Seksismillä pönkitetään yhteiskuntamme hierarkiaa
Lähetetty: 14.09.2014 15:20Seksismillä pönkitetään yhteiskuntamme hierarkiaa
KOTIMAA 14.9.2014 9:07 http://www.hs.fi/kotimaa/Seksismill%C3% ... u-aihe-art
KOLUMNI Paavo Teittinen HELSINGIN SANOMAT
Talouslehti Financial Timesin toimittaja Gillian Tett pohti viime vuonna oivaltavasti median tehtävää viittaamalla
edesmenneeseen ranskalaiseen sosiologiin Pierre Bourdieu’hun.
Ensinnäkin, hienovaraiset kulttuurisidonnaiset toimintatavat uusintavat vallitsevien hierarkioiden asemaa yhteiskunnassa.
Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tiettyä ruokaa tai tapaa kuvailla asioita.
Toiseksi, vallitsevan hierarkian ylläpitämisen kannalta olennaista ei ole vain se mitä puhumme julkisesti, vaan erityisesti
se mistä emme puhu. Näitä keskustelun ulkopuolella olevia alueita Bourdieu kutsui sosiaalisen hiljaisuuden tiloiksi.
Tett kiteyttää Bourdieun opit seuraavasti: toimittajan ei pitäisi ikinä hyväksyä mitään kritiikittä, vaan katsoa aina maailman
hiljaisuuksia ja kysyä miksi asiasta ei puhuta.
Yksi asia mistä ei puhuta tarpeeksi, on miesten ja naisten välisen hierarkian pönkittäminen yhteiskunnassa seksismin avulla.
Tämä on erityisen ongelmallista toimittajien kannalta, koska nimenomaan media usein ruokkii seksismiä hienovaraisilla tai
vähemmän hienovaraisilla sana- ja kuvavalinnoillaan sekä toiminnallaan.
Urheilujournalismi on erityinen häpeäpilkku. Suomi on täynnä loistavia urheilutoimittajia, mutta jostain syystä ”urheilu-
uutiset” ovat liian usein vailla urheilua tai uutista.
Aitajuoksija Noora Toivo kirjoitti asiasta blogissaan viime kesäkuussa. Toivon mainitsemat esimerkit ovat niin uskomattomia,
että on vaikea uskoa yhdenkään toimittajan esimiehen niitä koskaan hyväksyneen.
Miltä kuulostaa esimerkiksi Iltalehden kesäkuussa pidetystä Paavo Nurmi -kilpailusta tekemä juttu, joka otsikoitiin näin:
”Seksiä peliin kentällä”.
Itse en ole juttua lukenut, mutta Toivon mukaan se koostui pääasiassa urheilijanaisten takapuolista.
Otsikko muutettiin myöhemmin hillitympään muotoon ”Yleisurheilunaiset tiukassa kunnossa – katso kuvat!”.
Sitten Iltalehti poisti uutisen ja pahoitteli uutisointiaan.
Tutkija Riitta Pirinen on väitöskirjassaan Urheileva Nainen lehtiteksteissä perehtynyt naistenlehti- ja sanomalehti-
aineistoihin 1950 – 1990 -luvuilla. Pirisen mukaan jutuissa esiintyi jatkuvia mainintoja naisurheilijoiden ulkonäöstä.
Huippu-urheilun parissa vuosikymmeniä töitä tehnyt Anni Kirvesniemi-Bosco sanoi Helsingin Sanomille (26.7.),
että hän pitää tällaista toimintaa toisen tekemisen nollaamisena. Vaikka Pirisen aineisto päättyy 1990-luvulle,
sitä tapahtuu yhä. Jatkuvasti.
”Kun seksistisellä mielellä katsellaan, ei anneta arvoa sille, mitä ihminen on todella tehnyt”, Kirvesniemi-Bosco
sanoi HS:lle.
Esimerkkejä löytyy jatkuvasti.
Esimerkiksi huippu-uimari Emilia Pikkarainen onkin yhtäkkiä ”F1-kaunotar”, koska hän sattuu seurustelemaan
formulakuski Valtteri Bottaksen kanssa.
Kyse on pienistä asioista, jotka pönkittävät yhteiskunnassa valitettavan usein vallitsevia näkemyksiä.
Medialla ja julkisilla instituutioilla on erityinen vastuu edistää omalla toiminnallaan yhteiskunnan tasa-arvoistumista.
Sen takia on erityisen häpeällistä, että valtio-omisteiset yhtiöt syyllistyvät seksistiseen toimintaan.
Suomi järjesti kesäkuun alussa kansainvälisen naisia ja urheilua koskevan tilaisuuden Finlandia-talolla. Samalla viikolla
Helsinkiin kokoontui pelaamaan jalkapalloa yli 6 000 innokasta tyttöä.
Valtionyhtiö Veikkaus kunnioitti tätä hienoa tilaisuutta julkaisemalla halvan seksistisen videon nimellä ”Lassi Hurskainen
MM-kissojen kahleissa”.
Videolla ihminen nimeltä Lassi Hurskainen yrittää vain keskittyä kikkailemaan pallolla, kun kaksi vähäpukeista naista
käyvät jatkuvasti päälle. Elämä on niin raskasta huippufutarimiehelle.
Sosiaalisessa mediassa on eilisestä asti kohuttu ruotsinkielisen Ylen päätöksestä tarjota Extremin Succémorgon-aamu-
ohjelman vetäjälleen Janne Grönroosille syntymäpäivän suoraan ”miestenlehtimaailmasta”.
Grönroos poseerasi kolmen naisen kanssa seksistisissä kuvissa, yhden kuvan asetelmana oli esimerkiksi lentoemännät
ja lentokapteeni. Kuvitteellisen lentoyhtiön lentoemännät eivät tietenkään käytä housuja tai hameita.
Radio Extrem on pyytänyt kuvia anteeksi verkkosivuillaan.
Halpaan seksismiin on totuttu, mutta erityisen kiinnostavaa oli reaktio. Pöyristystä aiheutti näköjään lähinnä se,
että lysti oli kustannettu verorahoilla. Pyhä kauhistus! Onneksi Ferrari oli sentään ”valokuvaajan lahja”.
Harvaa näytti ilmeisesti vaivaavan se, että valtio-omisteinen yhtiö (tai mikä tahansa yhtiö) edisti seksistisillä toimillaan
sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja maksoi malleille väsyneimpien sukupuolistereotypioiden (vähäpukeinen lentoemäntä)
ylläpitämisestä. Edes mielikuvitusta ei osattu käyttää.
Naisasialiitto Unionin tänä vuonna julkaisemalla, sukupuolirooleja käsittelevällä videolla Valtion taloudellisen tutkimus-
keskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen kysyy: ”Miksi minä saan elää ilman mies-etuliitettä?”
Sitä olisi jokaisen toimittajan syytä pohtia.
Kirjoittaja on toimittaja Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja.
KOTIMAA 14.9.2014 9:07 http://www.hs.fi/kotimaa/Seksismill%C3% ... u-aihe-art
KOLUMNI Paavo Teittinen HELSINGIN SANOMAT
Talouslehti Financial Timesin toimittaja Gillian Tett pohti viime vuonna oivaltavasti median tehtävää viittaamalla
edesmenneeseen ranskalaiseen sosiologiin Pierre Bourdieu’hun.
Ensinnäkin, hienovaraiset kulttuurisidonnaiset toimintatavat uusintavat vallitsevien hierarkioiden asemaa yhteiskunnassa.
Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tiettyä ruokaa tai tapaa kuvailla asioita.
Toiseksi, vallitsevan hierarkian ylläpitämisen kannalta olennaista ei ole vain se mitä puhumme julkisesti, vaan erityisesti
se mistä emme puhu. Näitä keskustelun ulkopuolella olevia alueita Bourdieu kutsui sosiaalisen hiljaisuuden tiloiksi.
Tett kiteyttää Bourdieun opit seuraavasti: toimittajan ei pitäisi ikinä hyväksyä mitään kritiikittä, vaan katsoa aina maailman
hiljaisuuksia ja kysyä miksi asiasta ei puhuta.
Yksi asia mistä ei puhuta tarpeeksi, on miesten ja naisten välisen hierarkian pönkittäminen yhteiskunnassa seksismin avulla.
Tämä on erityisen ongelmallista toimittajien kannalta, koska nimenomaan media usein ruokkii seksismiä hienovaraisilla tai
vähemmän hienovaraisilla sana- ja kuvavalinnoillaan sekä toiminnallaan.
Urheilujournalismi on erityinen häpeäpilkku. Suomi on täynnä loistavia urheilutoimittajia, mutta jostain syystä ”urheilu-
uutiset” ovat liian usein vailla urheilua tai uutista.
Aitajuoksija Noora Toivo kirjoitti asiasta blogissaan viime kesäkuussa. Toivon mainitsemat esimerkit ovat niin uskomattomia,
että on vaikea uskoa yhdenkään toimittajan esimiehen niitä koskaan hyväksyneen.
Miltä kuulostaa esimerkiksi Iltalehden kesäkuussa pidetystä Paavo Nurmi -kilpailusta tekemä juttu, joka otsikoitiin näin:
”Seksiä peliin kentällä”.
Itse en ole juttua lukenut, mutta Toivon mukaan se koostui pääasiassa urheilijanaisten takapuolista.
Otsikko muutettiin myöhemmin hillitympään muotoon ”Yleisurheilunaiset tiukassa kunnossa – katso kuvat!”.
Sitten Iltalehti poisti uutisen ja pahoitteli uutisointiaan.
Tutkija Riitta Pirinen on väitöskirjassaan Urheileva Nainen lehtiteksteissä perehtynyt naistenlehti- ja sanomalehti-
aineistoihin 1950 – 1990 -luvuilla. Pirisen mukaan jutuissa esiintyi jatkuvia mainintoja naisurheilijoiden ulkonäöstä.
Huippu-urheilun parissa vuosikymmeniä töitä tehnyt Anni Kirvesniemi-Bosco sanoi Helsingin Sanomille (26.7.),
että hän pitää tällaista toimintaa toisen tekemisen nollaamisena. Vaikka Pirisen aineisto päättyy 1990-luvulle,
sitä tapahtuu yhä. Jatkuvasti.
”Kun seksistisellä mielellä katsellaan, ei anneta arvoa sille, mitä ihminen on todella tehnyt”, Kirvesniemi-Bosco
sanoi HS:lle.
Esimerkkejä löytyy jatkuvasti.
Esimerkiksi huippu-uimari Emilia Pikkarainen onkin yhtäkkiä ”F1-kaunotar”, koska hän sattuu seurustelemaan
formulakuski Valtteri Bottaksen kanssa.
Kyse on pienistä asioista, jotka pönkittävät yhteiskunnassa valitettavan usein vallitsevia näkemyksiä.
Medialla ja julkisilla instituutioilla on erityinen vastuu edistää omalla toiminnallaan yhteiskunnan tasa-arvoistumista.
Sen takia on erityisen häpeällistä, että valtio-omisteiset yhtiöt syyllistyvät seksistiseen toimintaan.
Suomi järjesti kesäkuun alussa kansainvälisen naisia ja urheilua koskevan tilaisuuden Finlandia-talolla. Samalla viikolla
Helsinkiin kokoontui pelaamaan jalkapalloa yli 6 000 innokasta tyttöä.
Valtionyhtiö Veikkaus kunnioitti tätä hienoa tilaisuutta julkaisemalla halvan seksistisen videon nimellä ”Lassi Hurskainen
MM-kissojen kahleissa”.
Videolla ihminen nimeltä Lassi Hurskainen yrittää vain keskittyä kikkailemaan pallolla, kun kaksi vähäpukeista naista
käyvät jatkuvasti päälle. Elämä on niin raskasta huippufutarimiehelle.
Sosiaalisessa mediassa on eilisestä asti kohuttu ruotsinkielisen Ylen päätöksestä tarjota Extremin Succémorgon-aamu-
ohjelman vetäjälleen Janne Grönroosille syntymäpäivän suoraan ”miestenlehtimaailmasta”.
Grönroos poseerasi kolmen naisen kanssa seksistisissä kuvissa, yhden kuvan asetelmana oli esimerkiksi lentoemännät
ja lentokapteeni. Kuvitteellisen lentoyhtiön lentoemännät eivät tietenkään käytä housuja tai hameita.
Radio Extrem on pyytänyt kuvia anteeksi verkkosivuillaan.
Halpaan seksismiin on totuttu, mutta erityisen kiinnostavaa oli reaktio. Pöyristystä aiheutti näköjään lähinnä se,
että lysti oli kustannettu verorahoilla. Pyhä kauhistus! Onneksi Ferrari oli sentään ”valokuvaajan lahja”.
Harvaa näytti ilmeisesti vaivaavan se, että valtio-omisteinen yhtiö (tai mikä tahansa yhtiö) edisti seksistisillä toimillaan
sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja maksoi malleille väsyneimpien sukupuolistereotypioiden (vähäpukeinen lentoemäntä)
ylläpitämisestä. Edes mielikuvitusta ei osattu käyttää.
Naisasialiitto Unionin tänä vuonna julkaisemalla, sukupuolirooleja käsittelevällä videolla Valtion taloudellisen tutkimus-
keskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen kysyy: ”Miksi minä saan elää ilman mies-etuliitettä?”
Sitä olisi jokaisen toimittajan syytä pohtia.
Kirjoittaja on toimittaja Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja.
