Mukavuusalueella köllötellessä ei tajua,
paljonko itsestä saa irti TERVEYS 7.10.2014 10:48 http://www.hs.fi/terveys/a1305882116576
KOLUMNI Elina Tanskanen Kirjoittaja on toimittaja, seksuaalineuvoja ja logoterapeutti.
Epämukavuusalue on trendikäs sana, jota käytetään kun ihmisiä motivoidaan kokeilemaan jotain, mikä heitä
kiinnostaa mutta pikkuisen jännittää.
Mene zumba-tunnille, vaikket osaa tanssia! Ota yhteyttä ihastukseesi siitä huolimatta, ettet ole varma,
vastaako hän tunteisiisi! Pyydä palkankorotusta!
Tällaisesta puheesta tulee sellainen olo, että elämä on kuin vuoristorata, jossa oikein hurjassa kieputuksessa
vatsapohjasta nippaa. Silti voit olla varma, että vaunusi saapuu kierroksensa jälkeen turvallisesti lähtöpisteeseensä.
Oikealla epämukavuusalueella ei kierretä kehää vaan mennään – välillä ryömitään, välillä syöksytään – eteenpäin,
kohti tuntematonta. Se on territorio, jonne päädytään, kun on elämä pakottaa, kun sielu kutsuu, kun mukavuusalue
käy niin ahtaaksi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä muita maita.
Epämukavuusalueen tunnistaa viimeistään siitä, ettet haluaisi olla sillä, et sitten millään – välillä itkettää, oksettaa,
ketuttaa, uuvuttaa. Viimeinen hymynkarekin hyytyy, kun ajattelee, millaisia riskejä joudut ottamaan siitä huolimatta,
että tavoitteesi saavuttaminen ei ole varmaa. Silti on liian myöhäistä kääntyä takaisin, sillä paluuta entiseen ei ole –
vaikka palaisit sinne, mistä lähdit, jokin on liikahtanut.
Epämukavuusalueelle ei ole opaskirjoja eikä sääennusteita. Sillä ei ole taukotupia tai tienviittoja. Koska epämukavuus-
alueella on mahdotonta suoriutua hyvin, pelkkä selviytyminen riittää. Tylyintä on, että kannustavistakin tukijoukoista
huolimatta ihminen joutuu puristamaan itse itsestään ne viimeiset pisarat, kiipeää hän sitten kohti Mount Everestin
huippua tai ponnistaa lastaan maailmaan.
Mutta meissä on hämmästyttävän paljon puristettavaa. Sitä ei mukavuusalueella köllötellessään vain tajua.
Ne voimat ovat visusti piilossa – varalla – sen takia, ettei voi tietää, koska päädyt Ei-kenenkään-maalle, tarkoituksella
tai pakotettuna. Sillä vimmalla heikoksikin leimattu painaa transsissa ylämäkeä ja vielä oikeaan suuntaan sakeasta
sumusta huolimatta. Se, mikä pistää jatkamaan, ovat rakkaidesi kasvot mielessäsi, outo uhma sydämessäsi ja usko
siihen, että elämä kantaa.
Tuntematon maaperä muuttuu tutuksi, jopa omaksi, kun sitä jaksaa tarpoa tarpeeksi kauan. Kun huomaat jo vähän
oppineesi maastosta ja ilmastosta, asetu aloillesi, merkkaa tonttisi ja rakenna pieni tönö ja viljele maata. Olet juuri
valloittanut uuden mukavuusalueesi.