Psykopatologia.munfoorumi.com

Henry Käräjämiestä hoidettiin väärällä masennusdiagnoosilla viisi vuotta

Mania jää usein huomaamatta

KOTIMAA 14.9.2014 8:12 Annabella Kiviniemi HELSINGIN SANOMAT
http://www.hs.fi/kotimaa/Mania+j%C3%A4% ... 0580148760


Opiskelija Henry Käräjämies rentoutuu mökillään Kangasniemellä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön toteaminen oli hänelle
helpotus. "Se selitti monta asiaa. Olen oppinut elämään sairauteni kanssa. Esimerkiksi keväisin iskee depressio. Silloin
haen voimaa luonnosta."

Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi. Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.

Runsaat puolet kaksisuuntaisista mielialahäiriöistä alkaa masennusoireilla. Sairauteen sisältyvät maniavaiheet jäävät usein huomaamatta.

"Useimmiten potilas hakeutuu hoitoon masennuksen takia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei tunnisteta riittävän varhain. Suomalaisessa tutkimuksessa kaksi viidestä tapauksesta jäi tunnistamatta", sanoo psykiatrian dosentti Kirsi Suominen.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitaminen vaikeutuu, jos sen toteaminen pitkittyy.

"Kun diagnoosi ei ole oikea, hoitokaan ei ole oikeaa", Suominen sanoo.

Henry Käräjämiestä, 28, hoidettiin masennusdiagnoosilla viisi vuotta.

Käräjämies suoritti lukion kahdessa vuodessa ja aloitti ammattikorkeakoulussa jo 17-vuotiaana. Vanhempien ero masensi. Uni ei tullut. Kaverit ja opinnot eivät kiinnostaneet.

Hänellä todettiin masennus, johon määrättiin lääkkeet. Kun Käräjämies löysi tyttöystävän, oireet hellittivät, ja lääkkeet lopetettiin. Eron jälkeen olo paheni.

"Psyykkinen ja fyysinen kuntoni romahtivat täysin 19-vuotiaana. Opinnot keskeytyivät."

Käräjämies pääsi psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ja sai uudet lääkkeet masennuksen hoitoon.

Masennusdiagnoosin aikana Käräjämiehen lääkitys ja hoitopaikka vaihtuivat tiuhaan.

"Sain nykysuosituksiin nähden viisinkertaisia annoksia lääkettä 20-vuotiaana. Söin 16:ta eri lääkettä 22-vuotiaana."

Käräjämies joutui teho-osastolle: elimistö ei kestänyt. Yhä useammin hänellä ilmeni kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön viittaavia oireita.

"Mieliala nousi pilviin, oli valtavaa tarmokkuutta ja holtitonta rahankäyttöä. Erään maniavaiheen aikana valvoin 23 vuorokautta putkeen."

Nuoren voi olla itse vaikeaa havaita kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita. Siksi lääkärin pitäisikin kysellä masentuneelta nuorelta tarkasti myös manian oireet, sanoo Husin nuorisopsykiatrian osastonylilääkäri Martti Korpela.

Nopea parantuminen masennuksesta voi viitata kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Usein lisääntynyt päihteiden käyttö haittaa sairauden tunnistamista.

"Sairaudesta kärsivät käyttävät holtittomasti päihteitä maniavaiheessa. Maniavaihetta luullaan päihdehäiriöksi, ja kaksisuuntainen jää löytymättä."

Vanhempien kuvaukset nuoresta sekä auttavat että haittaavat sairauden löytymistä.

"Vanhemmat tuntevat syyllisyyttä ja epäonnistumista lapsensa vuoksi. He eivät kerro vaikeimmista oireista tai kieltävät nuorta kertomasta", Korpela kertoo.

Suominen muistuttaa, että kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole masennuksen seuraus. Sairaus on elinikäinen ja vaatii usein hoitoa läpi elämän.

"Hoidossa pyritään siihen, että ihminen voi elää itsenäistä elämää, kuten vaikka luoda ammatin ja parisuhteen", Korpela sanoo.

Käräjämiehellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö 23-vuotiaana. Hän sai sopivan lääkityksen ja terapian.

"Palaset loksahtivat kohdilleen. Tajusin, että minulla oli ollut manian piirteitä jo lukiossa: suoritin sata kurssia puolessatoista vuodessa."

Nykyään Käräjämies opiskelee ja valokuvaa työkseen. Hän käy terapiassa ja vertaistukiryhmissä.

"Olen oppinut hyväksymään sairauteni ja elämään sen kanssa."

F a k t a

Mielialahäiriö on vahvasti periytyvä

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on useimmiten krooninen ja uusiutuva sairaus.
Sairaus periytyy 60 – 90 prosentin todennäköisyydellä.

Sairaudessa vaihtelevat masennus-, mania- ja hypomaniavaiheet.
Lisäksi on sekamuotoisia sairausjaksoja sekä oireettomia ja vähäoireisia vaiheita.

Masennusvaiheen tyypillisiä oireita ovat alakuloisuus, toivottomuus, alemmuudentuntoisuus ja eristäytyneisyys.

Maniavaiheen tyypillisiä oireita ovat impulsiivisuus, yliaktiivisuus, holtiton rahankäyttö ja suunnitelmat,
joihin liittyy kaikkivoipuuden tunne.

Sairautta pitää hoitaa usein mielialalääkkeillä, uudemmilla psykoosilääkkeillä ja terapialla.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on väestöstä noin prosentilla.

Lähteet: http://www.kaypahoito.fi, psykiatrian dosentti Kirsi Suominen

F a k t a korjaukset

Kaksisuuntainen Mielialahäiriö, varsinkin maanis-depessiivinen muoto, on vahvasti periytyvä[/b]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on useimmiten krooninen ja uusiutuva sairaus.
Sairaus periytyy 60 – 90 prosentin todennäköisyydellä.
Sairauden heritabiliteetti on n. 60 - 90 %.

Sairaudessa vaihtelevat masennus-, mania- ja hypomaniavaiheet.
Maanis-depressiivisessä muodossa
Lisäksi on sekamuotoisia sairausjaksoja sekä oireettomia ja vähäoireisia vaiheita.

Masennusvaiheen tyypillisiä oireita ovat alakuloisuus, toivottomuus, alemmuudentuntoisuus ja eristäytyneisyys.

Maniavaiheen tyypillisiä oireita ovat impulsiivisuus, yliaktiivisuus, holtiton rahankäyttö ja suunnitelmat,
joihin liittyy kaikkivoipuuden tunne.

Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi.
Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.

Täyttä huuhaata.

Luulin, että ketjun otsikko tarkoitti sitä, että rahaa jää usein huomaamatta.

Psykopatologia kirjoitti:Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi.
Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.

Täyttä huuhaata.

Mikä on täyttä huuhaata? Sitaatissa mainitaan kaksi eri asiaa.

Mielestäni aika moni pitkään depressiopotilaana hoidettu kertoo, että psyykkinen vointi koheni vasta siinä vaiheessa, kun psykiatri alkoi miettiä kaksisuuntaisen mahdollisuutta, ja lääkitys vaihdettiin depressiolääkkeestä mielialaa tasaavaan lääkkeeseen - hoksattiin, ettei (yksisyyntaisen) depression hoitoon tarkoitettu lääkitys olekaan ollut sopiva.
Eivät kai ne potilaat, jotka ikään kuin saavat elämänsä takaisin kaksisuuntaisille sopivan lääkehoidon avulla, huuhaata puhu?

Tätä on aiemminkin käsitelty kyllä,kysyn silti uudelleen:Jos ihminen on luonnoltaan helposti innostuva ja saa ideoita,joita toteuttaa ja muutenkin on vaudikas ote elämään, miksi luullaan, että hän on Maaninen? Mikä erottaa hassuttelun ja villin riemukkuden lievästä Maanisesta kohtauksesta? Ja mikä siinä on että sellainen hullutelija lynkataan Maaniseksi huithapeliksi.

Niin, ja entäs jos joillain potilailla mieliala kohoaa liikaa masennuslääkkeen takia?
Voiko masennuslääke aiheuttaa maniaa ihmiselle, joka ei muuten siihen sairastuisi?

Psykopatologia kirjoitti:Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi.
Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.

Täyttä huuhaata.

Onko luku mielestäsi liian suuri, vai etkä usko että menisi noin kauan oikean diagnoosin saamiseen?

23.01

Mirri kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi.
Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.
Täyttä huuhaata.

Mikä on täyttä huuhaata? Sitaatissa mainitaan kaksi eri asiaa.

Mielestäni aika moni pitkään depressiopotilaana hoidettu kertoo, että psyykkinen vointi koheni vasta siinä vaiheessa, kun psykiatri alkoi miettiä kaksisuuntaisen mahdollisuutta, ja lääkitys vaihdettiin depressiolääkkeestä mielialaa tasaavaan lääkkeeseen - hoksattiin, ettei (yksisyyntaisen) depression hoitoon tarkoitettu lääkitys olekaan ollut sopiva.
Eivät kai ne potilaat, jotka ikään kuin saavat elämänsä takaisin kaksisuuntaisille sopivan lääkehoidon avulla, huuhaata puhu?

Kirjoituksessa todetaan kaksisuuntaisen prevalenssiksi 1 % ja että 20 % nuorena masentuneista osoittautuu kaksisuuntaisiksi.
1 % on kuitenkin maanis-depressiivisen psykoosin ajateltu elinaikainen prevalenssi (joka oikeasti on vain alle 0,2 %).
20 % voi pitää paikkaansa vain k a i k i s t a kaksisuuntaisista, jossa on mukana myös ei psykoottiset muodot ja
mahdollisesti myös syklotymia.

8 vuotta on hatusta vedetty. Jos vaihtelu on plus miinus 6, suurella osalla menisi toistakymmentä vuotta.
Kuitenkin vaikeat muodot todetaan heti.

Kirjoituksessa sekotetaan kaksisuuntainen laajassa mielessä manis-depressiiviseen psykoosiin.

Psykopatologia, kiitos vastauksesta. Kyllä minullekin on tullut sellainen käsitys, ettei 'perinteisen' maanisdepressiivisyyden tunnistamiseen tarvita vuosia.

Mutta nämä nykyiset kaksisuuntaisiksi luokitellut lievemmät muodot; niille kai tarvittaisiin jokin oma diagnoosi, joka pidettäisiin erossa maanisdepressiivisestä mielisairaudesta?
Eihän sekään ole hyvä, jos ihmisellä on alttiutta kaksisuuntaisen lieviin muotoihin, ja häntä lääkitään virheellisesti (pelkästään) depressiolääkkeillä sillä seurauksella, että hän alkaa 'käydä ylikierroksilla', vaikkei ihan maniaan sairastuisikaan.

Kuutar kysyi, että voiko depressiolääkitys aiheuttaa maniaa ihmiselle, joka muuten ei sairastuisi siihen. Maallikkona arvelen, että ei voi; kaksisuuntaisuus - maanisdepressiivisyydestä puhumattakaan - ei synny lääkityksen tuloksena.
Mielestäni on virheellistä väittää depressiolääkkeen aiheuttaneen kaksisuuntaisuuden. Kaksisuuntaisuus on ollut, mutta sitä ei ole tunnistettu, vaan on käytetty kaksisuuntaiselle sopimatonta lääkitystä vahingollisin seurauksin. Käsittääkseni kaksisuuntaisen tunnistaminen mahdollisimman nopeasti, vaikka se olisi lievä muoto, on tosi tärkeää, jotta lääkitys saataisiin nopeasti kohdalleen, eikä virheellisellä lääkehoidolla altistettaisi potilasta vakavammalle manian puolelle heilahtamiselle.

Olen vuosien varrella käsittänyt niin, että kaksisuuntaisen lääkehoito on vaativaa puuhaa yksisuuntaiseen mielialahäiriöön verrattuna. Kun pitäisi pystyä hoitamaan masennusta niin, ettei potilas joudu depressiolääkkeen seurauksena toiseen äärilaitaan. Nykyisin taitaa olla sillä tavoin paremmin, että mielialan tasaajista saadaan aika tehokasta lievitystä mielialan vaihteluihin, eikä välttämättä tarvita erikseen lääkitystä masennuksen hoitoon.

Englanniksi löytyi tietoa sanoilla "antidepressant-induced mania" ja löytämissäni teksteissä masennuslääkkeiden aiheuttamasta maniasta puhuttiin erillisenä ilmiönä varsinaisesta bibolaarisesta häiriöstä, vaikka toisaalta teksteissä ilmeni, että näitä lääkkeen aiheuttamia manioita esiintyy etenkin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivillä. Tässä linkissä http://www.drugwatch.com/ssri/suicide/ mainitaan tutkimus, jonka mukaan 8.1 prosentilla 533 potilaasta oli psykoosi tai mania, joka liittyi masennuslääkkeisiin Yale-New Haven Hospital sairaalassa:

Another study, documented in The Journal of Clinical Psychiatry, found that 8.1 percent of 533 people admitted to the adult psychiatric inpatient service at Yale-New Haven Hospital presented with psychosis or mania related to antidepressants.

Samassa linkissä kerrottiin psykiatri David Healyn tutkimuksesta ja/tai arviosta vuodelta 2000. Tässä tutkimuksessa terveillä koehenkilöillä, jotka eivät olleet masentuneita, alkoi esintymään psyykkisiä oireita, kun he söivät erästä SSRI-lääkettä:

In 2000, David Healy, from the North Wales Department of Psychological Medicine, reported on a randomized double-blind crossover study of sertraline in healthy volunteers who were not depressed. He found that many individuals developed adverse mental and neurological effects, including two severely disturbed cases. In one case, a 30-year-old woman’s emotions changed, making her irritable and insensitive.

Harmi etten löytänyt suoria linkkejä mainittuihin tutkimuksiin. ( Eikä minulle selvinnyt englanninkielisestä tekstistä, oliko tutkimus David Healyn oma, vai arvioiko hän aiempaa tutkimustietoa)

Mirri: Kuutar kysyi, että voiko depressiolääkitys aiheuttaa maniaa ihmiselle, joka muuten ei sairastuisi siihen. Maallikkona arvelen, että ei voi; kaksisuuntaisuus - maanisdepressiivisyydestä puhumattakaan - ei synny lääkityksen tuloksena.
Mielestäni on virheellistä väittää depressiolääkkeen aiheuttaneen kaksisuuntaisuuden. Kaksisuuntaisuus on ollut, mutta sitä ei ole tunnistettu, vaan on käytetty kaksisuuntaiselle sopimatonta lääkitystä vahingollisin seurauksin. Käsittääkseni kaksisuuntaisen tunnistaminen mahdollisimman nopeasti, vaikka se olisi lievä muoto, on tosi tärkeää, jotta lääkitys saataisiin nopeasti kohdalleen, eikä virheellisellä lääkehoidolla altistettaisi potilasta vakavammalle manian puolelle heilahtamiselle.

Vaan mistä tiedetään että kyseessä on kaksisuuntaisen mielialahäiriön lievä muoto, jos muutos mielialassa on tapahtunut vain lääkityksen aikana?

Nyt löysin mielenkiintoisen julkaisun PubMedista http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15291689, tekstin mukaan masennuslääkkeiden vieroitusoireisiin* voi kuulua maniaa.

CONCLUSIONS:

Antidepressant-withdrawal hypomania or mania may occur rarely with almost any antidepressant drug after sudden withdrawal, tapered discontinuation, or even merely a decrease in dose. The syndrome may be self-limiting, may abate with the reinstitution of the antidepressant drug, or may require specific anti-manic treatments; mood stabilizers do not necessarily protect against the syndrome. The true incidence of the syndrome is unknown. Narrow and broad diagnostic criteria are proposed for the syndrome, and a synthesis of literature is provided.

Tekstin mukaan "Masennuslääke-vieroitusoire" hypomania tai mania voi harvoin ilmetä lähes minkä tahansa masennuslääkkeen kanssa, silloin kun lääkitys äkillisesti lopetetaan, kun lääkitystä kavennetaan, tai jopa vain kun annosta pienennetään."

Ilmiön yleisyyden kerrotaan olevan tuntematon.

* sanatarkka käännös