"Suru on pitkä matka"

"Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.10.2014 17:01

Kuolema on kadonnut suomalaisten arjesta ja siirtynyt kodeista sairaaloihin. Läheisen kuollessa se tulee yhtäkkiä todeksi ja vaatii kohtaamista.
Kuoleman käsittely, surevien kohtelu ja näkemykset surutyöstä muuttuvat ajan mukana, mutta pyrkimykset ovat samat, menetyksestä selviäminen ja paluu normaaliin elämään.

Perheensä menettänyt psykiatri Ulla Tulisalo, vaimonsa menettänyt teologian tohtori Martti Lindqvist ja poliisipappi Carita Pohjolan-Pirhonen keskustelevat Inhmillinen tekijä -ohjelmassa omaisen kuoleman aiheuttamasta surusta.
Äkillinen suruviesti on usein niin musertava, että se tuntuu vievän pohjan pois koko siihenastiselta elämältä. Psykiatri Ulla Tulisalon elämä meni uusiksi, kun hän menetti miehensä ja kolme lastaan auto-onnettomuudessa.

Martti Lindqvist kuvailee surun tekevän ihmisessä työtään. "Suru antaa mahdollisuuden käydä läpi sellaisia mielikuvia ja tunteita, ettei tarvitse tuhoutua siihen menetykseen". Suuri menetys usein muuttaa ihmistä ja elämänarvot saattavat mennä uusiksi. Linqvist toteaa surun muuttuvan lopulta viisaudeksi, uudenlaiseksi tiedoksi elämästä.
Carita Pohjolan-Pirhonen on Suomen ensimmäinen poliisipappi ja ollut usein poliisien mukana viemässä suruviestiä. Hän toteaa, että suruviestien välittäminen tekee nöyräksi ja sanojen sijasta tärkeämpää on läsnäolo.

Uusi näkemys surutyöhön

Psykologian asiantuntijoiden työskentelyä on ohjannut viimeisen sadan vuoden ajan surukäsitys, jonka mukaan surevan on katkaistava kiintymysside kuolleeseen, jotta hänen oma elämänsä voisi jatkua. Uuden surukäsityksen mukaan kahden läheisen ihmisen kiintymyssuhde ei katkea kuolemaan, eikä kuollutta tarvitse yrittää unohtaa.
Surun vaihekäsitys on myös osoittautunut paikkansapitämättömäksi. Suru on yksilöllistä, se ei noudata kaavaa, mutta etenee ja muuttuu ajan kuluessa. Kaikki eivät tee surutyötä ja suremisessa on myös sukupuolisia eroja.

Aikana ennen kuin kuoleminen siirtyi kodeista sairaaloihin, kuolema kuului luonnollisempana osana elämään. Yhteiset tavat tukivat ja auttoivat surevaa ihmistä. Oli olemassa esimerkiksi suruaika, jolloin surevaa kohdeltiin tietyllä tavalla. Surutyötä tutkinut psykologi Soili Poijula on huolissaan siitä, ettei surevia oteta huomioon ja moni jää surunsa kanssa yksin.

Teksti: Heidi Sommar

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/s ... edia=42410

Inhimillinen tekijä vuodelta 2000 on Ylen Elävän arkiston aineistoa, ja ohjelman pituus on 0:48:55.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja saara » 12.10.2014 18:20

,
Viimeksi muokannut saara päivämäärä 12.10.2014 20:26, muokattu yhteensä 3 kertaa
saara
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kissi » 12.10.2014 18:49

"Surevalla on toivoa

Surun vastakohta ei ole ilo, vaan suruttomuus. Samoin masennus on eri asia kuin suru. Surevalla on kuitenkin aina toivoa."

Jos lukee tuon niinkuin siinä sanotaan, niin masennuksesta kärsivällä ei ole toivoa. plää
Kissi
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.10.2014 19:09

saara kirjoitti:Oikeanlainen suru ja surutyö on rakentava ja eheyttävä prosessi. Suru voi tulla kohdalle moninaisissa tapauksissa. Kaikkein suurin suru on omaisen, lapsen, läheisen kuolema sen lopullisuuden takia.

Millainen suru ja surutyö on vääränlaista?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kissi » 12.10.2014 19:11

Tuo lause ärsytti minuakin. Mietin nyt --------->kerron kun keksin jotain.
Kissi
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.10.2014 19:18

saara kirjoitti:Avioero on myös voimakaasti traumauttava kokemus jonka jokainen elää omalla tavallaan. Surutyötä tehdään monin eri tavoin.

