Kiellänkö vapauteni

Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 16.09.2014 16:30

Tuomas Kyrön kirjassa Mielensäpahoittaja on mainiota, ettei siinä syytetä toista.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin", siis että minä sen tein.

Uhriasenne olisikin suurempi paha kuin itse ongelma. Uhri tai marttyyri kieltää
vapautensa valita, kärsiäkö vai vapauttaa mielensä.
Kun tiedostaa tämän, ei reagoi niin helposti syyttäen ja tuomiten muita ja elämää.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja saara » 16.09.2014 16:49

Lette kirjoitti:Tuomas Kyrön kirjassa Mielensäpahoittaja on mainiota, ettei siinä syytetä toista.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin", siis että minä sen tein.

Uhriasenne olisikin suurempi paha kuin itse ongelma. Uhri tai marttyyri kieltää
vapautensa valita, kärsiäkö vai vapauttaa mielensä.
Kun tiedostaa tämän, ei reagoi niin helposti syyttäen ja tuomiten muita ja elämää.


Ei uhriasenne tai jatkuva alistuminen ja myönteleminen, toisen tahtoon taipuminen
ole ratkaisu.Pitemmän päälle se koituu marttyyrin itsensä vahingoksi. Kaikkeen ei tarvitse eikä edes ole tarpeen yrittää mukautua. Oma mieli on tärkeä työkalu, sitä ei pidä" päästää" uhrin osaan.
Tietysti tilanteen mukaan, mutta kyllä minun mielestäni ihmisellä on oikeus puolustaa mielipidettään , varsinkin jos tietää olevansa oikeassa. Terve krittiiki on rakentavaa. Ei se ketään haavoita.
Tyhjänpäiväistä juupas-eipäs väittelyä voi tietysti välttää astumalla tilanteesta "ulos", muuttamalla puheenaihetta tai olemalla kommentoimatta. Elämä on valintoja.
Meillä on onneksi valta valita, säilyttääksemme vapautemme.
saara
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 16.09.2014 17:14

saara kirjoitti:
Lette kirjoitti:Tuomas Kyrön kirjassa Mielensäpahoittaja on mainiota, ettei siinä syytetä toista.
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin", siis että minä sen tein.

Uhriasenne olisikin suurempi paha kuin itse ongelma. Uhri tai marttyyri kieltää
vapautensa valita, kärsiäkö vai vapauttaa mielensä.
Kun tiedostaa tämän, ei reagoi niin helposti syyttäen ja tuomiten muita ja elämää.


Ei uhriasenne tai jatkuva alistuminen ja myönteleminen, toisen tahtoon taipuminen
ole ratkaisu.Pitemmän päälle se koituu marttyyrin itsensä vahingoksi. Kaikkeen ei tarvitse eikä edes ole tarpeen yrittää mukautua. Oma mieli on tärkeä työkalu, sitä ei pidä" päästää" uhrin osaan.
Tietysti tilanteen mukaan, mutta kyllä minun mielestäni ihmisellä on oikeus puolustaa mielipidettään , varsinkin jos tietää olevansa oikeassa. Terve krittiiki on rakentavaa. Ei se ketään haavoita.
Tyhjänpäiväistä juupas-eipäs väittelyä voi tietysti välttää astumalla tilanteesta "ulos", muuttamalla puheenaihetta tai olemalla kommentoimatta. Elämä on valintoja.
Meillä on onneksi valta valita, säilyttääksemme vapautemme.

Näit oikein, meillä on valta valita, annammeko toisen hallita mieltämme,
vai ei. Sanotaan myös, että ihmisellä on vapaa tahto.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Kiss » 16.09.2014 21:56

meillä on valta valita, annammeko toisen hallita mieltämme,
vai ei. Sanotaan myös, että ihmisellä on vapaa tahto.
------------
Alistuminen tai raivostuminen tai niiden vastaanottaminen on ihan asenteesta kiinni, mutta myös vastapuolen jatkuva,toistuva.herkeämättä näykkimen, saattaakin olla houkuttavaa, vaikka voisi poistua, jää paikalle silti haastamaan.
Sekin on oma valinta, josta ei muita syytetä-
Kiss
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 17.09.2014 13:48

