Miten noin kivalla ja nätillä naisella ei ole miesystävää, ihmetteli tuttu mies Saana Välimaalle.
Koska en halua, Välimaa vastasi.
Mies näytti epäuskoiselta: Kyllä sä kuule vielä löydät jonkun.
"Tässä vaiheessa kerron yleensä, että viihdyn oikein hyvin ilman miestä ja olen hankkinut sterilisaation. Silloin asia menee perille", Välimaa sanoo.
"Ei kyse ole siitä, ettenkö löytäisi. En vain halua."
Kun suomalaisilta kysytään onnellisen elämän edellytyksistä, kärkeen nousee perheen lisäksi aina myös parisuhde.
Vuonna 2008 julkaistun Finsex-tutkimuksen mukaan 6 prosenttia miehistä ja naisista ajattelee kuitenkin toisin.
Mitä he sitten haluavat?
Elää ilman kumppania. He ovat periaatteellisia yksineläjiä, niin kuin Saana Välimaa. Siis ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua parisuhdetta, vaikka suuri osa kanssakansalaisista haluaa.
Sitä joutuu usein selittelemään.
Saana Välimaa, 30, on viihtynyt omissa oloissaan lapsesta saakka.
Yläasteella äiti oli huolissaan, eikö tyttärellä ole kavereita, kun tämä oli illat kotona lukemassa ja piirtämässä. Mutta ei Välimaa ollut yksinäinen, hän vain halusi olla yksin.
"Tykkään olla ihmisten kanssa muutaman tunnin tai korkeintaan pari päivää. Sitten alkaa ahdistaa, jos en saa olla rauhassa, ja vetäydyn kuoreeni. Ystäväni ja perheeni eivät pahastu tästä, mutta suhteissa se on ollut ongelma."
Välimaa on seurustellut pari kertaa, pisimmillään vuoden. Hän on aina ollut se, joka on tehnyt aloitteen erosta. Vuorotyön ja oman ajan yhdistäminen seurusteluun ei ole toiminut.
"Parisuhteessa kuuluu tehdä kompromisseja, mutta samalla tuntuu, että hukkaan itseni. Se, että tarvitsen paljon aikaa olla yksin, on aiheuttanut riitoja. Jokaisen eron jälkeen on vahvistunut tunne siitä, että parisuhde ei ole minua varten."
"Aluksi suhteessa on tietenkin hienoa, kun on ihastunut, mutta hyvätkään hetket eivät vedä vertoja sille, miltä nyt tuntuu. Yksin voin keskittyä omiin ajatuksiini."
Yksin eläminen ei tarkoita Välimaalle yksinäisyyttä. Hänellä on paljon ystäviä ja läheiset välit perheeseen. Heidän kanssaan Välimaa käy ne syvälliset keskustelut ja tekee ne ulkomaanreissut, joissa monella on mukana puoliso.
Pari vuotta sitten Välimaa alkoi miettiä, mitä hän tulevaisuudeltaan odottaa, jos ei puolison löytymistä ja perheen perustamista. Aiemmin hän oli ajatellut, ettei halua sitoutua edes asuntoon. Nyt Välimaa kuitenkin osti omistusasunnon, tulevaisuuden turvaksi.
Liian pitkälle hän ei silti halua suunnitella.
Saana Välimaata huvittaa, että kaikki sinkuille suunntattu toiminta tähtää siihen, että sinkkuus loppuisi.
"Elämää rytmittävät etapit pitää etsiä muualta. Maailmassa on niin paljon kiinnostavia asioita, että olisi hullua ajatella, että pariutuminen ja perheen perustaminen tekisivät kaikki onnellisiksi."
Ainoa asia, mitä Välimaa kaipaa parisuhteesta, on seksi.
"Siihenkin tottuu. Kun ei ole ketään, jota ajattelee romanttisessa mielessä, ei seksiä kaipaa niin paljon. Nuorempana minulla oli satunnaisia seksisuhteita. Nyt on joitakin ystäviä, joiden puoleen käännyn tarvittaessa", Välimaa sanoo.
Treffikutsuihin Välimaa sanoo lähes aina: ei kiitos. Miksi herättää toisen toiveita, jos tietää jo valmiiksi, ettei halua suhteeseen?
Häntä huvittaakin se, että kaikki sinkuille suunnattu toiminta tähtää siihen, että sinkkuus loppuisi.
"Ihmisten on välillä vaikea ymmärtää, että joku voi olla onnellinen näin."
Sinkkuutta pidetään yleensä väliaikaisena elämänvaiheena, sanoo erityisasiantuntija Maaret Kallio Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalta.
"Halu toisen kanssa elämiseen on koodattu ihmiseen, ja siksi suurin osa ihmisistä haluaa suhteeseen. Jo vauva hakee yhteyttä vanhempaan, ja se selittää myös ihmisen kaipuuta parisuhteeseen", Kallio sanoo.
Edes eroaminen ei latista suomalaisten uskoa rakkauteen: yhdeksän kymmenestä eronneesta halusi uuteen suhteeseen jo pian eron jälkeen, käy ilmi Väestöliiton vuonna 2013 tekemästä tutkimuksesta.
Miksi jotkut sitten eivät halua?
Syitä on yhtä paljon kuin on vapaaehtoisesti yksineläviäkin. Suomalaisten parisuhteita ja sinkkuutta tutkineen Väestöliiton tutkimusprofessorin Osmo Kontulan mukaan syy voi hyvinkin olla se, että nauttii aidosti yksinolosta.
"Tällainen ihminen kokee yksin elämisen edut suuremmiksi kuin sen aiheuttamat kustannukset verrattuna yhdessä elämisen etuihin ja kustannuksiin", Kontula sanoo.
Maaret Kallion mukaan halu olla yksin voi olla myös opittua.
"Jos lapsi on kasvatettu niin, ettei hän ole saanut turvautua kenenkään, vaan on pitänyt olla reipas, ei aikuisenakaan osaa olla riippuvainen toisesta. Vaikka riippuvuus on taito, se nähdään yksilöllisyyttä ihailevassa kulttuurissa heikkoutena", Kallio sanoo.
Myös se, miten ihminen kokee itsensä, vaikuttaa ajatuksiin parisuhteesta. Jos ei usko kelpaavansa kenellekään, ei edes yritä löytää kumppania.
Toisaalta vapaaehtoiselle sinkkuudelle on käytännöllisiä syitä. Eron jälkeen ei haluta lasten elämään vierasta aikuista. Jotkut taas ovat kokeneet kerran elämässään suuren rakkauden, eivätkä halua enää uutta suhdetta. Uraihminen voi puolestaan valita kumppanittomuuden, koska ei ehdi ylläpitää parisuhdetta.
Yksi yleisimmistä syistä vapaaehtoiseen yksin elämiseen on kuitenkin huonot kokemukset rakkaudesta.
"Jos sydän on särkynyt ja on jäänyt traumaattisia kokemuksia parisuhteesta, ihminen on saattanut menettää uskonsa siihen, että on olemassa kelvollisia kumppaneita", Osmo Kontula sanoo.
Julle Tuuliainen, 57, on elänyt lähes koko aikuisuusikänsä yksin.
Hän ei halua käyttää aikaa sellaisen etsimiseen, jonka löytyminen tuntuu lähes mahdottomalta.
"Se, että tapaisin naisen, jonka kanssa kaikki osuisi kohdalleen, on minulle yhtä todennäköistä kuin se, että voitan lotossa seitsemän oikein", Tuuliainen sanoo.
"Elämäni on helpompaa, kun annan tämän asian olla sen sijaan, että käytän energiaani sopivan kumppanin etsimiseen ja petyn kerta toisensa jälkeen."
Sinkkuus on sopinut Tuuliaisen liikkuvaan elämäntapaan: parikymppisestä aina 50-vuotiaaksi saakka Tuuliainen on kerännyt kerran vuodessa potin rahaa ja liftannut sitten tiensä Eurooppaan, ottanut sieltä rahtilaivan Amerikkaan tai jatkanut Afrikkaan ja Aasiaan.
"En ole koskaan haaveillut elämästä, johon kuuluu perhe omakotitalossa ja farmariauto. Muiden odotukset eivät ole kiinnostaneet minua."
Parisuhteesta Tuuliainen haaveili aikansa.
"Kolmekymppisenä unelmoin, että löydän kumppanin ulkomailta. Ajattelin, että voisimme elää puolet vuodesta toisen kotimaassa ja puolet toisen. Lapset tottuisivat molempien kulttuuriin, ja ehkä siinä olisi ollut molemmilla vanhemmilla mahdollisuus olla välillä yksinkin, kun olisi ollut kaksi kotimaata", Tuuliainen sanoo.
Tuli eripituisia seurustelusuhteita, ihastumisia ja rakastumisia. Jos intohimoa tai kemiaa ei riittänyt, Tuuliainen erosi. Hän oli mieluummin yksin kuin keskinkertaisessa suhteessa.
Välillä Tuuliainen jätettiin.
"Se krapula, jonka saa rakastuneena jätetyksi tulemisesta, on erittäin raskas. Viimeksi olen ollut rakastunut 12 vuotta sitten. Kun suhde päättyi, olo oli kamala toista vuotta", Tuuliainen sanoo.
Hiljalleen syntyi ajatus siitä, ettei parisuhde ole vaivan arvoinen.
Ikisinkulla oli kuitenkin yksi haave: hän halusi isäksi.
Viisikymppisenä Tuuliaisen toive toteutui. Nyt hän asuu poikansa kanssa joka toinen viikko samassa asunnossa, jossa on asunut lähes 50 vuotta. Kun poika on äidillään, Tuuliainen viihtyy yksin.
"Olen tottunut omiin rutiineihini ja siihen, että tavarat ovat omilla paikoillaan. Siitä ei tulisi mitään, jos toinen ihminen pitäisi koko ajan televisiota päällä ja sekoittaisi aamulla lehden ennen kuin olen lukenut sen."
Vaikka Tuuliainen haluaa elää ilman parisuhdetta, hän ei halua nukkua kaikkia öitään yksin. Hän toivoo löytävänsä ystävyyssuhteen, jossa yökyläiltäisiin silloin tällöin. Seuran saaminen on kuitenkin muuttunut iän myötä hankalammaksi.
"En jaksa käydä baareissa tutustumassa naisiin niin kuin nuorempana. Sitä paitsi naiset eivät juuri kiinnostu sinkkumiehestä, joka uhraa enimmän aikansa lapsen hoidolle. Poika on loppuelämäni tarkoitus."
Satunnaisia suhteita ja seksiä kaipaa noin kaksi kolmasosaa elämäntapasinkuista, käy ilmi Kontulan Väestöliitolle tekemästä Finsex-tutkimuksesta. Aineisto kerättiin 18–74-vuotiailta suomalaisilta.
Yksi kolmasosa puolestaan kertoi, ettei halua seksiä tai satunnaissuhteita lainkaan.
"Vaikka periaatteellisesti yksin elävissä on yhtä paljon miehiä ja naisia, yhdessä asiassa on eroa. Vapaaehtoisesti sinkkuna olevilla miehillä on ollut enemmän seksikumppaneita kuin muilla miehillä. Naisilla tätä eroa ei ole. Miehillä vapaaehtoista sinkkuutta siis leimaa enemmän se, että saa solmia seksuaalisia suhteita vapaasti", Osmo Kontula sanoo.
Kontulan haastattelemista sinkuista moni koki, että heidän sinkkuutensa koetaan uhaksi esimerkiksi ystäväpiirissä, jossa muut elävät suhteessa. Taustalla vaikutti juuri vapaus olla eri kumppaneiden kanssa.
Tällaisia kommentteja on kuullut myös Saana Välimaa.
"Kerran tuttu nainen sanoi, että toivottavasti en yritä viedä hänen miestään. Eihän sinkkuus tee ihmistä moraalittomaksi! En minä liihottele ilman vastuuta vaan huolehdin ihmissuhteistani ja maksan asuntolainaa ja veroja niin kuin muutkin. Sinkkuuteen liitetään yllättävän pinttyneitä asenteita", Saana Välimaa sanoo.