Avioero tuskin koskaan on voimakkaasti traumauttava kokemus. Toki avioero voi olla traumatisoiva; se asia riippuu monista asioista - ehkä avioliiton pituus yhtenä tärkeimmistä.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja saara » 12.10.2014 19:22

.
Viimeksi muokannut saara päivämäärä 12.10.2014 20:27, muokattu yhteensä 1 kerran
saara
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja saara » 12.10.2014 19:23

.
Viimeksi muokannut saara päivämäärä 12.10.2014 20:27, muokattu yhteensä 1 kerran
saara
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kissi » 12.10.2014 19:27

Tuo artikkeli ei ole onneksi sun kirjoittama! Huono kirjoitus.
Kissi
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja saara » 12.10.2014 19:27

.
Viimeksi muokannut saara päivämäärä 12.10.2014 20:28, muokattu yhteensä 1 kerran
saara
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja saara » 12.10.2014 19:28

Poistin kirjoitukseni erosurusta etten pilaa mirrin oikeaa suruketjua!
Viimeksi muokannut saara päivämäärä 12.10.2014 20:31, muokattu yhteensä 1 kerran
saara
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kissi » 12.10.2014 19:31

Jos etsisin, niin toivottavasti löytäisin.
Kissi
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.10.2014 19:38

saara kirjoitti:
kiss kirjoitti:Tuo artikkeli ei ole onneksi sun kirjoittama! Huono kirjoitus.

Ehkä sinä löydät avioerosta paremman kirjoituksen kiitos.

Saara, kirjoitukset avioerosta eivät kuulu tähän ketjuun. Kuten aloitusviestin sisällöstä näkyy.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja saara » 12.10.2014 19:49

.
Viimeksi muokannut saara päivämäärä 12.10.2014 20:32, muokattu yhteensä 2 kertaa
saara
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kissi » 12.10.2014 19:55

.
Kissi
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Maaria » 12.10.2014 20:08

Olen miettinyt sitä, miten masentunut ihminen jaksaa läheisen pois menon aiheuttaman surun.
Minun oma äitini ei mikään nuori enää ole ja isän menetys yli 10 vuotta sitten oli jo ihan kauheaa.
Maaria
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.10.2014 20:15

saara kirjoitti:Mirri, avioero on surutyötä kuten kuolemakin.Ei läheisen menetys ole ainoa surutyötä aiheuttava prosessi. Henkilökohtaisia surutöitä on monenlaisia, joten käsitin, että tähän ketjuun kuuluu monenlaiset surunkäsittely keinot. Suru on pitkä matka, tuli se mistä syystä tahansa.Voin mennä kyllä pois sotkemasta ketjuasi.

Eron neljännesvuosisataisesta avioliitosta kokeneena tiedän ja ymmärrän avioeronkin voivan vaatia surutyötä. Tämän ketjun aihe kuitenkin selviää aloitusviestin sisällöstä oikein hyvin; surraan päättyneitä avioliittojamme jossakin muualla.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.10.2014 20:27

Jill kirjoitti:Olen miettinyt sitä, miten masentunut ihminen jaksaa läheisen pois menon aiheuttaman surun.
Minun oma äitini ei mikään nuori enää ole ja isän menetys yli 10 vuotta sitten oli jo ihan kauheaa.

Jill, hyvä kysymys, ja minä mietin ihan samaa. Ehkä tuossa onkin tärkeä syyni tämän ketjun aloittamiseen. Mietin miten selviytyä suht vaikeasti sairaana depressiopotilaana. Itseäni psyykatessani googlailun tuloksena kohdalleni osui aloitusviestissä oleva teksti, joka mielestäni on ajattelemisen arvoinen. Luultavasti ohjelmakin on katsomisen arvoinen, mutten toistaiseksi ole rohjennut ryhtyä katsomaan ja kuuntelemaan.

Miten masentunut ihminen jaksaa läheisen poismenon aiheuttaman surun; siinä tuhannen taalan kysymys. Nykyisin onneksi ajatellaan ja ymmärretään niin, ettei suru ole kaavamainen työ, joka etenee vaiheesta toiseen; se voi olla ties miten monimuotoista, ja aivan surijan näköistä. Eikä surutyötä tehdä vainajan unohtamiseksi, vaan ennemminkin hänen muistonsa säilyttämiseksi niin, että häntä voidaan myöhempinä vuosina ja vuosikymmeninä muistella - säilyttää häneen tunneyhteys...
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kissi » 12.10.2014 20:47

saara kirjoitti:Poistin kirjoitukseni erosurusta etten pilaa mirrin oikeaa suruketjua!

hah, pitää meidän laittaa oma ketju, jossa puhumme avioeron aiheuttamasta surusta.
Kissi
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.10.2014 20:56

kiss kirjoitti:
saara kirjoitti:Poistin kirjoitukseni erosurusta etten pilaa mirrin oikeaa suruketjua!

hah, pitää meidän laittaa oma ketju, jossa puhumme avioeron aiheuttamasta surusta.

Hyvä ajatus.

21:01. Ehkä minun olisi jotenkin pitänyt otsikossa ilmaista, että tässä ketjussa puhutaan kuolemisesta ja sen aiheuttamasta surusta. Luotin kuitenkin siihen, että aloitusviestin sisältö ensimmäisestä virkkeestään lähtien kertoo sen asian.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Seuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa