tarttumaan pulloon tai puukkoon
TIEDE 17.9.2014 10:01 Kalevi Rantanen http://www.hs.fi/tiede/Tutkijat+etsiv%C ... 0841054932 MIKKO METSÄHONKALA
Tutkimus voi auttaa tulevaisuudessa hoitamaan "tahtosairauksia", kuten pakkotoimintoja ja erilaisia riippuvuuksia.
Jos tiedetään, miksi ihminen liikuttaa sormeaan, saadaan ehkä joskus tietoa neuroneista, jotka panevat tarttumaan
puukkoon tai pulloon. Hankalia neuroneja voidaan sitten vaimentaa.
Harvardin yliopiston neurotieteilijä Gabriel Kreiman on tutkinut kahtatoista epilepsiapotilasta. Kohtausten lieventämiseksi
kirurgit asensivat heidän aivoihinsa sähköstimulaattoreita. Sivuhyötynä tutkijoilla oli mahdollisuus tehdä kokeita.
Koehenkilöt saivat milloin tahansa painaa nappia, mutta heidän oli kerrottava päätöksestään. Heidän piti kertoa myös,
milloin tunsivat tarvetta napin painamiseen.
Tutkijat havaitsivat, että yksittäiset hermosolut eli neuronit aktivoituvat muutama sata millisekuntia ennen tietoista päätöstä.
Kreiman kertoo MIT Technology Review -lehdessä, että seuraavaksi on tarkoitus tutkia, voiko ihminen pysäyttää toiminnon sen
jälkeen, kun aivosolut ovat aktivoituneet.
Uutta on solutason tarkkuus.
Aikaisemmin mitattiin miljoonien aivosolujen joukkoa. Kuuluisimman kokeen teki 1980-luvulla San Franciscon yliopiston neuro-
psykologi Benjamin Libet.
Koehenkilöt saivat koukistaa rannettaan milloin halusivat, mutta heidän piti ilmoittaa päätöksestään heti. Tutkijat mittasivat
hermoston toimintaa EEG:n eli aivosähkökäyrien avulla.
Tutkijat havaitsivat, että käsky lähti aivoista ranteeseen noin kolmasosasekuntia ennen kuin ihminen tiedosti tekevänsä päätöksen.
Myöhemmin funktionaalinen magneettiresonanssikuvaus eli fMRI kertoi, mitkä osat koko aivoissa aktivoituvat ihmisen tehdessä
päätöksiä.
Neurotutkija John-Dylan Haynes Berliinin Bernstein-tutkimuskeskuksesta laittoi vuonna 2007 koehenkilöt aivokuvauslaitteeseen
ja pyysi heitä valitsemaan näytöltä kirjaimia.
Tehdessään valinnan heidän piti painaa nappia. Haynes havaitsi, että koehenkilöt tekivät päätöksen napin painamisesta noin
sekuntia ennen kuin todella painoivat sitä.
Järisyttävin havainto oli, että aivot aktivoituivat peräti seitsemän sekuntia ennen päätöstä.
Ajatus vapaasta tahdosta näytti saaneen lopullisen kuoliniskun, mutta jotkut tutkijat ovat saaneet toisenlaisia tuloksia.
Neurotutkija Aaron Schurgerin tutkimusryhmä Ranskassa muunteli Libetin koetta.
Koehenkilöt tekivät edelleen päätöksiä ranteen koukistamisesta, mutta kokeeseen oli lisätty uusi osio. Heidän oli nyt päätettävä
liikkeestä heti äänimerkin kuultuaan.
Havaittiin, että ne, joiden aivoissa oli ollut paljon aktiivisuutta ennen merkkiä, tekivät päätökset muita nopeammin.
Tutkijat tekivät mittauksista johtopäätöksen, että ihmisellä on sittenkin vapaa tahto. Aivot valmistelevat päätöksiä, mutta
tietoisuutemme suorittaa lopullisen valinnan.
Monien filosofien mielestä on liian suoraviivaista tulkita yksinkertaisia päätöksiä edeltäviä hermoimpulsseja todisteeksi
vapaan tahdon puuttumisesta.
Johns Hopkins -yliopiston filosofi Hilary Bok sanoo, että vaikka neuraaliset prosessit aiheuttavat yllykkeitä ja toimintoja,
tahto pysyy vapaana.
Eläinkokeissa on tutkittu myös mahdollisuuksia vaikuttaa tahtoon.
Kalifornian teknisessä instituutissa Caltechissä neurobiologi David J. Andersonin ryhmä paikallisti hiirikokeissa aivojen
säätelykeskuksesta hypotalamuksesta noin viidentuhannen neuronin ryhmän. Ryhmässä oli sekä "rakkausneuroneja" että
"hyökkäysneuroneja".
Rakkausneuronien ärsyttäminen sai hiiren parittelemaan. Hyökkäysneuronien aktivointi sai sen käymään jopa kumihansikkaan
kimppuun. Noin 20 prosenttia neuroneista osallistui sekä paritteluun että hyökkäykseen.
Toukokuussa ryhmä julkaisi Nature-lehdessä vielä ihmeellisemmän tuloksen. Toiminnan suunta voi riippua ärsykkeen voimasta.
Esr1+-nimisen neuronin voimakas ärsyttäminen sai uroshiiren nousemaan toisen hiiren päälle, olipa tämä naaras tai uros.
Ärsykkeen heikentäminen sai sen siirtymään hyökkäykseen.
Näilläkin kokeilla on kuuluisat edeltäjänsä. 1960-luvulla neurotutkija José Delgado Yalen yliopistosta pysäytti raivostuneen
härän aivostimulaattorilla.
Jo 1920-luvulla sveitsiläinen fysiologi Walter Hess oli raivostuttanut kehräävän kissan ärsyttämällä sähköisesti sen hypo-
talamusta. Hess sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1949.
Hilary Bok sanoo, että tahtoa koskevien tutkimusten suurin merkitys piilee mahdollisuuksissa kehittää uusia terapioita.
Hän viittaa kalifornialaisen Irvinin yliopiston neurotutkijaan James Falloniin.
Fallon löysi fMRI-kuvauksessa omista aivoistaan psykopaateille tyypillisiä poikkeamia. Itsekontrollia ja empatiaa säätelevät
keskukset toimivat laimeasti.
Fallon sanoo, että pelkkä tieto aivojen toiminnasta parantaa itsekuria. Hän on esimerkiksi kertonut ponnistelevansa tietoisesti
ollakseen voittamatta joka kerta peleissä pieniä lastenlapsiaan.
Davis J. Anderson on julkaissut tutkimuksistaan Biological Psychiatry -lehdessä artikkelin "Optogenetiikka, seksi ja väkivalta
aivoissa: implikaatiot psykiatriassa". Tärkein johtopäätös on, että väkivaltaa voidaan ehkä joskus vähentää neurofysiologisin
menetelmin.
Saattaa olla, ettei kysymys ihmisen vapaasta tahdosta ratkea milloinkaan. Sillä ei lopulta ole suurta väliä.
Vaikka tahdon vapaus todettaisiin harhaksi, moraalinen ja oikeudellinen vastuu säilyvät.
Oli pakko tappaa, sanoo murhaaja. Oli pakko tuomita, sanoo tuomari.
