Metro LUKIJAN KOLUMNI Tänään 6:00 [torstaina 25.9.2014] http://www.metro.fi/kolumnit/a1411089084337 (HS)
Senja Rapila Kolumni: Mikä on onnellisen suhteen salaisuus
Kävin tänään katsomassa Dome Karukosken ohjaaman elokuvan, Mielensäpahoittajan.
Elokuva sai minut ajattelemaan tulevaisuuttani ja parisuhteita eri näkökulmasta kuin aiemmin.
Entisaikaan oli ennemmin sääntö kuin poikkeus se, että jaettiin saman ihmisen kanssa koko loppuelämä.
Kasvettiin yhdessä aikuisiksi, perustettiin perhe. Koettiin yhdessä ensimmäiset vanhuuden merkit ja naurettiin.
Riidat sovittiin ja illan päätteeksi jaettiin illallinen perheen kera ruokapöydässä. Arvostettiin elämää sellaisenaan
eikä jatkuvasti haettu parempaa.
Nykypäivän parisuhteet koostuvat tietystä kaavasta: tutustutaan ja ei päästä ikinä onnelliseen parisuhteeseen asti.
Jokainen etsii jatkuvasti jotain katseellaan ja odottaa parempaa tulevaksi. Sitä etsitään joko paremman näköistä
tai sosiaalisempaa kumppania. Saatetaan myös toivoa enemmän kipinää vällyjen väliin. Sitä ei kuitenkaan ikinä
oteta puheeksi kotona, vaan tyydytään silloiseen kumppaniin.
Jotkut onnelliset kuitenkin ovat saaneet haaviinsa sellaisen aarteen, että tätä alitajuntaista etsimistä ei tarvitse
tehdä. Ihan jokainen kuitenkin tietää sen tunteen. Aivan varmasti tietää. Nimittäin paremman odottamisen tunteen.
Olisi hyvä, jos ei ikinä tarvitsisi tyytyä keneenkään ja aina osaisi ajatella elävänsä silloisen kumppaninsa kanssa
loppuelämänsä.
Olisihan se ihanaa, jos tässä nykyaikaisessa maailmassa vielä löytäisi jonkun, joka jakaa samat arvot kuin itse.
Sellaisen, joka arvostaa tatuoitua kroppaa niin kuin minä. Arvostaa luontoa ja meren tuoksua. Voi pojat sitä
tunnetta, jos joskus löytäisi sellaisen ihmisen, joka saisi minulle sen tunteen että hän on Se, jonka kanssa
haluan viettää koko loppuelämäni.
Haluan vielä ryppyisenä ja tatuoituna mummona istua sohvalla takkatulen äärellä mieheni kanssa, kuunnella television
hiljaista rutinaa ja ajatella sen 40 vuodenkin jälkeen: tämä se on, maailman mukavin paikka. Juuri tämän ihmisen
vieressä. Eikä kumpaakaan haittaisi, vaikka se kumppani vähän vielä leviäisi. Siinä sitä silti oltaisiin. Se on se sama
ihminen, johon sitä nuorena rakastuttiin.
_