"Suru on pitkä matka"

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kissi » 12.10.2014 21:05

Harpoin aloituksen ohi :"Kuolema on kadonnut suomalaisten arjesta ja siirtynyt kodeista sairaaloihin. Läheisen kuollessa se tulee yhtäkkiä todeksi ja vaatii kohtaamista.
Kuoleman käsittely, surevien kohtelu ja näkemykset surutyöstä muuttuvat ajan mukana, mutta pyrkimykset ovat samat, menetyksestä selviäminen ja paluu normaaliin elämään."

-------huolimatonta!
Kissi
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kuutar » 09.04.2016 15:13

Nostin tämän ketjun, kun en löytänyt muutakaan suruketjua. Erään sukulaiseni puoliso kuoli yllättäen vähän aikaa sitten, todella surullinen tapaus. En edes tiedä mitä kirjoittaisin sukulaiselleni.
Kuutar
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Ryysy » 09.04.2016 21:01

Enkä minä tiedä mitä kirjoittaisin sinulle.
Ryysy
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Mirri » 09.04.2016 21:24

Kuutar, tyhjänpäiväisiltä tuntuvat surunvalittelut on ihan hyvä käytäntö: otan osaa, osanottoni, esitän surunvalittelut - sensellaiset mitättömiltä kuulostavat lausahdukset. Tai miksei yhtä hyvin voimia sinulle, tai muuta vastaavaa, jos tuntuu itsestä luontevammalta.

Mielestäni surunvalittelujen esittämistä pelätään turhaan; usein ne ovat tervetulleita myötätunnon ilmauksia vaikka perinteisesti käytetyt sanat tuntuisivat mitäänsanomattomilta. Niin suurta surua tuskin onkaan, etteikö yksinkertainen viesti otan osaa suruusi, tai vaikka pelkkä osanottoni menisi perille. Surija ottaa vastaan, suorastaan imee itseensä, kaikki osanotot ja myötätunnon osoitukset; ei tarvitse osata kirjoittaa/sanoa oikeastaan yhtään mitään - vanhat fraasit riittävät.

Myös postitse lähetettävät surunvalittelukortit ovat hyvä keino, jos tuntuu että on vaikea sanoa mitään. Kortti viestittää saman asian: olet ajatuksissani ja myötäelän sinun surussasi, vaikka valmiiksi painettuun korttiin ei itse kirjoittaisi muuta kuin nimensä alle.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 09.04.2016 22:18

http://introspekt.fi/2009/04/05/suru-om ... valineena/
Laitan tästä kirjoituksesta muutamia lainauksisa, koska mielestäni kirjoitus on hyvä.( Kannattaa lukea myös kokonaan)
(--)
Suru auttaa hyväksymään menetykset. Se sopeuttaa elämän väistämättömiin muutoksiin ja avaa ovet uuteen. Surutyössä oma keho on tärkeä. Se kertoo huolenpidon tarpeesta ja on myös suoranainen surutyön väline.

Elämä on jatkuvaa muutosta. Se ottaa meiltä pois myös arvokkaita asioita, joista emme millään halaisi luopua. Juuri silloin tarvitsemme avuksi surua. Surutyö auttaa päästämään irti siitä, minkä on peruuttamattomasti menettänyt. Se tekee tilaa uusille asioille elämässä.
Surun ainoa hoito on sureminen. Suru ei tuhoa, vaan rakentaa ja eheyttää. Se on ihmiselle kuin kotelo perhoselle. Sen suojissa koemme kuin muodonmuutoksen ja voimme nähdä kaiken uudessa valossa.
Surun kotelossa myllertävät usein muutkin tunteet kuten viha, pelko, syyllisyys, häpeä, kaipuu ja jopa ilo. Ne kaikki on tarkoitettu aidosti koettaviksi.
Surutyö onkin juuri tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Se vie aikaa, joskus jopa vuosia. Eikä täällä työllä saa olla kiirettä tai suoritustapaa.
Jos ohitamme surutyön ja torjumme kipeät tunteet, alkaa keho ennen pitkää oireilla. Itkemätön itku saattaa lopulta sairastuttaa kehon tai masentaa mielen vakavasti. Kyky itkeä on siis toipumisen merkki.



