Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 06.11.2014 13:03

Tulevaisuuden Ystävät ry:n - KESKUSTELEVA PSYKOLOGIA-KLUBI

ma 10.11.2014 klo 19 Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa
Alustajana Kalle Kinnunen, elokuvakriitikko
Kommentoijana Marjo Vuorela, psykoanalyytikko
HUOM: poikkeuksellisesti esityspaikka on Teatteri Avoimet Ovet,
Erottajankatu 5, Helsinki (http://www.avoimetovet.fi/kartta)
9€ & 7€

http://www.tulevaisuudenystavat.fi/
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Hilppa » 08.11.2014 00:18

Saako liput ostettua paikan päältä?
Hilppa
 

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 08.11.2014 00:42

Saa.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Hilppa » 11.11.2014 00:01

Psykopatologia kirjoitti:Tulevaisuuden Ystävät ry:n - KESKUSTELEVA PSYKOLOGIA-KLUBI

ma 10.11.2014 klo 19 Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa
Alustajana Kalle Kinnunen, elokuvakriitikko
Kommentoijana Marjo Vuorela, psykoanalyytikko
HUOM: poikkeuksellisesti esityspaikka on Teatteri Avoimet Ovet,
Erottajankatu 5, Helsinki (http://www.avoimetovet.fi/kartta)
9€ & 7€

http://www.tulevaisuudenystavat.fi/

Mielenkiintoinen ja antoisa tilaisuus. Alustajana Kalle Kinnunen, elokuvakriitikko ja Suomen Kuvalehteen mm. laajan katsauksen elokuvista kirjoittanut. Kommentoijana ei ollut Marjo Vuorela, vaan psykoanalyytikko, jonka etunimi on Pekka, enkä kykene nyt muistamaan sukunimeä, joka on lyhyt, ja jota en kirjoittanut muistiin. Ulkonäöltään ja olemukseltaan muistuttaa jonkin verran Psykopatologiaa.

Mennessäni ajattelin, voiko intohimo laantua ja kuolla, jos sen analysoi tyhjentävästi. Tuo eräänlainen johtoajatus seurasi keskustelun juonta tavalla tai toisella koko ajan. Elokuva ei koskaan selitä eikä näytä kaikkea sitä, mitä olemme tulleet katsomaan ja jättää ikään kuin katsojan vaille jotakin, mitä hän on tullut hakemaan. Elokuvan ja elokuvan erotiikan yhteyttä pornoon myös käsiteltiin. Pornolla on sama ominaisuus, se ei koskaan anna katsojalle kaikkea, mitä hän haluaisi tai tavoittelee. Elokuvan ja kirjan yhteys myös sanoitettiin. Olen kuullut myös ennen, mutta viehättävästi esittivät. Etenkin tämä psykoanalyytikko(?). Kirja antaa lukijalleen mahdollisuuden käydä omaa sisäistä dialogiaan, mutta elokuva on päälleliimaavampi, eikä anna siten mahdollisuutta sisäiseen dialogiin. Elokuva siten myös edellyttää usein monta katselukertaa, ensimmäinen on eläytymiskokemus, vasta seuraavilla kerroilla paljastuvat uudet tasot ja tulkinnan mahdollisuudet. Siten elokuva on taidemuotona hyvin vahva ja antaa mahdollisuuden suuriin tunnekokemuksiin ja uusien ajatusten syntymiseen, mutta myös voi synnyttää traumoja "vyöryttäessään" kaiken ihmisen päälle.

Heiltä kysyttiin myös viime vuosien parhaita elokuvakokemuksia ja parhaita romanttisia rakkaus- ja erotiikkaelokuvia. Elokuvakriitikon valintoja olivat mm.
http://www2.netflix.com/WiMovie/7013951 ... tAodgVwAFA
Jumalista ja ihmisistä
(Des hommes et des dieux)
2010 15 1h 57 min
75 700 tähtiarvion keskiarvo: 3,4 tähteä
Cannes-voittaja kertoo Algeriassa elävistä katolilaismunkeista äärimuslimien terroritekojen jälkeen. Elokuva on oppitunti veljeydestä ja uhrauksista yhteisön eteen.

