Hallusinaatioita ilman huumeita tai psykoosia

[saara]

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/ka ... llusinoida
-JANI KAARO
Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Haluaisitko hallusinoida?
"Se on helppoa kuin heinänteko

Vanhana pappana kadun eniten ehkä sitä, etten ole koskaan kokeillut mitään psykedeelistä ainetta. Koska olen itse vailla tätä kokemusta, kuuntelen sitäkin innokkaammin kaikenlaisten trippaajien kokemuksia. "Matkatarinat" puisista jumalista ja säihkyvistä leopardeista ovat loputtoman kiehtovia. Mieleen on jäänyt myös tarina, jossa kertojan jalka muuttuu musteeksi ja hän alkaa sitä pitkin valua jokeen.

Nyt kun jäävesihaaste on nostanut ALS:n uutisiin, silmiini sattui hiljattain vanha tutkimus, jossa ALS-potilaille annettiin taikasienten vaikuttavaa ainesosaa, psilosybiiniä. Tulokset osoittivat, ettei psilosybiini lievittänyt oireita, mutta kaikki, jotka olivat saaneet sen avulla mystisen kokemuksen, olivat sitä mieltä, että kokemus oli heidän elämänsä hienoimpia ja merkittävimpiä.

Näitä taustoja vasten olen usein ajatellut, että olisipa mukava joskus itsekin hallusinoida, ja palata henkeä haukkoen, vähemmän kyynisenä ja vähemmän kuolemanpelkoisena takaisin todellisuuteen.

Mutta tarvitaanko hallusinaatioihin kemiallista manipulointia? Entä onko oltava päästä pipi, että hallusinaatiot tulevat. Ei tarvitse. Harvardin yliopiston mikiintoisessa tutkimuksessa vuonna 2004 tavalliset terveet ihmiset saatiin hallusinoimaan yksinkertaisella tavalla. Heidän silmänsä sidottiin sokoksi, ja he pitivät sidettä silmillään keskeytyksettä viisi vuorokautta. Kolmestatoista vapaaehtoisesta kymmenelle kehittyi erilaisia hallusinaatioita vuorokaudessa.

Itse hallusinaatiot olivatkin mielenkiintoisia, kuten aina. 29-vuotias nainen näki ensimmäisen hallusinaation noin kaksitoista tuntia silmien sitomisen jälkeen. Hän käveli peiin eteen, ja siinä, missä piti olla hänen kuvansa, hän näki vihreät kasvot, jolla oli suuret silmät. Kokemus oli ollut hyvin pelottava.

24-vuotias nainen taas kertoo olleensa huoneessaan silmät siteen alla ummessa, kun hänen sisarensa oli astunut sisään. Hän oli avannut silmänsä siteen alla ja näki edessään valoläikän, jonka keskellä oli Elvis Presley. Presleyn kuva oli ollut hyvin yksityiskohtainen.

Toinen 29-vuotias nainen taas kertoi näkevänsä omien käsiensä liikkeen siteen läpi siten, että kun hän katsoo käsiä niiden liikkuessa, niiden jälkeen jää valaistu liikerata.

Rikkaimman hallusinaatiomaailman koki 20-vuotias nuori nainen. Hänen hallusinaationsa olivat jatkuvasti liikkeessä, niin että ensin hän näki perhosen, joka muuttui auringonlaskuksi, joka muuttui saukoksi, joka muuttui kukaksi. Myöhemmin hänen hallusinaatoihinsa tuli rakennuksia. kaupunkeja, kaleidoskooppeja ja eläimiä. Mielenkiintoisesti hallusinatiiviset auringonlaskut ja auringonnousut olivat niin kirkkaita, ettei nainen kyennyt katsomaan niitä, koska ne sattuivat silmiin – mutta valitettavasti tarina ei kerro miten hän saattoi "sammuttaa" liian kirkkaat kuvat. Nainen myös raportoi, että monet hänen näkemistään hallusinaatioista olivat paljon kauniimpia kuin mitä hän oli koskaan nähnyt todellisuudessa.

34-vuotias mies raportoi nähneensä hallusinaatioita vain kun hän kuunteli Mozartin Requiemia. Sen aikana hän näki esimerkiksi strobovalon, joka kulki edestakaisin hänen nenänvarttaan pitkin. Samoin hän näki ryppyisen vanhan naisen kasvot, jotka istuivat lentokoneen tuolia muistuttavassa istuimessa, ja katsoivat suoraan häntä kohti. Kun mies katsoi takaisin, kasvot muuttuivat hiiren kasvoiksi.

Muita mielenkiintoisia hallusinaatioita olivat kaikenlaiset valoilmiöt, rakennukset ja riikinkukon pyrstön kuviot. Kun eräs vapaaehtoinen nosti juomakannun ja toi sen siihen kohtaan, missä hänen näkökenttänsä oli, hän hallusinoi näkevänsä kyseisen juomakannun hyvin elävästi edessään.

Nämä "sokkohallusinaatiot" poikkeavat tietyin osin hallusinaatioista, joita ihmiset näkevät psykedeelisten aineiden alaisina. Ensinnäkin, vapaaehtoiset olivat koko ajan tietoisia siitä, että hallusinaatiot eivät ole todellisia. Toiseksi, niistä tuntui puuttuvan se elämää ja sisäistä maailmaa muuttava mystinen elementti, minkä vuoksi ihmiset haluavat käyttää psykedeelisiä aineita. Toisin sanoen, sokkohallusinaatioissa ihmiset eivät kokeneet, että he olivat nähneet toiseen todellisuuteen tai että kokemus olisi syvällisesti muuttanut heidän persoonallisuuttaan ja maailmankuvaansa.

Sokkohallusinaatiot muistuttivat pikemminkin hallusinaatioita, joita ihmiset kokevat Charles Bonnetin oireyhtymässä. Siinä sokeutuva tai sokeutunut henkilö kokee hyvin eläviä ja yksityiskohtaisia visuaalisia hallusinaatioita esimerkiksi kasvoista, rakennuksista tai eläimistä.

Harvardin yliopiston tutkimuksen jälkeen sensorisen deprivaation yhteydestä hallusinaatioihin on tehty tuoreempiakin tutkimuksia. Vuonna 2009 Lontoon University Collegen tutkijat laittoivat vapaaehtoiset pimeään äänieristettyyn huoneeseen, joka oli äänieristetty myös sisäpuolelta siten, että se vaimensi heidän omatkin äänensä.

Kun deprivaatio oli näin äärimmäistä, jotkut kokivat hallusinaatioita jo viidessätoista minuutissa.

Linkkejä:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15179062

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19829208

AVAINSANATCharles Bonnetin oireyhtymä , hallusinaatio , psilosybiini , sensorinen deprivaatio