Psykopatologia kirjoitti:Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi.
Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.
Täyttä huuhaata.
Psykopatologia kirjoitti:Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi.
Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.
Täyttä huuhaata.
Mirri kirjoitti:Psykopatologia kirjoitti:Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviksi.
Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.
Täyttä huuhaata.
Mikä on täyttä huuhaata? Sitaatissa mainitaan kaksi eri asiaa.
Mielestäni aika moni pitkään depressiopotilaana hoidettu kertoo, että psyykkinen vointi koheni vasta siinä vaiheessa, kun psykiatri alkoi miettiä kaksisuuntaisen mahdollisuutta, ja lääkitys vaihdettiin depressiolääkkeestä mielialaa tasaavaan lääkkeeseen - hoksattiin, ettei (yksisyyntaisen) depression hoitoon tarkoitettu lääkitys olekaan ollut sopiva.
Eivät kai ne potilaat, jotka ikään kuin saavat elämänsä takaisin kaksisuuntaisille sopivan lääkehoidon avulla, huuhaata puhu?
Another study, documented in The Journal of Clinical Psychiatry, found that 8.1 percent of 533 people admitted to the adult psychiatric inpatient service at Yale-New Haven Hospital presented with psychosis or mania related to antidepressants.
In 2000, David Healy, from the North Wales Department of Psychological Medicine, reported on a randomized double-blind crossover study of sertraline in healthy volunteers who were not depressed. He found that many individuals developed adverse mental and neurological effects, including two severely disturbed cases. In one case, a 30-year-old woman’s emotions changed, making her irritable and insensitive.
Mirri: Kuutar kysyi, että voiko depressiolääkitys aiheuttaa maniaa ihmiselle, joka muuten ei sairastuisi siihen. Maallikkona arvelen, että ei voi; kaksisuuntaisuus - maanisdepressiivisyydestä puhumattakaan - ei synny lääkityksen tuloksena.
Mielestäni on virheellistä väittää depressiolääkkeen aiheuttaneen kaksisuuntaisuuden. Kaksisuuntaisuus on ollut, mutta sitä ei ole tunnistettu, vaan on käytetty kaksisuuntaiselle sopimatonta lääkitystä vahingollisin seurauksin. Käsittääkseni kaksisuuntaisen tunnistaminen mahdollisimman nopeasti, vaikka se olisi lievä muoto, on tosi tärkeää, jotta lääkitys saataisiin nopeasti kohdalleen, eikä virheellisellä lääkehoidolla altistettaisi potilasta vakavammalle manian puolelle heilahtamiselle.
CONCLUSIONS:
Antidepressant-withdrawal hypomania or mania may occur rarely with almost any antidepressant drug after sudden withdrawal, tapered discontinuation, or even merely a decrease in dose. The syndrome may be self-limiting, may abate with the reinstitution of the antidepressant drug, or may require specific anti-manic treatments; mood stabilizers do not necessarily protect against the syndrome. The true incidence of the syndrome is unknown. Narrow and broad diagnostic criteria are proposed for the syndrome, and a synthesis of literature is provided.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa