Kirjoittaja saara » 02.09.2014 14:02
Lapsellani oli mielikuvitusystävä kouluaikoina. Yksisiipinen enkeli. Hän kirjoitti" ystävälleen " pitkiä kirjeitä ,he kävivät keskusteluja päivittäin.
Hän on ainut lapsi ja siten tunsi olonsa usein yksinäiseksi. Mielikuvitusystävä pysyi salaisena ja piilossa aikuisilta, minäkin sain tietää siitä sattumalta, kun kuulin osan hänen keskustelustaan vahingossa.
En koskaan ottanut puheeksi koko asiaa eikä hän siitä puhunut muille, ei edes minulle.Ystävän, läsnäolo ei häirinnyt hänen koulunkäyntiään eikä muutenkaan hänen kehitystään.Toki hänellä oli oikeitakin ystäviä, joskin muutama harva, hän kun ei päästä reviirilleen kovin helposti.
Ihmettelin , miksi ystävä oli yksisiipinen enkeli , ehkä lapseni halusi suojella tätä ystäväänsä.
Mielikuvitusystävästään huolimatta tai ehkä juuri siksi lapsestani on kasvanut empaattinen ja huolehtiva ihminen.Luulen että heillä oli hyvä keskinäinen vuorovaikutus.