Yksin/sinkkuna elämisen hyvät puolet?

[Kuutar]

Mitä hyviä puolia on mielestänne yksin tai sinkkuna elämisessä? ( nehän eivät ole ihan sama asia)

Sinkkuuden hyviä puolia:

- saa juoda aamukahvin rauhassa, eikä tarvitse jaksaa puhua kenenkään kanssa, jos ei ole aamuihminen
- ei tarvitse kuunnella ainaista naisten syyllistämistä, joita lehtienkin palstoilla on ( tai muita tyhmiä mielipiteitä), eikä olla syyllistämisen kohteena
- saa aina itse valita, mitä katsoo televisiosta
- saa olla omassa rauhassa ja syventyä omiin mietteisiin
- saa olla täysin oma itsensä omassa kodissaan
- ei tarvitse elää naisen tai miehen roolissa
- voi suunnitella omat aikataulunsa vapaammin

[Psykopatologia]

Nuo ovat hyviä puolia (vain) silloin, jos kumppani on dorka.

[Kuutar]

Nuo ovat hyviä puolia (vain) silloin, jos kumppani on dorka.

No miten niin? Esimerkiksi tuo että saa itse suunnitella omat aikataulut, eihän se ole mahdollista kun elää toisen kanssa. Toisen ihmisen kanssa ei myöskään koskaan saa olla täysin oma itsensä, koska parisuhteessa elämiselle laitetaan niin paljon ehtoja. Omaa rauhaa ei taatusti ole parisuhteessa elävällä yhtä paljon kuin sinkulla, joka elää yksin.

[Kuutar]

Miksi sinkun kannattaisi luopua vapaudestaan? Miksi vaihtaisi vapauttaan mihinkään?

[Kuutar]

Miksi sinkun kannattaisi luopua vapaudestaan? Miksi vaihtaisi vapauttaan mihinkään?

Defensiivinen kysymyksenasettelu. Oletko jätetty tai yksinäinen?

En kumpaakaan. Olen sinkku omasta valinnastani. En jaksanut/ jaksa ottaa kantaa tuohon toisen keskustelun erikoislääkärin kommenttiin enempää, mutta sen sanon, etten ymmärrä miten kukaan jaksaa elää parisuhteessa, jos parisuhde on niin täynnä ehtoja ja vaatimuksia, syyllistämistä ja kaikenlaista nöyryyttämistä, ja pikkuhiljaa menettää vapautensa.

[Kahvi]

Kaikennäköisten parisuhdesolmujen selvittäminen ei ole sinkun huolia - mikä toki pätee PP:n toteamukseen siitä, että moisia suhdesotkuja joutuu selvittämään vain silloin, kun puoliso on dorka.

[Psykopatologia]

Kuutar listaa "saa olla", ei esimerkiksi voi olla.

[Valkosiipi]

En minäkään suostuisi olemaan parisuhteessa, jos joutuisin kovin paljon tinkimään Kuuttaren kirjoittaman listan asioista...

-Jos en saisi juoda aamukahviani henkisesti rauhassa. Ei haittaa, vaikka fyysisesti kumppani on läsnä.
-Jos en osaisi olla pääosin viis veisaamatta minuun tai meihin naisiin kohdistuvista syyllistämisyrityksistä.
-Jos kodissani ei olisi useampaa telkkaria.
-Jos tarve olla ajoittain omassa rauhassa ja miettiä omia ajatuksia ilman tilintekovelvollisuutta ei olisi myös kumppanini tarve.
-Jos en saisi olla oma itseni omassa kodissani. Kuka minä sitten olisin, jos en olisi oma itseni?
-Jos minun tarvitsisi parisuhteessa elää jossain (jonkun muun määräämässä) naisen roolissa. Minusta on kiva olla nainen. Ja kiva, että kumppanini on mies. Roolituksista päätämme (joskus väännämme) yhdessä niin että molemmille sopii.
-Jos en voisi suunnitella henkilökohtaisia aikataulujani vapaasti. Yhteiset aikataulut sovitaan pääosin yhdessä.

On sinkkuna tai etäsuhteessa eläminen varmaan monella tavoin helpompaa.
Ehkä minä pidän sinkkuuden parhaana puolena sitä, että ei tarvitse tehdä kompromisseja. Välillä tuntuu, että parisuhde on pelkkiä kompromisseja täynnä. Kumpikaan ei läheskään aina saa just sitä mitä haluaa, vaan ratkaisu on molempia tyydyttävä välimuoto tai sitten toinen antaa periksi.

[Psykopatologia]

Miksi sinkun kannattaisi luopua vapaudestaan? Miksi vaihtaisi vapauttaan mihinkään?

Mm. mahdollisen rikkaamman elämän vuoksi.

Ko. "vapaus" saattaa olla usein vain näennäistä (yms.), ja yksinolon ihanuus voi pohjata
yksinolijan persoonallisiin puutteisiin (yms.).

[SADE]

Näin juuri. En ole mennettänyt vapauttani, vaikka löysin kumppanin ja menin naimisiin. Olen yhtä vapaa tekemään asioita mitkä kiinnostavat nyt kuin sinkkuna ollessani. Niin on miehenikin. Tähän ei sisälly uskottomuus, vaan vapauteemme liittyy molemminpuolinen luottamus.

[Noolan]

Ainoa yksin elämisen puoli jota huomasin etenkin suhteen alkuaikoina joskus kaipaavani, oli rötvääminen. Se oli pitkien työputkien jälkeinen ensimmäinen vp, jonka käytin paitulissa pitkin päivää mieleni mukaisesti nukkuen, tv:tä katsoen ja syöden. En viitsinyt vastata puhelimeen kuin lähimmille ihmisille, en vaivautunut kauppaan enkä varsinkaan siivonnut (vaikka sille olisi ollut aihetta).

