Irtisanottu psykologi [Kopakkala]

[saara]

Etkö saara muka tiennyt, että tällainen ketju on (jo) olemassa.

Kyllä tiesin,mutta tämä ketju mielestäni käsittelee tuon irtisanotun psykologin kommentointia, mikä ei suoraan liity mainitsemaasi ketjuun

Hyvä. Mutta silloin on paikallaan laittaa cross-referenssit ko. ketjuihin (kuten laitoin).

Mie kun en noita referenssejä osaa laittaa

[Psykopatologia]

Nehän ovat vain (huolellisesti) tehtyjä viitteitä foorumin toiseen ketjuun
lisättynä ko. toisen ketjun nimellä. Samalla tavallahan viitataan mm.
sanomalehdistä rosvottuihin kirjoituksiin.

[Psykopatologia]

Mikä sellainen?

[saara]

MOT: Masennuspotilaat vuosia lääkkeiden armoilla
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/23 ... n-armoilla
Julkaistu 23.5.2014 - 7:40. Päivitetty 26.5.2014 - 21:45
Masentavat lääkkeet video 29 min

Keskustelu Psykopatologia vertaistuki ja lääkkeet ( 27.5.2014)
viewtopic.php?f=9&t=12204

Trisse jos tätä tarkoitit, PP on laittanut tämmöisen viitteen ko aiempaan ketjuun, onko tämä nyt sitten referenssi?

[Psykopatologia]

On.
Huomaa, että trisse osaa lukea ketjusta vain ensimmäisen ja viimeisen viestin.

[saara]

On.
Huomaa, että trisse osaa lukea ketjusta vain ensimmäisen ja viimeisen viestin.

Älä viiti aina morkata trisseä PP.

[Kuutar]

Rohkea kirjoitus Kopakkalalta, en ymmärrä miksi masennuslääkkeistä ei saisi edes keskustella kriittisesti julkisuudessa.

( Iltalehti Su 17.8 2014)
"1970-luvun oppikirjoissa sanotaan, että masennus on harvinainen sairaus, joka paranee spontaanisti 6 - 8 kuukaudessa hoitamattomana. Ei uusiudu, ei kannata hoitaa lääkkeillä tai psykoterapialla, koska spontaani paraneminen on niin yleistä, Kopakkala kertoo."

Mihin tuo näkemys perustui tuolloin?

[Psykopatologia]

Ei mihinkään. Tuollaista ei sanottu; toisaalta masennus ei tuolloin ollut muotisairaus kuten nykyään.

Tervetuloa taas!

[Kyllästynyt]

Rohkea kirjoitus Kopakkalalta, en ymmärrä miksi masennuslääkkeistä ei saisi edes keskustella kriittisesti julkisuudessa.

( Iltalehti Su 17.8 2014)
"1970-luvun oppikirjoissa sanotaan, että masennus on harvinainen sairaus, joka paranee spontaanisti 6 - 8 kuukaudessa hoitamattomana. Ei uusiudu, ei kannata hoitaa lääkkeillä tai psykoterapialla, koska spontaani paraneminen on niin yleistä, Kopakkala kertoo."

Mihin tuo näkemys perustui tuolloin?

Eihän kukaan ole keskustelua kieltänyt.

Kopakkala esiintyi TV-ohjelmassa (joko tarkoituksella ja tietoisesti tai tahtomattaan) työnantajansa nimissä.
Kopakkalan ajatukset ovat ristiriidassa Mehiläisen virallisen linjan siellä tarjotun masennuksen hoidon kanssa. Ei voi mitenkään käydä päinsä, että työntekijä saarnaa julkisesti työnantajansa tarjoamien palveluiden olevan epäadekvaatteja ja huonoja tai suorastaan kelvottomia; potkuthan sellaisesta seuraa väistämättä.

En tiedä mitä 1970-luvun oppikirjoissa on sanottu, mutta koska minua on jo samaisella vuosikymmenellä hoidettu masennuksen vuoksi, epäilen Kopakkalan sanoja ja haluaisin todellakin tietää, mihin oppikirjaan/oppikirjoihin hänen väitteensä viittaa. Koska jos tuo on ollut siihen aikaan suositeltu hoitolinjaus ja yleinen käsitys, ainakin minua hoidettiin täysin vastoin suosituksia. Noin ollen, en luota Kopakkalan asiantuntemukseen ja osaamiseen sitäkään vähää kuin ennen viestiäsi.

[Mirri]

Eihän kukaan ole keskustelua kieltänyt.

