Psykopatologia.munfoorumi.com

-

Luokkatoverini nuorimalla lapsella oli mielikuvituskaveri. Ehkä eräs syy tähän oli ikäero vahempiin lapsiin, hän koki yksinäisyyttä. Luokkatoverini menetteli viisaasti asian kanssa. Kun pojalla ei ollut mitään tekemistä, hän sanoi: mene leikimään Keisin kanssa, jotta lapsi ei alkaisi pelätä.
Ajan mittaan mielikuvituskaveri jäi pois.

Yhdellä oli mielikuvituskaveri "Ende" (saksalaisista filmeistä "Loppu").

Lapsellani oli mielikuvitusystävä kouluaikoina. Yksisiipinen enkeli. Hän kirjoitti" ystävälleen " pitkiä kirjeitä ,he kävivät keskusteluja päivittäin.
Hän on ainut lapsi ja siten tunsi olonsa usein yksinäiseksi. Mielikuvitusystävä pysyi salaisena ja piilossa aikuisilta, minäkin sain tietää siitä sattumalta, kun kuulin osan hänen keskustelustaan vahingossa.

En koskaan ottanut puheeksi koko asiaa eikä hän siitä puhunut muille, ei edes minulle.Ystävän, läsnäolo ei häirinnyt hänen koulunkäyntiään eikä muutenkaan hänen kehitystään.Toki hänellä oli oikeitakin ystäviä, joskin muutama harva, hän kun ei päästä reviirilleen kovin helposti.
Ihmettelin , miksi ystävä oli yksisiipinen enkeli , ehkä lapseni halusi suojella tätä ystäväänsä.
Mielikuvitusystävästään huolimatta tai ehkä juuri siksi lapsestani on kasvanut empaattinen ja huolehtiva ihminen.Luulen että heillä oli hyvä keskinäinen vuorovaikutus.

Kenties joillain mielikuvituskaveri on ollut samassa asemassa asemassa
kuin vatsastapuhujalla nukke, joka laukoo "totuuksia" nuken käyttäjän
ollessa kiltti ja sovinnainen.

Pahkasiassa oli aikoinaan sarjakuvia, joissa erilaisilla kuplilla ilmaistiin
toisaalta ihmisen puhetta ja toisaalta ajatuksia. Pomo: "Me kaikki toivomme
sinulle pikaista paranemista ja työhön palaamista." ("Kunpa et tulisi koskaan
takaisin, senkin tollo!")

Keskustelupalstoilla kaksoisnikki voi olla "normaali" tavallisella nikillään ja
"räyhääjä" toisella.