Miehen päivystäessä vietän edelleen joskus samankaltaisen päivän, mutta jo samaisena iltapäivänä siivoan, käyn kaupassa ja valmistan jotain yhteistä ruokaa valmiiksi. En toimi näin siksi että minun olisi pakko tai häpeästä lähtöisin, vaan huomaavaisuudesta toista kohtaan. En itsekään haluaisi tulla sotkuiseen taloon jossa on kaikki tekemättä ja joku nukkumassa mistään piittaamatta.

Elämme molemmat kiireistä arkea jota pyrimme yhdessä hidastamaan. Elämä on aina kompromisseja ja sopivan kumppanin kanssa niiden tekeminen on lohdullisempaa.

[SADE]

Ai että rötvääminen..? (En ollut ennen ko. sanaa kuullutkaan).

Ei toisen kanssa eläminen ole vienyt näitä "rötväämispäiviä" omalta kohdaltani mihinkään. Joskus yksinkertaisesti on pakko pitää sellainen päivä. Ilmoitan silloin miehelleni, että tänään en aio tehdä muuta kuin maata sängyssä ja l u k e a + nukkua. Jos mieheni on vapaalla, niin yritän kannustaa häntä samaan (yleensä koskaan onnistumatta tosin).
Joskus saan mieheltäni jonkun sarkastisen, mutta rakkaudentäyteisen kommentin "lepopäivistäni". Annan sitten sopivan tilaisuuden tullen rakkaudella "takaisin" kun äijäni on esim. katsonut nojatuolissa puoli päivää jotain peliä telkkarista. Itse en yleensä katso telkkaria...

[Mirri]

Miksi sinkun kannattaisi luopua vapaudestaan? Miksi vaihtaisi vapauttaan mihinkään?

Mm. mahdollisen rikkaamman elämän vuoksi.

Ko. "vapaus" saattaa olla usein vain näennäistä (yms.), ja yksinolon ihanuus voi pohjata
yksinolijan persoonallisiin puutteisiin (yms.).

Yksinolon ihanuus voi pohjata myös karvaisiin kokemuksiin pitkästä parisuhteesta. Silloin päällimmäisenä ajatuksena ja tunteena voi olla, että ei ikinä enää... Eihän kukaan järkevä ihminen kahlitse itseään uudelleen onnistuttuaan taistelemaan itsensä kahleista vapaaksi.

Käsittääkseni ei ole mitään takeita siitä, että parisuhteessa eläminen olisi rikkaampaa kuin sinkkuna. Parisuhteen huonot versiot voivat olla hirveän huonoja, ja ne voivat kuluttaa ihmistä monin verroin enemmän ja pahemmin kuin ilman parisuhdetta eläminen.

[Kuutar]

Miksi sinkun kannattaisi luopua vapaudestaan? Miksi vaihtaisi vapauttaan mihinkään?

Mm. mahdollisen rikkaamman elämän vuoksi.

Ko. "vapaus" saattaa olla usein vain näennäistä (yms.), ja yksinolon ihanuus voi pohjata
yksinolijan persoonallisiin puutteisiin (yms.).

Kaikille yksinolijoille parisuhde ei välttämättä siis olisi parempi vaihtoehto. Jos sanotaan ihmiselle jo valmiiksi, että hänellä on persoonallisia puutteita, sehän tarkoittaa juuri sitä, että hän ei saisi parisuhteessa olla oma itsensä.

[Psykopatologia]

Ei kai juuri sitä vaan muun muassa sitä. Ja mieluummin "voisi" kuin "saisi".

[SADE]

Uskon, että sinkkuna eläminen voi olla vähintäänkin yhtä ihanaa (tai yhtä järkyttävää) kuin parisuhteessa eläminen. Ymmärrän hyvin Mirrin kommenttin siitä, että "kahleista vapauduttuaan ei niihin enää halua takaisin". Tällaisiakin suhteita olen saanut katsella suht. läheltä.

[Psykopatologia]

Tuskin kuitenkaan yhtä ihanaa tai järkyttävää, jos/kun Kuutar kuvaa kernaammin yksin elämistä kuin "sinkkuutta".

[SADE]

Nuo ovat hyviä puolia (vain) silloin, jos kumppani on dorka.

No miten niin? Esimerkiksi tuo että saa itse suunnitella omat aikataulut, eihän se ole mahdollista kun elää toisen kanssa. Toisen ihmisen kanssa ei myöskään koskaan saa olla täysin oma itsensä, koska parisuhteessa elämiselle laitetaan niin paljon ehtoja. Omaa rauhaa ei taatusti ole parisuhteessa elävällä yhtä paljon kuin sinkulla, joka elää yksin.

Kuutar, en ole samaa mieltä kanssasi.
On täysin mahdollista suunnitella omat aikataulunsa vaikka eläisi toisen kanssa, tosin usein toisen kanssa eläessä suunnitellaan paljon aikatauluja myös yhdessä, koska asioita tehdään ja halutaan tehdä yhdessä.
Olen täysin oma itseni mieheni seurassa ja kaikesta päätellen myös hän on täysin oma itsensä minun seurassa. Me asetamme ehdot vain itsellemme.
Me annamme toinen toisellemme täydellisen rauhan, jos toinen sitä tarvitsee. Tämä rauha voi tilanteesta riippuen kestää tunnin, päivän, viikon.
Enkä usko, että minun ja mieheni suhde on mitenkään poikkeava tai erilainen verrattuna miljooniin muihin pareihin.

[Kuutar]

Yksineläjä ei joudu riitelemään kenenkään kanssa kotonaan.

[Helmenkalastaja]

Moni kyllä joutuu riitelemään ihan itsensäkin kanssa...