Aivokuva on kaiku ajatuksista

[Psykopatologia]

Aivokuva on kaiku ajatuksista
TIEDE 1.9.2014 12:48 http://www.hs.fi/tiede/Aivokuva+on+kaik ... 9451005107

KOLUMNI Susanne Björkholm Kirjoittaja on tiedetoimittaja.

Visuaalisesti mediaseksikkäin tapa tirkistellä aivotoimintaa on funktionaalinen magneettikuvaus,
Functional Magnetic Resonance Imaging eli fMRI. Tiedättehän jutut, joita komistaa kuva harmaa-
sävyisistä aivoista, joiden päällä on siellä täällä värikkäitä läiskiä ja otsikko tyyliin "Tältä aivosi
näyttävät, kun himoitset suklaata".

Menetelmässä on kuitenkin monta muttaa. fMRI mittaa epäsuorasti veren happipitoisuutta. Kun
tietyistä aktiivisista hermosoluista vapautuu tiettyjä aineita, lähistön pikkuvaltimot laajenevat
ja veren virtaus vilkastuu paikallisesti noin viideksi sekunniksi. Tämä tapahtuu sekunnin tai parin
kuluttua siitä, kun hermosolut ovat olleet aktiivisia. Tiedonkulku aivoissa mitataan kuitenkin
millisekunneissa, joten fMRI:n antama signaali on kaukainen kaiku itse tapahtumasta.

Pienin kudosnokare, josta signaali voidaan mitata, on noin millimetri kanttiinsa. Sellaiseen mahtuu
50 000 hermosolua ja satoja miljoonia hermosoluyhteyksiä. Veren virtaus lisääntyy myös laajemmalla
alueella, joten jo alun perin laitteiston takia sumea signaali on tosiasiassa vielä epätarkempi.

Kuvaustilanteessa koehenkilön on toistettava tehtävä monta kertaa, jotta useita aktiivisuusprofiileja
ynnäämällä saadaan heiveröinen signaali esiin kaikesta taustahälystä.

Signaaliin aiheuttaa häiriöitä muun muassa hengitys. Hengitysrytmin on myös havaittu tahdistuvan,
kun koehenkilö ratkaisee tiettyjä tehtäviä.

Silloin tahdistuminen näkyy ikään kuin tehtävän suoritukseen liittyvänä aivoaktiiviisuutena.

Tulosten tilastollinen analyysikin vaatii tarkkuutta. Kirpeimmän esimerkin ongelmista, kun käytetään
menetelmään soveltumattomia tilastoanalyysejä, antoi taannoinen Dartmouth Collegessa tehty tutkimus.
Siinä tutkittavan aivoista saatiin empatiaa herättävällä kuvalla esiin selkeä fMRI-vaste – huolimatta siitä,
että aivot kuuluivat kuolleelle lohella.

Vielä jää kalvamaan kysymys: Entä sitten? Ajattelu, muistelu ja tunteilu ovat aivotoimintaa. Onko väliä,
missäpäin räiskyy, kun ihminen katselee nakkia tai säälii nuijittavaa kuuttia, kun on triviaalisti totta,
että jokaista mielen liikettä vastaa jokin uniikki aktiivisuusprofiili aivoissa?

Vertailun vuoksi: tuskin kiinnostus säilyisi kovin pitkään, jos julkaistaisiin juttuja otsikoin "Tältä suolistosi
näyttää, kun olet syönyt suklaata".

Aivovaurioiden tutkimuksessa fMRI on pistämätön apu. Tutkimus, jossa vain katsellaan mitä aivoissa
tapahtuu kun koehenkilö suorittaa tehtävää metelöivässä ja ahtaassa tuubissa, on toinen juttu.

Aiheet KOLUMNIT TIEDE SUSANNE BJÖRKHOLMIN KOLUMNIT