Kirjoittaja Ryysy » 11.06.2015 14:37
Vasta nyt alan tajuta, mikä koko haluttomuus-homman takana on. Nykynormaalius! Oikea älynväläys tuli vasta nyt. Kyse on yleisyydestä ja oletusarvoista ja ehkä jollakin tavalla piilossa olevista ns. normeista, joita en vain ole aivan totaalisesti tiedostanut:
Mielestäni parisuhde on kuitenkin sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä,
ja haluttomuus on sopimusrikkomus.
Koko artikkeli pohjaa naisten haluttomuuteen, vaikka myös miesten haluttomuus voi olla ongelma (eikä se suinkaan ilmene aina erektion puutteena, vaan myös "ei kiitos"-tyyppisenä). Tai voi olla olematta ongelma. Yleensä myös naisilla on jonkinlainen oletusarvo siitä, että parisuhteeseen kuuluu seksi. Kaiketi suurin osa tosiaan olettaa näin. Jännää. Mutta tämä selittyy varmaan sillä, että lisääntyminen vaatii yleensä yhdynnässä olemisen, ja ennen piti lisääntyä kanien tapaan, että suvunjatkaminen säilyy tai että on jälkeläisiä huolehtimassa vanhemmistaan (tai muuta).
Tällainen rakkaudenteko eli siis seksi ei välttämättä toimi ollenkaan tai tunnu edes toisesta osapuolesta hyvältä, jos se tapahtuu kansankielellä sääliseksin nimissä. Joidenkin ihmisten mielestä seksiä voi harrastaa ihan hyvin, vaikkei itseä huvittaisi, jos toinen haluaa. Toisten mielestä taas seksiä ei voi tai (kuten toiset sanovat) tarvitse olla, jos itseä ei huvita. Rakkaudenteko voi olla myös sellainen, että ei hiillosta puolisoa seksiin, ei hae sitä muualta, vaan hyväksyy tilanteen tai (kuten toiset sanovat) tyytyy osaansa. Jos rakkaus suhteessa on liian vähäistä tai jos seksi on todellakin erittäin tärkeä osa suhdetta ihmiselle ja sitä ei ole, niin kuuluukin erota.
Onko jokin tieteellinen todistus nyt sille (ei-freudilainen kiitos, mutta käy sekin), että haluttomuuden kuuluu olla oletusarvoisesti ongelma? Siis voiko siitä aiheutua jotakin olennaista terveydellistä haittaa? Jos haluaisi nimen omaan yhdyntää vähän, ei tulisi odottamattomia lapsiyllätyksiä, ei abortteja, ei räjähdysmäistä väestönkasvua ja maapallon tuhoa ja! Lisäksi läheskään kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta seksuaaliseen kanssakäymiseen ylipäätään ja he ovat hengissä, joten on vaikea uskoa, että kyse olisi jostakin varsinaisesta terveysriskistä. Tämmöisiä "hulluja" vastaperustelujakin voi hyvin kehitellä, joten ehkä joku voi kertoa hengentuotteita siitä, kuinka ihmisellä on esimerkiksi luontainen välttämättömyys seksiin tai jotain.
Miksi halullisuus ei ole koskaan ongelma? Ihminen voi sanoa, että "petin kumppaniani, koska hän ei halua seksiä, hänellä on traumoja (tai vaihtoehtoisesti ei ole) jne, mutta _minulla_ on haluja, joten se on tavallaan oikein ja olenhan sentään seksuaalinen olento". On kylläkin olemassa (ehkä ihan dg-tasollakin) seksiriippuvuus... mutta sekin on kai valmiiksi määritelty, milloin kyse on 'elämää haittaavasta seksiriippuvuudesta'... Haluaako riippuvainen kymmenen kertaa päivässä, joka toinen päivä, kerran viikossa, kerran kuussa, kerran vuodessa, kerran kymmenessä? Seksiriippuvuus ei aina edes ole ongelma, jos sattuu kohtaamaan yhtä riippuvaisen (tai vaihtoehtoisesti) yhtä halukkaan henkilön.
Rakkaudentekoja:
- Voi harrastaa seksiä toisen kanssa, vaikka itse ei haluaisi
-> asia on ok ja molemmilla on mukavaa
-> uusi ongelma ja epärakkaudellisuus: toisesta huomaa että hän ei ole täysillä mukana, jolloin sekään seksi ei onnistu / ole tyydyttävää edes 'sääliseksin' saajan mielestä
-> uusi ongelma ja epärakkaudellisuus: sääliseksin tarjoaja ei pysty siihen, ei koe sitä missään määrin mukavaksi (vaan jopa erittäin epämiellyttäväksi)
- Voidaan sopia ns. vapaasta suhteesta (vaikka se koskisikin vain toista)
-> homma sopii molemmille oikein hyvin
-> ei toimi (tulee mustasukkaisuutta ym.) eli rakkausteko ei onnistu
- Voi olla itse harrastamatta seksiä sekä puolison että kenenkään muunkaan kanssa
-> asia on ok (omat seksuaaliset tarpeet hoidetaan yksin tai ei hoideta ollenkaan)
-> asia ei ole ok (epärakkaudellisuus), jolloin ratkaisuna on ero
- Jonkintyyppinen polyamorinen suhde
-> sopii aika harvoille, mutta sopii joillekin
Epärakkaudellisia tekoja:
pettäminen toisen seläntakana
epätyydyttävässä suhteessa oleminen, jos ei vain ole kykyä / halua sopeutua tilanteeseen
Joissakin suhteissa esiintyy pettämistä, josta ei erikseen ole mitään sanallista sopimusta tehty. Toinen rakastaa toista niin paljon, että katsoo toimintaa vierestä... joskus saatetaan olla yhdessä vain lasten takia. Tilanteita on monia.
Ja tiedän että nyt tämän kirjoituksen takia minua pidetään hulluna ja outona, mutta ihan yhtä hulluna pidän tätä koko halukeskeistä maailmaa.