Kopakkala esiintyi TV-ohjelmassa (joko tarkoituksella ja tietoisesti tai tahtomattaan) työnantajansa nimissä.
Kopakkalan ajatukset ovat ristiriidassa Mehiläisen virallisen linjan siellä tarjotun masennuksen hoidon kanssa. Ei voi mitenkään käydä päinsä, että työntekijä saarnaa julkisesti työnantajansa tarjoamien palveluiden olevan epäadekvaatteja ja huonoja tai suorastaan kelvottomia; potkuthan sellaisesta seuraa väistämättä.
...

Sellainen käsitys minullakin on, ettei Kopakkala mielipiteidensä vuoksi potkuja saanut, vaan esiintymisestä työnantajan nimissä. Jostakin luin, että työnantaja oli jo aiemmin tehnyt niin Kopakkalalle kuin muillekin työntekijöilleen selväksi, että omia mielipiteitä voi tuoda julki ja keskustelua saa käydä, mutta yksityishenkilönä - ei Mehiläisen nimissä. Työnantajan mukaan johtavan psykologin näkemykset olivat työnantajan tiedossa jo ennestään, ja Kopakkalan kanssa on jonkin aikaisemman julkisuusepisodin jälkeen erikseen sovittu yksityishenkilönä pysyttelemisestä hänen käydessään julkista keskustelua aiheesta.

En kovin herkästi intoudu puolustamaan suurta firmaa, mutta tässä tapauksessa oikeustajuni on työnantajan puolella - jos työnantajan kertoma pitää paikkansa. Uskon asian olevan niin, että Kopakkalaa on varoitettu ja hänen kanssaan on sovittu asioista, mutta syystä tai toisesta kävi niin, että hän (taas?) esiintyi julkisuudessa omine mielipiteineen Mehiläisen edustajana.

[Mirri]

Aloitusviestistä:
(- -)
Yksilöllinen hoito [Mehiläisessä] kuului kuitenkin valikoiduille ihmisille,
joiden työnantaja tarjosi erityisen kattavan työterveyshuollon.

Muut saivat kymmenessä minuutissa lääkereseptin.

Kyseinen tekstinkohta kuvastaa ilmeisesti masennuksen hoidon
nykyisyyttä ja varsinkin ihmisten eriarvoisuutta.

Luultavasti. Minunkin työterveyshuoltoni on Mehiläisessä, mutta työnantaja sanelee sen laajuuden - tai suppeuden. Eriarvoisia ollaan, ja etenkin työterveyshuollon piiriin kuuluvat ihmiset, joiden kohdalla työnantaja päättää mitä hoidetaan, missä ja miten. Mehiläinenkään ei mahda mitään, jos työnantaja tarjoaa suppean työterveyshuollon. Paitsi toki Mehiläisessä voidaan yrittää siinä tilanteessa markkinoida yksityispuolen palveluja, ellei potilas hoksaa pitää varaansa ja vaatia lähetettä julkiselle puolelle.

[saara]

Iltalehti Su 17.8 2014)
"1970-luvun oppikirjoissa sanotaan, että masennus on harvinainen sairaus, joka paranee spontaanisti 6 - 8 kuukaudessa hoitamattomana. Ei uusiudu, ei kannata hoitaa lääkkeillä tai psykoterapialla, koska spontaani paraneminen on niin yleistä, Kopakkala kertoo."

Missä kohden Kopakkala sanoi noin? Ei hän käsittääkseni sanout että psykoterapia pitäisi myös "kieltää", hän puhui vain masennuslääkkeiden liiallisesta käytöstä.
Meitä kroonisesti masentuneita on eri asteisia, joku menee ilman lääkkeitä, joku tarvitsee tilapäisen lääkityksen, joku sitten jatkuvan.

Tilanteen mukaan mielestäni on toimittava eikä yleisellä mutu-ajatuksen mallia

Nyt ovat monet jo professorikunnassa kääntymässä, jossei lääkkeetömyyden, niin ainakin vähentämisen puolelle.Päällekkäislääkitykseen kiinnitetään myös hoitohenkilökunnan tahola entistä enemmän huomiota.
.

[Mirri]

...
Meitä kroonisesti masentuneita on eri asteisia, joku menee ilman lääkkeitä, joku tarvitsee tilapäisen lääkityksen, joku sitten jatkuvan.

Tilanteen mukaan mielestäni on toimittava eikä yleisellä mutu-ajatuksen mallia
...

Saara, sinäpä sen sanoit; krooninen masennus on hyvin monimuotoista, eikä siihen ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa hoitokeinoa. Lisäksi vielä se, että kroonisen masennuksen 'asteet' voivat vaihdella niin, että välillä potilas on ties miten vaikeasti masentunut ja välillä taas masennus voi olla hyvinkin lievää. Lääkkeellisestä ylläpitohoidosta luultavasti hyötyvät eniten kroonikot, joiden depressio heilahtelee myös vaikean tai ainakin keskivaikean puolelle.

Minä kuulun kroonista depressiota sairastaviin, joiden masennus voi ajoittain äityä vaikeaksi, ja tiedän tarvitsevani lääkkeellistä ylläpitohoitoa pahimpien masennusjaksojen estämiseksi tai lieventämiseksi - niiden pitämiseksi kurissa. Ei psykoterapiastakaan ole hyötyä, jos pahimmat depressio-oireet eivät ole hallinnassa; päinvastoin vaikeat depressio-oireet voivat haitata psykoterapiaa. Sen sijaan psykoterapiasta voi olla paljonkin hyötyä, jos vaikean masennuksen oireet ovat lääkityksellä hallinnassa niin, että todellisuudentaju on tallella edes suurin piirtein, ja ajattelukykykin pelaa jollakin lailla. Noin omalla kohdallani uskon.

Nykyisin tiedetään oikein hyvin: vakavissa masennustiloissa lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä on usein tehokkain hoitomuoto. Eihän sekään välttämättä paranna kroonikoita, mutta tuo paljon helpotusta ja lievitystä vaikeaan sairauteen, joka pahimmillaan voisi tuhota koko elämän.

[Rane]

Onkohan tuo Kopakkala nyt masentunut...

[saara]

Minä olen tämän vanhan ja hyväksi havaitun kolmikantahoidon kannattajia,
Ensiapuna pikaiseen helpotukseen nopeat bentsot sitten tilanteen rauhoitutta keskustelu ja
sen tuloksenmukainen lääkitys. Heti voidaan liittää ohjelmaan myös psykologin tai psykiatrin säännölliset keskustelut, lääkityksen vaikutuksen seuraaminen ja itsehoito jokaisen oman kunnon mukaan.

Tämmöistä ohjelmaa omalla kohdallani alettiin toteuttaa.

Minulla oli aivan ihana psykiatri joka ikävä kyllä vaihtoi paikkakuntaa. Sen jälkeen sain keskustelua nuorien alituisesti vaihtuvien nuorien psykologien kanssa.Ihan turhauttavaa selittää joka kerta uudelle ihmiselle taas ja taas samat asiat,ja aina lopujen lopuksi sanoin mikä minun mielestäni oli parasta:D

No oli kuinka oli ja tämä meni ihan aiheen ohi, mutta tarkoitukseni oli tässä sanoa, että jokaiselle tulisi löytää se itselle sopivin hoitomuoto,mitään yleispätevaa kaavaa ei ole.

[Kuutar]

Ei mihinkään. Tuollaista ei sanottu; toisaalta masennus ei tuolloin ollut muotisairaus kuten nykyään.

Tervetuloa taas!

Kiitos. Kopakkalan mukaan noin on sanottu 1970-luvun oppikirjoissa, näin siis luki sitaatissa Iltalehden jutussa.

[Kuutar]

Iltalehti, sunnuntai 17.8.2014 ( aloitusviestin juttu):
http://www.iltalehti.fi/terveys/2014081 ... 0_tr.shtml

Hän kertoo Yhdysvaltojen kansallisen terveysviraston laajasta STAR*D - tutkimuksesta, jossa selvitettiin masennuslääkkeiden tehoa tavallisilla terveydenhoidon masennuspotilailla.

- Yli 4 000 ihmiselle annettiin vuoden ajan tehokkainta mahdollista lääkehoitoa. Kolmen kuukauden välein tarkastettiin, ovatko he parantuneet. Jos tietty lääke ei toiminut, vaihdettiin lääkettä. Vuoden jälkeen toipuneita oli 118. Siis vain 3 prosenttia. Sen perusteella, mitä spontaanista paranemisesta ilman lääkkeitä tiedetään, vuodessa pitäisi parantua paljon useamman.

- Arvaa, mainitaanko sitä Suomen Käypä hoito -suosituksissa missään kohdassa? Ei sitä voi mainita, se saisi kaiken muun näyttämään naurettavalta.

Olisikohan linkkiä tähän tutkimukseen jossain?

[Mirri]

Kopakkala ajattelee kovin mustavalkoisesti, jos hänen mielestään masennuslääkkeistä on hyötyä ainoastaan silloin kun ne parantavat ihmisen. Ajatteleekohan hän psykoterapioista samoin; ovat hyödyllisiä vain, jos parantavat.

Niin somaattisella kuin psykiatrisellakin puolella on sairauksia, joita hoidetaan lääkkeillä ilman, että lääkehoidon tavoitteena olisi sairauden parantaminen tai edes toipuminen. Oireiden helpottaminen samoin kuin sairauden aiheuttaman kärsimyksen lievittäminen ovat riittäviä syitä lääkkeiden käyttämiseen. Ja lääkehoidot voivat olla elinikäisiä, koska pitkäaikaissairauksilla on taipumus pahentua ilman toimivaa lääkitystä.
Sama juttu terapioiden suhteen, olivat ne psyko- tai fysioterapioita: niitä voidaan tarvita pitkäaikaissairauksien hoidossa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä läpi koko elämän ilman, että tuloksena olisi parantuminen.