Jos, vaikka, isäni olisi kohtuuttoman ankara, en reagoi uhriasenteella.
En tuomitse enkä vaadi, että hänen täytyisi olla erilainen. En katkeroidu,
vaan yritän auttaa häntä tiedostamaan ongelmaansa mahdollisuuksien mukaan.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Helmenkalastaja » 17.09.2014 21:45

:roll:
Helmenkalastaja
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja saara » 17.09.2014 21:57

Lette kirjoitti:Jos, vaikka, isäni olisi kohtuuttoman ankara, en reagoi uhriasenteella.
En tuomitse enkä vaadi, että hänen täytyisi olla erilainen. En katkeroidu,
vaan yritän auttaa häntä tiedostamaan ongelmaansa mahdollisuuksien mukaan.


Minun isäni oli mitä parhain jos lapset olivat hiljaa ja vailla omia mielipiteitä.Isän sana oli laki jota vastaan ei ollut sanomista. Kun kaikki meni hänen haluamallaan tavalla oli mukaviakin hetkiä. Lapsilta pyrittiin ottamaan oma tahto, alistamaan . En sitä silloin tajunnut, pelkäsin vaan isän raivopuuskia, joita hän sai jos asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla. Se oli ahdistavaa.

Nyt jälkeenpäin aikuisena, olen oppinut ymmärtämään häntä, hänen epävarmuuttaan joka purkautui tällä tavalla. Isällä oli stressaava työ lastenlääkärinä , paine purkautui sitten kotona.Koskaan hän ei käynyt käsiksi perheeseen, mutta lautaset ja muut astiat lentelivät...

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, meistä lapsista on tullut kai tasapainoisia aikuisia.
Omassa perhe-elämässäni olen pyrkinyt toimimaan toisin kuin isäni,en tiedä olenko millään tasolla onnistunut. Lapseni vapautta päättää omista asioistaan en ole pyrkinyt estämään.
saara
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Hilppa » 17.09.2014 21:58

Onhan se hyvä, että joku on noin erinomainen. Vaikka me kaikki emme samaan kykenekään.
Hilppa
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 18.09.2014 11:26

saara kirjoitti:
Lette kirjoitti:Jos, vaikka, isäni olisi kohtuuttoman ankara, en reagoi uhriasenteella.
En tuomitse enkä vaadi, että hänen täytyisi olla erilainen. En katkeroidu,
vaan yritän auttaa häntä tiedostamaan ongelmaansa mahdollisuuksien mukaan.


Minun isäni oli mitä parhain jos lapset olivat hiljaa ja vailla omia mielipiteitä.Isän sana oli laki jota vastaan ei ollut sanomista. Kun kaikki meni hänen haluamallaan tavalla oli mukaviakin hetkiä. Lapsilta pyrittiin ottamaan oma tahto, alistamaan . En sitä silloin tajunnut, pelkäsin vaan isän raivopuuskia, joita hän sai jos asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla. Se oli ahdistavaa.

Nyt jälkeenpäin aikuisena, olen oppinut ymmärtämään häntä, hänen epävarmuuttaan joka purkautui tällä tavalla. Isällä oli stressaava työ lastenlääkärinä , paine purkautui sitten kotona.Koskaan hän ei käynyt käsiksi perheeseen, mutta lautaset ja muut astiat lentelivät...

Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, meistä lapsista on tullut kai tasapainoisia aikuisia.
Omassa perhe-elämässäni olen pyrkinyt toimimaan toisin kuin isäni,en tiedä olenko millään tasolla onnistunut. Lapseni vapautta päättää omista asioistaan en ole pyrkinyt estämään.


Kiitos arvokkaasta vastauksesta, opin siitä paljon. Kasvatus Suomessa on ollut lasta alistavaa,
isäsi ei ollut poikkeus. Voisiko olla niin, että hän peitti rakkautensa, mikä on ollut miehille aikanaan tavallista. Tunteiden osoittaminen oli "akkamaista".
Oma isäni oli alkoholisti, sain selkääni pelkästään siksi, että itkin. Kyllä hän rakasti minua omalla invaliditeettitavallaan. Olen ymmärtänyt asian ja antanut hänelle anteeksi.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 19.09.2014 11:27

Viktor Frankl koki keskitysleirillä, että vartijat päätivät siitä mitä piti tai ei saanut tehdä.
Hän tunsi kuitenkin olevansa vapaa ajatus- ja tunnetoiminassaan. Ulkonaisesti hän oli vanki
ilman vapautta, mutta sisäisesti hän koki olevansa vapaa. Hänellä oli vapaus tuntea ja ajatella sekä suhtautua tilanteesaan juuri omalla tavallaan. Tämä tietoisuus sisäisestä vapaudesta auttoi häntä selviytymään pitkäaikaisesta vaarasta ja ankarasta kärsimyksestä.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 20.09.2014 10:04

Ihmisellä on
vapaus tuntea ja ajatella - rajoitettu vapaus toimia.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 23.09.2014 18:23

Joskus rajoitamme lapsen vapautta tuntea. Kun sanomme "Älä itke", hänen tekee mieli itkeä vieläkin enemmän. Kun lapsi pelkää ja hänelle sanotaan "Älä nyt suotta pelkää", se tuntuu lapsesta usein jopa loukkaavalta.

Jos sinulle sanotaan, että et saa olla vihainen, sekös suututtaa. Jos sinun pitää olla iloinen, ilosi kaikkoaa. Sama pätee nukkumiseen. Jos oikein odotat, että nyt täytyy päästä uneen, unta ei tule. Jos joku vaatii sinua rakastumaan, onnistuuko?
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 24.09.2014 16:11

Kun masennuksesta kärsivälle sanotaan "Etkö huomaa kuinka paljon sinulla on hyvää ja arvokasta",
hän kokee, että häntä ei ymmärretä lainkaan. Voisi sanoa "Oletko utelias tietämään mitä sen jälkeen tapahtuu".
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Helmenkalastaja » 24.09.2014 21:32

Lette kirjoitti:Kun masennuksesta kärsivälle sanotaan "Etkö huomaa kuinka paljon sinulla on hyvää ja arvokasta",
hän kokee, että häntä ei ymmärretä lainkaan. Voisi sanoa "Oletko utelias tietämään mitä sen jälkeen tapahtuu".

Vaikka en tiedäkään, mihin viimeisen lauseen 'sen'-sana viittaa, vastaisin kysymykseen: en vähääkään.
Helmenkalastaja
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja saara » 24.09.2014 21:45

Lette kirjoitti:Kun masennuksesta kärsivälle sanotaan "Etkö huomaa kuinka paljon sinulla on hyvää ja arvokasta",
hän kokee, että häntä ei ymmärretä lainkaan. Voisi sanoa "Oletko utelias tietämään mitä sen jälkeen tapahtuu".

Tarkoitatko , mitä masennuksen jälkeen tapahtuu? Ei siinä vaiheessa. kun masennus painaa täysillä päälle juurikaan tulevaisuutta jaksa miettiä. Yrittää vain jollain tavalla selvitä nykyhetkestä.
Irrallisten palasien kokoaminen on vuosikausien urakka, toisinaan se ei onnistu lainkaan ja aina se jättää jälkensä tavalla tai toisella, heijastuu omiin lapsiin, omaan perhe-elämään, vaikka sitä kuinka välttelisi.
saara
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 25.09.2014 11:21

saara
Tarkoitatko , mitä masennuksen jälkeen tapahtuu? Ei siinä vaiheessa. kun masennus painaa täysillä päälle juurikaan tulevaisuutta jaksa miettiä. Yrittää vain jollain tavalla selvitä nykyhetkestä.

Näin masentuneet usein asian kokevat. Itselläni on jonkin verran kokemusta masennuksesta.
Olen köyhistä oloista lähtöisin. Opiskeluaikana nukuin varakkaiden opiskelutovereiteni lattialla,
kun ei ollut varaa omaan kämppään, lisänä oli pelko etten valmistu. Tunsin masennusta, mutta
jokin tekijä minussa pakotti yrittämään. Vein opiskeluni sisulla loppuun ja valmistuin.
Nyt ajattelen, että en luopunut onnistumisen mahdollisuudesta eli en luopunut vapaudestani.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 27.09.2014 11:19

Ihmisellä on vastuu teoistaan siinä määärin kun hänellä on vapautta. Kun lapsi kasvaa, hänelle annetaan jatkuvasti lisää vapautta ja hänen vastuualueensa kasvaa. Esimiehellä on suurempi vastuu kuin alaisella, onhan hänellä suurempi vapaus tehdä päätöksiä.

Vastuu on vapautta käyttää kykyjään ja taitojaan jonkin asian hyväksi. Vastuuntuntoinen ihminen käyttää mahdollisuuksiaan toima yhteiseksi hyväksi. Täten vastuu ja vapaus tarkoittavat samaa asiaa, niillä kuvataan saman asian eri puolia.

Jos kysyy työtovereiltaan, kuka haluaa lisää vastuuta, ehkä kukaan ei halua. Jos kysyy, kuka haluaa lisää vapautta, kaikki haluavat. Ihmiset assosioivat sanan vastuu pakkoon: täytyy, ei saa. Sillä on kielteinen merkitys. Vapaus ymmärretään vastuun vastakohtana. Olisi hyvä, jos ihminen oppisi assosioimaan vapauden vastuuksi ja vastuun vapaudeksi.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Maaria » 27.09.2014 21:24

Paljon hyvää ajateltavaa Lette, mutta ei ihminen ole kone, joka voi lakata tuntemasta.
Nimenomaan on tärkeää, että yrittää edes, aina se ei onnistu jalo ja viisas ajattelu jää
ajatuksen tasolle. Tarkoitan: Ihminen on erehtyväinen ja toinen on heikompi toista.

Joskus kun vaan vituttaa kuin pientä oravaa.
Maaria
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja Lette » 28.09.2014 10:10

Jill:
"Paljon hyvää ajateltavaa Lette, mutta ei ihminen ole kone, joka voi lakata tuntemasta."

Kiitos mielenkiinnosta Jill. Tietenkin ihmisen ihmisen tunteet on hyväksyttävä, sen osoittamiseen tämä ketju juuri pyrkii.
Ehkä et ole lukenut koko ketjua.

"Kirjoittaja Lette» 20.09.2014 10:04
Ihmisellä on
vapaus tuntea ja ajatella - rajoitettu vapaus toima.
"

Ihminen on vapaa henkisissä valinnoissaan, tunne ja ajatustoiminoissaan. Kukaan ei voi häntä tässä milelessä kontrolloida.
Mutta tekojamme joudume rajoittamaan: emme sa tehdä mitä vain.
Lette
 

Re: Kiellänkö vapauteni

ViestiKirjoittaja saara » 28.09.2014 18:31

Lette kirjoitti:Ihmisellä on vastuu teoistaan siinä määärin kun hänellä on vapautta. Kun lapsi kasvaa, hänelle annetaan jatkuvasti lisää vapautta ja hänen vastuualueensa kasvaa. Esimiehellä on suurempi vastuu kuin alaisella, onhan hänellä suurempi vapaus tehdä päätöksiä.

Vastuu on vapautta käyttää kykyjään ja taitojaan jonkin asian hyväksi. Vastuuntuntoinen ihminen käyttää mahdollisuuksiaan toima yhteiseksi hyväksi. Täten vastuu ja vapaus tarkoittavat samaa asiaa, niillä kuvataan saman asian eri puolia.

Jos kysyy työtovereiltaan, kuka haluaa lisää vastuuta, ehkä kukaan ei halua. Jos kysyy, kuka haluaa lisää vapautta, kaikki haluavat. Ihmiset assosioivat sanan vastuu pakkoon: täytyy, ei saa. Sillä on kielteinen merkitys. Vapaus ymmärretään vastuun vastakohtana. Olisi hyvä, jos ihminen oppisi assosioimaan vapauden vastuuksi ja vastuun vapaudeksi.

En ole siinä samaa mieltä, että vastuu ja vapaus olisivat sama asia. Jos sinulla on vastuu työstä tai toisesta ihmisestä, ei sinulla ole vapautta toimia miten haluat, vastuu menee siinä vapauden edelle.
saara
 

Seuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron