Kiellänkö vapauteni

[saara]

Joskus rajoitamme lapsen vapautta tuntea. Kun sanomme "Älä itke", hänen tekee mieli itkeä vieläkin enemmän. Kun lapsi pelkää ja hänelle sanotaan "Älä nyt suotta pelkää", se tuntuu lapsesta usein jopa loukkaavalta.

Jos sinulle sanotaan, että et saa olla vihainen, sekös suututtaa. Jos sinun pitää olla iloinen, ilosi kaikkoaa. Sama pätee nukkumiseen. Jos oikein odotat, että nyt täytyy päästä uneen, unta ei tule. Jos joku vaatii sinua rakastumaan, onnistuuko?

Tässä juuri teemme virheen. Sanomme älä , kun pitäisi kysyä miksi. Miksi itket, mitä pelkäät, miksei uni tule jne. Lapselle on annettava oikeus tunteisiinsa, mutta häntä pitää kuunnella eikä ainoastaan kieltää.

[Lette]

saara» 28.09.2014 18:31
En ole siinä samaa mieltä, että vastuu ja vapaus olisivat sama asia. Jos sinulla on vastuu työstä tai toisesta ihmisestä, ei sinulla ole vapautta toimia miten haluat, vastuu menee siinä vapauden edelle.

Täten vastuu ja vapaus tarkoittavat samaa asiaa, niillä kuvataan saman asian eri puolia.

[Golden flower]

Aina on vapaus toimia vastuullisesti.

[saara]

Aina on vapaus toimia vastuullisesti.

Tuolta kantilta katsottuna kyllä. vapaus toimia, miten itse parhaaksi näkee.

[Lette]

Elämänmyöteinen tunnetoiminta, kuten ilo ja rakkaus, tasapainottavat neurologista, hormonaalista ja immunologista toimintaa ja edistävät siten fyyysistä terveyttä. Rentouttava lepo on tehokas lääke, kehon fysiologiset toiminnot tasapainottuvat.

[Lette]

Myös toisinpäin, keho vaikuttaa tunnetoimintaan. Väsymys tekee ihmisestä helposti ärsyyntyvän.
Hammassärky ei kiihota iloisuuteen, vaan tavallisesti siihen reagoi harmistumisella, siis kielteisellä
tunnetoiminnalla. Tähänkin pätee: "ei se särky vaan, vaan miten siihen suhtautuuu".

[Lette]

Tuntuu itsestään selvältä, että, iloisuus, kiitollisuus, kiinnostus, vaatimattomuus ja rakkaus pidentävät elinikää.
Eräässä lehdessä haastateltiin 100-vuotiasta maanviljelijää. Tekstin ohessa oli valokuva, jossa hän istui aasin selässä
takanaan ainakin 100 jälkeläistään. Reportteri kysyi, mikä on pitkän elämän salaisuus. Hän vastasi: Uteliaisuus."
Reportteri jatkoi kysymällä, mitä hän tässä iässä kaiken kokeneena vielä haluaisi.
Vanhus vastasi:" Aloittaa kaiken alusta.”

[Psykopatologia]

Uteliaisuus on kernaammin seuraus - ei "syy".

[Lette]

Uteliaisuus on kernaammin seuraus - ei "syy".

Reportteri kysyi, mikä on pitkän elämän salaisuus. Hän vastasi: Uteliaisuus."
Reportteri jatkoi kysymällä, mitä hän tässä iässä kaiken kokeneena vielä haluaisi.
Vanhus vastasi:" Aloittaa kaiken alusta.”

Tietenkin uteliaisuus on seuraus pitkän elämänkokemuksen pohjalta.

[Psykopatologia]

Minusta ei. Luulen, että 100-vuotiaana mentaliteetti on
useimmiten pikemminkin "olen jo kaiken nähnyt".

Voi hyvinkin olla niin, että uteliaisuus tms. ja pitkä-ikäisyys
korreloivat, mutta ihminen ei voi päättää olevansa utelias
(ja elävänsä pitkään). Luulen, että uteliaisuus tulee osin
jo "äidinmaidossa".

[Lette]

Minusta ei. Luulen, että 100-vuotiaana mentaliteetti on
useimmiten pikemminkin "olen jo kaiken nähnyt".

Voi hyvinkin olla niin, että uteliaisuus tms. ja pitkä-ikäisyys
korreloivat, mutta ihminen ei voi päättää olevansa utelias
(ja elävänsä pitkään). Luulen, että uteliaisuus tulee osin
jo "äidinmaidossa".

Uteliaisuus on kiinnostusta, sisäistä rikkkautta, jota on jokaisella ihmisellä.

Inhimillisiä rikkauksia ovat esimerkiksi havaintokyky
(näkö-, kuulo, tunto-, haju- ja makuaisti), kyky muistaa, intuitio,
kyky tuntea ja rakastaa, vastuullisuus, rohkeus ja aloitteellisuus,
luovuus, innostuneisuus, terve järki, arviointikyky, rehellisyys,
oikeudenmukaisuus, kauneudentaju, itsekuri, erityiset lahjakkuudet,
kyky hankkia kokemuksia...

Kun ihminen alkaa käyttää sisäisiä rikkauksiaan, ne vahvistuvat.
Esimerkin 100-vuotias mies osoittaa tämän.

[Psykopatologia]

Uteliaisuus on kernaammin seuraus - ei "syy".

Minulla on kaiketi seuraus ilman syitä.

Fokus ei tässä ole juoru-uteliaisuudessa.

[Lette]

Me reagoimme tahtomme pohjalta. Kun tahtoo hyvää, reaktiot ovat elämänmyönteisiä. Kun tunnetoiminta on kielteistä, reaktiot ovat lamaannuttavia tai aggressiivisia. Kun saan tunnustusta hyvästä työstä, voin suhtautua siihen kiitollisuudella mutta myös ahdistuksella, jos koen sen vaatimuksena. Reaktioni kertoo sen hetkisestä sisäisestä toiminnastani.

Kun joku ihastuu minuun ja tuo sitä esille, voi olla, että tunnen pelkoa tai ilahdun.
Kun joku yrittää loukata minua, voin kokea pahastumista tai reagoida hämmästyneen kiinnostuneesti ajatellen, että kas kun tuo noin kummallisesti käyttäytyy.

[Lette]

Käytöstämme ja toimintaamme ohjataan paljon ulkoapäin. Yhteiskuntajärjestys, laki ja valtarakenteet rajoittavat yksilön topimintaa. Se, mitä sinun on pakko tehdä, ei kuulu vapautesi piiriin, joten sinulla ei ole sitä vastuutakaan.
Sen sijan tavan, jolla teet sitä, mihin sinut on pakotettu, voit ainakin jossain määrin itse valita.
Pakko eliminoi vapauden ja siten vastuun.

[Psykopatologia]

Ei mitään ole (aivan) pakko tehdä.

[Lette]

On vapauttavaa tiedostaa vastuunsa. Yhtä lailla kuin kokea vapautta, voi vapautua.
Uhri- tai marttyyriasenteessa ihminen kieltää vapautensa, siis jotain hyvin perustavanlaatuista itsessään. Hän vangitsee itsensä siihen pahaan, mistä hän kärsii. Uhriasenne on itse asiassa suurempi paha kuin itse ongelma.