(--)
Surun monet muodot

Suruun on monia syitä. Läheisen kuolema on niistä kenties musertavin. Mutta surua aiheuttaa myös esimerkiksi lemmikin, omaisuuden tai työpaikan menetys, vakava sairastuminen tai vammautuminen, hylätyksi tuleminen, avioero, abortti, keskenmeno, lapsettomuus, lapsen lähtö kotoa, asuinpaikan vaihto tai eläkkeelle jääminen. Yhteistä näille on luopumisen vaikeus.

(--)
Luopuminen on löytämistä

Tekipä omaa surutyötä millä tavalla tahansa, tärkeintä on hyväksyä omat tunteensa ja käsitellä niitä itselle luontevimmalla tavalla. Vähitellen ja väistämättä elämässä alkaa tulla tilaa myös uusille asioille. Luopumalla löydämme kuin uudelleen myös menetetyn. Kun surun on työstänyt läpi, se liittyy tavallaan tietoiseksi ja levolliseksi oloksi itseä.
Rakkaimpansa itse menettänyt Martti Lindqvist sanoo lohdullisesti: ”Uskon että oikeastikin löydämme tien salaiseen yhteyteen niiden ihmisten kanssa, jotka ovat olleet meitä lähellä ja meitä rakastaneet”.

(--)
Suruoppi

Tämä harjoitus tekee surulle tilaa purkautua. Se sopii kiireisellekin tai sellaiselle, jonka on muuten vaikea saada kosketusta suruunsa.

Pyhitä surutyölle rauhallinen paikka huoneesta tai käytä hätätilassa esim. erillistä laukkua, joka kulkee vaikka mukana. (Paikka voi olla myös pelkkä mielen sopukka, olitpa missä tahansa.)
Sisusta surusoppesi valokuvin, esinein ym. Jotka liittyvät menetyksen kohteeseen. Voit käyttää myös kukkia, kynttilöitä, liinaa, ikonia, musiikkia, tuoksuja tms. Surutyön myötä soppea voi myös muuttaa. (Tai eläydy vain mielesi tasolla.)
Rentoudu aluksi esim. selinmakuulla, jotta voit päästä irti kaikesta muusta. Asetu miellyttävästi istumaan soppeesi. Keskity hengitykseen. Anna uloshengitysten olla kuin syviä huokauksia, jotka pyyhkivät jännitykset ja muunkin tarpeettoman surun tieltä pois.
Keskity sitten vähitellen vain menetykseksi kohteeseen. Voit istua vain silmät suljettuina tai toimia oman intuitiosi mukaan. Voit luoda vaikka oman sururituaalisi. Käytä aisteja: tunnustele esineitä, katsele kuvia tai kirjeitä, kuuntele musiikkia (jotkut toistavat ääninauhaa hautajaisista), nuuhki ja pidä poskeasi vasten vaatteita tai tee mitä tahansa muuta, mikä tuo menetetyn mahdollisimman elävästi mieleesi.
Anna muistojen tulvia. Anna kaikkien tunteiden tulla ja purkautua itkuna, huutona tms. Tai ole vain ja ota vastaan.
Viivy sopessasi niin pitkään kuin haluat. Itkun loppuminen ja hetken hiljaisuus sen jälkeen voi olla sopiva hetki. Palaa sinne aina kun tunnet tarvetta, aluksi mieluiten ainakin päivittäin. Lopulta surusopen tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi.

Lähde: Käsi kädessä 5/02, Heli Ilaskari
Sateentekijä
 

Re: "Suru on pitkä matka"

ViestiKirjoittaja Kuutar » 10.04.2016 00:23

.
Kuutar
 

Edellinen

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron