Lette kirjoitti:Tuomas Kyrön kirjassa Mielensäpahoittaja on mainiota, ettei siinä syytetä toista.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin", siis että minä sen tein.
Uhriasenne olisikin suurempi paha kuin itse ongelma. Uhri tai marttyyri kieltää
vapautensa valita, kärsiäkö vai vapauttaa mielensä.
Kun tiedostaa tämän, ei reagoi niin helposti syyttäen ja tuomiten muita ja elämää.
saara kirjoitti:Lette kirjoitti:Tuomas Kyrön kirjassa Mielensäpahoittaja on mainiota, ettei siinä syytetä toista.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin", siis että minä sen tein.
Uhriasenne olisikin suurempi paha kuin itse ongelma. Uhri tai marttyyri kieltää
vapautensa valita, kärsiäkö vai vapauttaa mielensä.
Kun tiedostaa tämän, ei reagoi niin helposti syyttäen ja tuomiten muita ja elämää.
Ei uhriasenne tai jatkuva alistuminen ja myönteleminen, toisen tahtoon taipuminen
ole ratkaisu.Pitemmän päälle se koituu marttyyrin itsensä vahingoksi. Kaikkeen ei tarvitse eikä edes ole tarpeen yrittää mukautua. Oma mieli on tärkeä työkalu, sitä ei pidä" päästää" uhrin osaan.
Tietysti tilanteen mukaan, mutta kyllä minun mielestäni ihmisellä on oikeus puolustaa mielipidettään , varsinkin jos tietää olevansa oikeassa. Terve krittiiki on rakentavaa. Ei se ketään haavoita.
Tyhjänpäiväistä juupas-eipäs väittelyä voi tietysti välttää astumalla tilanteesta "ulos", muuttamalla puheenaihetta tai olemalla kommentoimatta. Elämä on valintoja.
Meillä on onneksi valta valita, säilyttääksemme vapautemme.
Lette kirjoitti:Jos, vaikka, isäni olisi kohtuuttoman ankara, en reagoi uhriasenteella.
En tuomitse enkä vaadi, että hänen täytyisi olla erilainen. En katkeroidu,
vaan yritän auttaa häntä tiedostamaan ongelmaansa mahdollisuuksien mukaan.
saara kirjoitti:Lette kirjoitti:Jos, vaikka, isäni olisi kohtuuttoman ankara, en reagoi uhriasenteella.
En tuomitse enkä vaadi, että hänen täytyisi olla erilainen. En katkeroidu,
vaan yritän auttaa häntä tiedostamaan ongelmaansa mahdollisuuksien mukaan.
Minun isäni oli mitä parhain jos lapset olivat hiljaa ja vailla omia mielipiteitä.Isän sana oli laki jota vastaan ei ollut sanomista. Kun kaikki meni hänen haluamallaan tavalla oli mukaviakin hetkiä. Lapsilta pyrittiin ottamaan oma tahto, alistamaan . En sitä silloin tajunnut, pelkäsin vaan isän raivopuuskia, joita hän sai jos asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla. Se oli ahdistavaa.
Nyt jälkeenpäin aikuisena, olen oppinut ymmärtämään häntä, hänen epävarmuuttaan joka purkautui tällä tavalla. Isällä oli stressaava työ lastenlääkärinä , paine purkautui sitten kotona.Koskaan hän ei käynyt käsiksi perheeseen, mutta lautaset ja muut astiat lentelivät...
Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, meistä lapsista on tullut kai tasapainoisia aikuisia.
Omassa perhe-elämässäni olen pyrkinyt toimimaan toisin kuin isäni,en tiedä olenko millään tasolla onnistunut. Lapseni vapautta päättää omista asioistaan en ole pyrkinyt estämään.
Lette kirjoitti:Kun masennuksesta kärsivälle sanotaan "Etkö huomaa kuinka paljon sinulla on hyvää ja arvokasta",
hän kokee, että häntä ei ymmärretä lainkaan. Voisi sanoa "Oletko utelias tietämään mitä sen jälkeen tapahtuu".
Lette kirjoitti:Kun masennuksesta kärsivälle sanotaan "Etkö huomaa kuinka paljon sinulla on hyvää ja arvokasta",
hän kokee, että häntä ei ymmärretä lainkaan. Voisi sanoa "Oletko utelias tietämään mitä sen jälkeen tapahtuu".
Lette kirjoitti:Ihmisellä on vastuu teoistaan siinä määärin kun hänellä on vapautta. Kun lapsi kasvaa, hänelle annetaan jatkuvasti lisää vapautta ja hänen vastuualueensa kasvaa. Esimiehellä on suurempi vastuu kuin alaisella, onhan hänellä suurempi vapaus tehdä päätöksiä.
Vastuu on vapautta käyttää kykyjään ja taitojaan jonkin asian hyväksi. Vastuuntuntoinen ihminen käyttää mahdollisuuksiaan toima yhteiseksi hyväksi. Täten vastuu ja vapaus tarkoittavat samaa asiaa, niillä kuvataan saman asian eri puolia.
Jos kysyy työtovereiltaan, kuka haluaa lisää vastuuta, ehkä kukaan ei halua. Jos kysyy, kuka haluaa lisää vapautta, kaikki haluavat. Ihmiset assosioivat sanan vastuu pakkoon: täytyy, ei saa. Sillä on kielteinen merkitys. Vapaus ymmärretään vastuun vastakohtana. Olisi hyvä, jos ihminen oppisi assosioimaan vapauden vastuuksi ja vastuun vapaudeksi.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa