Psykopatologia.munfoorumi.com

Jos pitäisi mainita yksittäinen asia, mikä on suurinta huuhaata maamme mielenterveydenhoidossa, mitä se mielestänne olisi?

Ylilääkitseminen.

Kuutar kirjoitti:Jos pitäisi mainita yksittäinen asia, mikä on suurinta huuhaata maamme mielenterveydenhoidossa, mitä se mielestänne olisi?

Onpa asenteellinen kysymys. Sen mukaan Suomen mielenterveyshoito sisältää suurta ja vielä suurempaa huuhaata. Asenteellisuus on niin vahvaa, että mielestäni voitaisiin puhua Suomen mielenterveyshoidon/psykiatrisen hoidon vastaisesta propagandasta.

Kuutar, mikä tarkoitus sinulla on etsiskellessäsi Suomen mielenterveyshoidon suurinta huuhaata? Oletan sinun tarkoittavan virallista mt-hoitoa, eikä mitään 'henkimaailman juttuja' sun muita vaihtoehtohoitoja.

Minua hämmästyttävät muun muassa psykologiset tutkimukset. Mikä niiden tarkoitus on ja paljon esimerkiksi laaja tutkimus maksaa yhteiskunnalle? Epäilen, että näihin tutkimuksiin käytetyt rahat voisi monessa tapauksessa käyttää hyödyllisemminkin.

Golden shower on oikeassa, psykologin tutkimukset ei oo kustannustehokkaita.

Nk. resurssipula.

Minustakin resurssipula on - ei suurin huuhaa - vaan suurin puute.

Pitäisi satsata perus-psykiatriaan, saada virat täyteen yms;
ei psykoterapiaan ym. suhteellisen tehottomaan.

Järjestelmä uusiksi. Tehokkaaksi.

Minä sanoisin projektiiviset testit.

Päiväsairaala hoitomuotona.

Mirri kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:Jos pitäisi mainita yksittäinen asia, mikä on suurinta huuhaata maamme mielenterveydenhoidossa, mitä se mielestänne olisi?

Onpa asenteellinen kysymys. Sen mukaan Suomen mielenterveyshoito sisältää suurta ja vielä suurempaa huuhaata. Asenteellisuus on niin vahvaa, että mielestäni voitaisiin puhua Suomen mielenterveyshoidon/psykiatrisen hoidon vastaisesta propagandasta.

Kuutar, mikä tarkoitus sinulla on etsiskellessäsi Suomen mielenterveyshoidon suurinta huuhaata? Oletan sinun tarkoittavan virallista mt-hoitoa, eikä mitään 'henkimaailman juttuja' sun muita vaihtoehtohoitoja.

Mikä on vähiten tieteellistä tai tehotonta hoitoa terveydenhuollossa.

Psykopatologia kirjoitti:Minustakin resurssipula on - ei suurin huuhaa - vaan suurin puute.

Pitäisi satsata perus-psykiatriaan, saada virat täyteen yms;
ei psykoterapiaan ym. suhteellisen tehottomaan.

Mitä on peruspsykiatria sinun mukaasi?

Kuutar kirjoitti:Minä sanoisin projektiiviset testit.

Toisaalta projektiivisten tekniikoiden merkitys yleisessä terveydenhoidossa on häviävän pieni.
Vain mielentilatutkimuksissa niillä on merkittäävä asema.

Kyllästynyt kirjoitti:Päiväsairaala hoitomuotona.

Millaista hoitoa päiväsairaalassa on?

trisse kirjoitti:Keskusteluapu - sen laatu ja olemassaolo.

Tämä on huuhaata !

Kyllästynyt kirjoitti:Päiväsairaala hoitomuotona.

-Millä perusteella? Oletko itse ollut päiväyksikössä?
Minulle päiväyksikkö oli pelastus kun ero ja muutto ja kaikki painoi päälle. Samaan aikaan kun muutin. olin päiväyksikön hoidossa kolme kuukautta. Ilman sieltä saatua apua en olisi selvinnyt

Suurita huuhaata ylilääkitsemisen lisäksi on psykiatriset testit, jossa esitetään kysymys johon annetaan X 1 2 tai hiukan kohtalaisesti paljon ym vaihtoehdot ruksittaviksi.. En tiedä, mikä on näitten testien tarkoitus.

Kuutar kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:Päiväsairaala hoitomuotona.

Millaista hoitoa päiväsairaalassa on?

Päiväyksikössä oli päiväohjelma seuraavanlainen_

Aamu alkoi klo 9 yhteisellä aamukahvilla, keskusteltiin päivän ohjelmasta , erilaisista ryhmistä ja muusta päivän tarjonnasta. Seuraavaksi oli kullekkin päivälle oma ryhmäohjelma, levyraati, keskustelupiiri, ulkoilua, elokuva, ,askartelu, ym. Päivittäin oli keskustelu omahoitajan kanssa ja kerran viikossa kävi psykiatri. Aamupäivän aktiviteettien jälkeen käytiin kaupungintalolla ruokailemassa ja iltapäivällä oli esim. rentotusharjoittelua, taukojumppaa tms, jossei jaksanut osallistua, sai olla rauhassa. klo 14 oli päiväkahvi jonka jälkeen lähdettiin kotiin. Joinakin päivinä järjestettiin asiakkaille tutustumiskäynteja esim . klubitaloon, ja muihin mt- kuntoutuspaikkoihin.Siellä tutustuin myös ryhmän muihin jäseniin

Tärkeintä hoidossa oli säännöllisyys, joka arkiaamu klo 9 ellei ollut sairas.
Minulle tämä kolmen kuukauden hoitojakso oli korvaamaton. Sain keskustella tuoreesta erostani ja totuttautumisesta yksin asumiseen.
Minulla oli aivan ihana omahoitaja jolle oli helppo puhua.
Hoito ei ollut kallista, 7 euroa/PV johon sisältyi aamupala. ruokailu ja päiväkahvi.

Psykopatologia kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:Minä sanoisin projektiiviset testit.

Toisaalta projektiivisten tekniikoiden merkitys yleisessä terveydenhoidossa on häviävän pieni.
Vain mielentilatutkimuksissa niillä on merkittäävä asema.

Merkitys sille, jolle ko. testit on tehty saattaa olla hyvinkin suuri (todellisuutta vääristävä) vaikka yleisesti merkitys olisi pieni. Onko sinulla jotain lukuja tiedossa, kuinka paljon noita käytetään?
Ent tiedätkö, onko tutkittu sitä, miten testaustulokset vaikuttavat niihin keille testit on tehty? Voiko tuloksista tuloksista tulla itseään toteuttava ennuste (ilmiö on olemassa todennetusti)?

Yleisiä lukuja minulla ei ole. On vain kokemusta lähinnä omista tapauksista.

saara kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:Päiväsairaala hoitomuotona.

Millaista hoitoa päiväsairaalassa on?

Päiväyksikössä oli päiväohjelma seuraavanlainen_

Aamu alkoi klo 9 yhteisellä aamukahvilla jossa keskusteltiin päivän ohjelmasta , erilaisista ryhmistä ja muusta päivän tarjonnasta. Seuraavaksi oli kullekkin päivälle oma ryhmäohjelma, levyraati, keskustelupiiri, ulkoilua, elokuva, ,askartelu, ym. Päivittäin oli keskustelu omahoitajan kanssa ja kerran viikossa kävi psykiatri. Aamupäivän aktiviteettien jälkeen käytiin kaupungintalolla ruokailemassa ja iltapäivällä oli esim. rentotusharjoittelua, taukojumppaa tms, jossei jaksanut osallistua, sai olla rauhassa. klo 14 oli päiväkahvi jonka jälkeen lähdettiin kotiin. Joinakin päivinä järjestettiin asiakkaille tutustumiskäynteja esim . klubitaloon, ja muihin mt- kuntoutuspaikkoihin.Siellä tutustuin myös ryhmän muihin jäseniin

Tärkeintä hoidossa oli säännöllisyys, joka arkiaamu klo 9 ellei ollut sairas.
Minulle tämä kolmen kuukauden hoitojakso oli korvaamaton. Sain keskustella tuoreesta erostani ja totuttautumisesta yksin asumiseen.
Minulla oli aivan ihana omahoitaja jolle oli helppo puhua.
Hoito ei ollut kallista, 7 euroa/PV johon sisältyi aamupala. ruokailu ja päiväkahvi.

Olen ollut - muistaakseni kaksi viikkoa.

Päiväohjelma oli sellainen, että klo 9 piti olla paikalla, ja silloin oli aamupala jossa hoitajat istuivat vierekkäin ja "alustivat" keskustelua tyyliin "Niin, sinä (potilas) veit autosi huoltoon. Eikö meidän pitäisi ajatella, että meidän pitäisi huoltaa itseämmekin..." -latteuksilla.

Aamupalan jälkeen istuttiin aulan sohvalla - tuntikausia ja joskus koko päivä. Oli useita päiviä jolloin ei ollut mitään järjestettyä hoitoa, tapaamisia ryhmiä tai muutakaan hoidoksi tai terapiaksi laskettavaa hoitoa. Kun "hoitoni" jälkipäässä tuosta sosiaalihoitajalle mainitsin, hän hyvin loukkaantuneena arvostelustani kertoi sohvalla istumisen olevan "sosiaalistamisterapiaa".
Hah!
Liikuntaakin olisin kuulemma voinut harjoittaa - lähtemällä itsekseni kävelemään ulos (Espoon keskuksen virtsalta haisevan aseman ympäristöön).

Kaksi kertaa viikossa oli tapaaminen ns. omahoitajan kanssa (ellei hän ollut vapaapäivällä, koulutuksessa, kokouksessa tai jostain muusta syystä poissa), ja lääkärin sai tavata jos ensin pystyi omahoitajalleen perustelemaan sen olevan välttämätöntä. Minulle hoitaja mm. sanoi, että hän voi kyllä kysyä lääkäriltä minun puolestani (lääkityksestäni) ja kertoa sitten minulle mitä lääkäri sanoi. Eli se siitä lääkärin osuudesta...

Ryhmiä johon osallistuu piti valita kaksi - ja niitä sai valita vain kaksi. Minulle tarjottiin kolmea vaihtoehtoa; askarteluryhmä, taideryhmä ja "Masennuksen hallinta" -ryhmä.
Koska en tosiaankaan kokenut silkkipaperikukkien askartelemista ym. mielekkäänä, valitsin nuo kaksi muuta.
Taideryhmä kokoontui kerran viikossa - mikäli sitä ei hoitajan vapaapäivän tai sairastumisen takia peruutettu. Mutta jos se pidettiin, paikalla oli kaksi hoitajaa, jotka tarkkailivat potilaiden tekemisiä ja keskustelivat keskenään ruotsiksi. Ilmeisesti meitä pidettiin tarkkaan silmällä, koska seuraavana päivänä ns. omahoitaja tiesi tapaamisessaan kertoa mitä olin taideterapiassa piirtänyt ja millä tavoin.

"Masennuksen hallinta" -ryhmässä täytettiin "Depressiokoulu" -työkirjaa - jossa oli kuolemattomia viisauksia kuten "Tee sellaista josta pidät" ynnä muita itsestäänselvyyksiä.

"Hoitojakson" lopuksi (ainakin jotkut) potilaat saivat lomakkeen jossa sai arvioida päiväsairaalan antia ja siitä saamaansa hyötyä. Minulle ei kyseistä paperia kuitenkaan annettu (miksiköhän) täytettäväksi lainkaan.
Ei siis ole mikään ihme, että hoitajat toitottivat saaneensa potilailta paljon positiivista palautetta - koska tyytymättömille ei annettu arvostelulomaketta ja -mahdollisuutta lainkaan.

Päiväsairaalaa oli minulle mainostettu mm. sillä perusteella, että siellä "voidaan tehdä kattava selvitys työkyvystäni". Tuo "kattava selvitys" tarkoitti yhtä 45 min tapaamista (muistaakseni) toimintaterapeutin kanssa - ja jonka antamasta arviosta en edes itse pysty sanomaan, pitikö hän minua työkykyisenä vai työkyvyttömänä.

Yhteenvetona voin vain sanoa, että harvoin olen ollut yhtä turhautunut ja pettynyt kuin päiväsairaalajakson jälkeen. Aivan puhdasta huuhaata, ja varsinainen hoidon pahvikulissi.