Adelen elämä
http://hiff.fi/elokuvat/adelen-elama-osat-1-2/
ADÈLEN ELÄMÄ – OSAT 1 JA 2 (2013)
Teema: Gaalaelokuvat • Ohjaaja: Abdellatif Kechiche • Ranska

Mm. Mutta myös paljon paljon muita käsiteltiin. Pieni pätkä Päiväperhoa näytettiin. Sillä ajatuksella, että siinä kohtauksessa toteutui elokuvan vertaus miehen silmään. "Elokuva on kuin maailma nähtynä miehen silmin." Tms. Siinä Catherine Deneuve on hetken aikaa "mies", joka tirkistelee huoneeseen, jossa asiakas ja ostaja.
Hilppa
 

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 11.11.2014 00:19

Sakki? - Kiitos kiintoisasta!

Mennessäni ajattelin, voiko intohimo laantua ja kuolla, jos sen analysoi tyhjentävästi.
Ei (voi).
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Hilppa » 11.11.2014 00:23

Kyllä. Pekka Sakki, psykoanalyytikko.
Hilppa
 

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Hilppa » 17.11.2014 00:06

Jos minun pitäisi valita paras intohimoa ja seksuaalisuutta kuvaava elokuva, se olisi Birgitte Roüanin "Post Coitum, Animal Triste" (1997). Valintani on tuo, koska se ei ole pelkästään rakkauselokuva, vaan myös kehitystarina ja hyvän mielen elokuva. Itselleni merkityksellinen, koska esitettiin festareilla Lasipalatsissa, jossa sen ensi kertaa näin englanniksi tekstitettynä.
Hilppa
 

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Hilppa » 17.11.2014 13:21

Paikalla olleet ladyt komppasivat valintaa "Sumujen silta" kaikkein aikojen parhaaksi. Onko myös sinun valintasi, Psykopatologia?
Hilppa
 

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 17.11.2014 20:02

Ei, eihän Suujen sillassa mitään himointoa ole ollenkaan. Aika meloframaattinen, ei kestä hammasta.

Paras rakkauselokuva ja kenties paras elokuva kautta aikain on (alla).
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Seksuaalisuus ja intohimo kulttuurin kuvastossa

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 17.11.2014 20:03

Kuva
Sylvia Bataille (Lacanin toinen vaimo) ja Georges D’Arnoux. [Rakasti tätä.]
Kuva
Sylvia Bataille ja Eine Landpartie. [Mutta sai tämän.]

Jean Renoir: Partie de Campagne (1936)
http://www.dailymotion.com/video/xjkr30 ... shortfilms (38:47)
Englanninkielisin tekstein (38:38) http://www.veoh.com/watch/v19522538wJmx ... ean+Renoir
36:16 =>
- Tulen usein tänne. Paikka tuo mieleeni kaikkein onnellisimmat muistoni.
- Minä muistelen niitä joka yö.


Maailman paras!

Virta – Partie de campagne (1936) http://filmgoer.fi/arvostelut/p/partie_ ... index.html

Ranskalaisen elokuvan suuren mestarin, Jean Renoirin vuonna 1936 ohjaama Virta (toiselta nimeltään Retki maalle) lukeutuu elokuvahistorian eriskummallisimpiin mestariteoksiin. Erikoinen se ei ole sen enempää aiheensa kuin toteutuksensakaan vuoksi, vaan siksi, että kyseessä on keskeneräiseksi jäänyt teos. Alun perin hieman alle tunnin mittaiseksi lyhytelokuvaksi tarkoitettu Virta jäi muutamaa kohtausta vaille valmiiksi ohjaajan kiirehdittyä toisen elokuvan pariin. Loppujen lopuksi pois jääneet kohtaukset jäivät tyystin kuvaamatta ja elokuvakin ehti lojua käyttämättömänä kymmenen vuoden ajan ennen kuin se tuotettiin valmiiseen muotoon ja tuotiin julkisuuteen. Vajaanakin Virta on ehjä teos ja on erittäin vaikea kuvitella, mitä siihen tulisi enää lisätä.

Guy de Maupassantin lyhyeen novelliin perustuva Virta kertoo pariisilaisesta Dufourin perheestä, joka matkustaa päiväksi maaseudulle rentoutumaan. Perheen nautittua päivällisen päättävät isä ja mukana oleva vävykokelas suunnata läheiselle joelle ongelle, kun taas äiti ja tytär lähtevät paikallisten nuorukaisten kanssa joelle soutelemaan. Souturetkestä tulee ikimuistoinen.

Pienimuotoisesti ja hienostuneesti toteutettu Virta (Partie de campagne, 1936 Ranska) on erittäin kaunis teos. Elokuva kesäisen päivän ohikiitävistä onnen ja rakkauden hetkistä, jotka eivät koskaan palaa ja jollaisia ei milloinkaan enää tule, on valtavan tunteikas ja koskettava. Jo pelkästään silmiä hivelevät otokset kesäisistä niityistä ja hiljalleen virtaavasta virrasta ovat mainitsemisen arvoisia, mutta täyteen loistoonsa elokuva nousee kauniin ulkokuoren alla elämää ja todellisuutta sykkivän sydämensä ansiosta. Joseph Kosman musiikki ilmentää mestarillisesti niin ihmisten tunnetiloja kuin tilanteen ainutlaatuisuuttakin – vaihtelut herkästä ja iloisesta musiikista haikeisiin ja koskettaviin säveliin käyvät kuin huomaamatta.

Maupassantin novelli sijoittuu 1860-luvulle, mutta elokuvassa on kaikesta huolimatta vahva valmistumisaikakautensa tuntu ja tämä tekee siitä entistä koskettavamman. Renoirin mestariteos on kuin matka kadonneeseen maailmaan, siihen viattomuuden ja kauneuden linnakkeeseen, jonka aika oli käymässä vähiin – pian pommit moukaroivat tuon idyllisen maaseudun historiaan. Taivaalle nousevat myrskypilvet, jotka vääjäämättä katkaisevat äkkinäisesti kauniin ja aurinkoisen iltapäivän, ovat näin jälkikäteen ajateltuna kuin täydellinen vertauskuva nurkan takana vaanivalle hulluudelle, sodalle.

Harvassa ovat ne kerrat, jolloin kirjallinen alkuteos häviää elokuvaversiolle, mutta tässä tapauksessa Renoirin näkemys selättää Maupassantin tekstin. Elokuva on paitsi sisällöltään rikkaampi ja kokonaisuutena ehyempi kuin alkuperäisnovelli, myös huomattavasti tunteikkaampi: siinä missä Maupassant tuntuu kiirehtivän tarinan viimeisen näytöksen, nostaa Renoir rimaa vielä aavistuksen ylemmäs ja onnistuu luomaan haikeudessaankin täydellisen loppuhuipennuksen. Elämä jatkuu, mutta muistot eivät kuole koskaan.

Myös henkilöhahmot ovat elokuvassa syvällisempiä, tästä kuuluu suuri kunnia myös taitaville ja asiansa osaaville näyttelijöille. Sylvia Bataillen roolisuoritusta perheen tyttären Henrietten roolissa on kehuttu vuosien varrella maasta taivaisiin, eikä syyttä. Erinomaisia ovat myös nuoria miehiä näyttelevät Georges D’Arnoux sekä Jacques Borel. Perheen äidin (Jeanne Marken) kikatteleva hahmo saattaa jonkun mielestä olla yliampuva ja häiritsevä, mutta varsin pian tähänkin tottuu. Ohjaaja itse tekee pienen roolisuorituksen maaseutukievarin ylläpitäjänä.

Valitettava tosiasia on, että mitä enemmän elokuvia vuosien varrella katsoo, sitä harvemmin tutustuu sellaiseen teokseen, joka sävähdyttäisi heti ensi kokemalta ja onnistuisi koskettamaan aidosti. Kun tällainen erityistapaus osuu kohdalle, on se kuin astuisi uudelleen kauan sitten kadonneelle polulle, jonka varrelta voi taas kerran löytää aivan mitä vain. Kuten vaikkapa tämän Jean Renoirin mestariteoksen.

Teksti © 2008 Kari Glödstaf
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron