joku tutkimus tuosta. Itse olen huomannut Marras- joulukuun olevan monelle hirveän vaikeita, sekä myös maaliskuu rasittaa huomattavasti. Olen vaan pistänyt merkille ystävieni kohdalla sellaisen toistuvan.

[Maaria]

Ennen kärsin kevätmasennuksesta. Yhtäkkinen valin tulva oli lamauttavaa.
Nykyään kaipaan kevättä, juuri valon takia. Kaamos väsyttää, se on totta.
Pitää lenkkeillä paljon ja syödä terveellisesti. Sanonta kuuluu, että kevät on masentuneille pahinta aikaa.

[Mirri]

Itsemurhat ja yritykset tehdään pääosin laitosten ulkopuolella.

Noin on - uskon, kun en tiedä.

Tosiasia on kuitenkin sekin, että psykiatrisille osastoille kulkeutuu ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa päästäkseen vahingoittamaan itseään joko tappamismielessä tai muuten. Googlailemalla selvisi, että viiltelyyn ja muuhun itsetuhoisuuteen sekä itsensä tappamiseen tarkoitettuja 'aseita' voidaan kuljettaa osastolle salaa ja hoitajien huomaamatta - tai hoitajien voimatta mitenkään estää 'aseiden' kuljettamista.

En laita linkkejä enkä muutakaan 'todistusaineistoa', koska tarkemmin kertominen olisi mielestäni vähän kuin ohjeiden ja neuvojen antamista...

[Psykopatologia]

Suljetuillakin osastoilla potilailla on (jonkin ajan kuluttua) eri asteisesti ulkoiluvapaus
itsekseen, jolloin hoitaja vain päästää ulos ja sitten sisään. Ei kukaan kontrolloi sitä,
mitä he mahdollisesti tuovat tullessaan.

En ole koskaan todennut tai kuullut, että itsemurhaaminen osastohoidon aikana
olisi erityinen ongelma.

[SADE]

Itsemurhayritykset ovat ongelma psyk.-osastoilla.

[Mirri]

En minäkään usko itsemurhaamisen olevan osastohoidossa erityinen ongelma. Itsensä murhaamista, itsemurhan yrityksiä, ja lisäksi muita itsensä vahingoittamisen muotoja kuitenkin tapahtuu osastoilla. Lukko ulko-ovessa ja kalterit ikkunoissa eivät estä kaikkea eivätkä suojaa kaikkia. Mielestäni se asia olisi syytä tiedostaa ja 'tunnustaa'.

Esimerkiksi depressiopotilas voi tappaa itsensä 'toivuttuaan' niin, että pääsee ulkoilemaan. Hän voi tappaa itsensä jopa ollessaan ulkoilemassa valvotusti ja hoitajan kanssa; lähtee karkuun ja hoitaa homman - ei siinä sen ihmeellisempää tarvita.
Näitä tarinoita aina välillä kuullaan, joten osastoilla olisi järkevää olla tuudittautumatta uskomukseen, jonka mukaan osastohoidossa olevat ihmiset eivät tapa itseään. Kyllä he tappavat, jos ovat tarpeeksi motivoituneita - tai hädissään. Kuten tiedetään, hätä keinot keksii...

Olisikohan erityisesti nuorisopsykiatrian osastot vaaranpaikkoja itsensä vahingoittamisen suhteen - tiedä häntä. Kuolema voi aiheutua myös vahingossa, vaikkapa viiltelyn sun muun dramaattisen käyttäytymisen seurauksena. Kuten hyvin tiedetään.
Siinä on nykyisillä nuorisopsykiatrisilla osastoilla tekeminen, että onnistuvat pitämään toinen toistaan epävakaammilta potilailta poissa kaikki tappamiseen sopivat keinot ja esineet. Ennen taisi olla helpompaa, kun voitiin rauhassa ja vapaasti kerätä osastolle tulevilta pois kaikki 'itsemääräämisoikeuteen' liittyvät tavarat, joihin nykyisin ei saada kajota.

SADE, sinäpä sen sanoit. Noin minäkin olen ymmärtänyt.

[Hilppa]

Itsemurhayritykset ovat ongelma psyk.-osastoilla.

Jos noin on nykyisin, mahtaako johtua nykypotilaiden moniongelmaisuudesta? Lääkitys säädetään potilaalle vahvaksi, kun hän saapuu sairaalaan, jopa niin, että itsemurhan yrittäminen vaikeutuu. Jos hänellä on ennen osastolle saapumista ollut sekakäyttö tms ongelma, saattaa lääkkeiden lääkkeiden vaikutusmekanismi olla arvaamaton tai tehoton.

[SADE]

Hilppa, itsemurhayritykset psykiatrisilla osastoilla on ollut ongelma aina. Mitä tulee meidän tilanteeseen täällä, niin luulen, että suuri ongelma on se, että hoitotahot ja mahdollisuus saada apua ovat vähentyneet mikä johtaa siihen, että osastoille tulevat ovat entistä huonommassa kunnossa. Olen huonosti selvillä Suomen tilanteesta, mutta epäilen, että tilanne suht. sama siellä?

[Hilppa]

Toki ne ovat yleisiä osastolla siis yleisempiä psykiatrisella puolella kuin somaattisilla osastoilla juuri noista syistä. Se, että niitä ylipäätään ilmenee, johtuu siitä, että yksi hoitoon pääsyn syy on itsemurha-alttius tai käytös, joka on vaarallista itselle tai muille. Hoitoon pääsy on vaikeutunut, joten potilaat ovat vaikeammista oireista kärsiviä. Hoitoon pääsy on vaikeutunut ja on omasta halusta yhä vaikeampaa, niinpä he, jotka pääsevät, ovat joko vanhan potilaskontaktin vuoksi oikeutettuja tai niin huonossa kunnossa, että joutuvat hoitoon. Nykyajan ilmiö on moniongelmaisuus, ja ihmiset, jotka kärsivät yhä useammista ja vaikeammista ongelmista, täyttävät psykiatriset osastot. Eikä päihdeongelmaisuus ole harvinainen lisä. Lähes jokaiselta ellei jopa jokaiselta hoitoon päätyvältä ensimmäisenä tarkistetaan veren lääkeaineiden pitoisuudet ja päihteet.

Lisätty kaksi pilkkua.

[tuuve m]

Olisikohan erityisesti nuorisopsykiatrian osastot vaaranpaikkoja itsensä vahingoittamisen suhteen - tiedä häntä. Kuolema voi aiheutua myös vahingossa, vaikkapa viiltelyn sun muun dramaattisen käyttäytymisen seurauksena. Kuten hyvin tiedetään.
Siinä on nykyisillä nuorisopsykiatrisilla osastoilla tekeminen, että onnistuvat pitämään toinen toistaan epävakaammilta potilailta poissa kaikki tappamiseen sopivat keinot ja esineet. Ennen taisi olla helpompaa, kun voitiin rauhassa ja vapaasti kerätä osastolle tulevilta pois kaikki 'itsemääräämisoikeuteen' liittyvät tavarat, joihin nykyisin ei saada kajota.

Omasta kokemuksestani tiedän nuorisopyk. osaston asioista sen, että meitä jotka olimme yrittäneet itsemurhaa tai puhuneet siitä vartioitiin tosi tarkkaan. Ei edes vessaan saanut mennä yksin vaan ovi piti olla auki ja hoitaja seisoi lähellä.
Sitten muutaman viikon päästä, kun tajusi että vartiointi loppuu lähes täysin, kun sanot ettet enää ajattele itsemurhaa ja sai aika vapaasti sen vaikka tehdä.

Minä en silloin enää ollut osastolla mutta tiedän, että yksi nuori teki itsarin juuri tämmöisen vapauden jälkeen. Päästettiin yksin kuntosalille jossa olikin sitten helppo välineillä itsensä tappaa.