Mielestäni Kopakkala on väärässä uskoessaan, että kaikki masennuspotilaat voitaisiin parantaa ja että kaikista masennuksista voitaisiin toipua - ja jopa vielä ilman lääkkeitä. Masennus voi olla jatkuvaa (tai toistuvaa) lääke- ja muuta hoitoa vaativa pitkäaikaissairaus siinä kuin esimerkiksi skitsofrenia ja maanisdepressiivisyys.

[Psykopatologia]

http://en.wikipedia.org/wiki/STAR*D ym. ym.

[Hermes]

Niin somaattisella kuin psykiatrisellakin puolella on sairauksia, joita hoidetaan lääkkeillä ilman, että lääkehoidon tavoitteena olisi sairauden parantaminen tai edes toipuminen. Oireiden helpottaminen samoin kuin sairauden aiheuttaman kärsimyksen lievittäminen ovat riittäviä syitä lääkkeiden käyttämiseen. Ja lääkehoidot voivat olla elinikäisiä, koska pitkäaikaissairauksilla on taipumus pahentua ilman toimivaa lääkitystä.
Sama juttu terapioiden suhteen, olivat ne psyko- tai fysioterapioita: niitä voidaan tarvita pitkäaikaissairauksien hoidossa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä läpi koko elämän ilman, että tuloksena olisi parantuminen.

Mielestäni Kopakkala on väärässä uskoessaan, että kaikki masennuspotilaat voitaisiin parantaa ja että kaikista masennuksista voitaisiin toipua - ja jopa vielä ilman lääkkeitä. Masennus voi olla jatkuvaa (tai toistuvaa) lääke- ja muuta hoitoa vaativa pitkäaikaissairaus siinä kuin esimerkiksi skitsofrenia ja maanisdepressiivisyys.

Minusta Kopakkala ei ainakaan tuossa artikkelissa väittänyt, että kaikki masennuspotilaat voidaan parantaa. Hän kertoi yksilökohtaisemmasta hoidosta, jossa eri vaihtoehtoja mietitään yksilön tarpeen perusteella. Samoin esimerkiksi siinä Keroputaan mallissa voidaan käyttää myös lääkkeitä, analyyttista psykoterapiaa ja niin edelleen. Usein ihmiset tämän kaltaisissa keskusteluissa ajattelevat, että siinä puhutaan juuri heidän lääkkeiden käytöstään ja siitä, pitäisikö heidän käyttää lääkkeitä vai ei. Mielestäni esimerkiksi vakavaan masennukseen, skitsofreniaan ja bipolariin liittyy aina jotain kehollista, enkä näe keskushermostoon vaikuttavien aineiden syömistä millään tavalla väärin moraalisessa tai muussakaan mielessä. Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin tavallaan paljon monimutkaisempia asioita kuin esimerkiksi rintasyöpä, johon on varmasti helpompi miettiä yksilölle parhaita hoitomuotoja (tosin sekään ei ole niin selvää; kannattaisiko rajoittaa sokerin tai hiilarien syöntiä, yms).

Psykiatriassa voidaan antaa masennus-, kaksisuuntainen-, skitsofrenia-, skitsoaffektiivi- yms diagnooseja aika epämäräisesti. Esimerkiksi USA:ssa musta mies saattaa saada paljon todennäköisemmin skitsofrenia-diagnoosin kuin valkoinen mies, joka saa samoista oireista bipolar-diagnoosin. Ihmiselle saatetaan antaa diagnoosiksi skitsoaffektiivinen sen vuoksi, että siihen "sairauteen" voidaan kokeilla kaikkia mahdollisia lääkkeitä. Jos masennuslääkkeen käyttäjästä tulee hieman aktiivinen, niin sitten annetaan diagnoosiksi kaksisuuntainen, johon voi alkaa käyttää myös kaikkia mahdollisia lääkkeitä neurolepteistä alkaen. Minä en esimerkiksi usko, että nuo "sairaudet" ovat hyvin selvästi toisistaan erillisiä sairauksia. Lääkkeet muuttavat tai moduloivat hermoston tilaa, hyödyn ja haitan selvittäminen on vaikeaa, mukaan lukien se että mitä tarkoitetaan hyödyllä ja haitalla.

Toimivaa hoitoa kehitettiin Kopakkalan johdolla Mehiläisessä 2000-luvun alussa. Siinä pyrittiin yksilöllisesti ratkaisemaan myös masennuksen taustalla olevat sosiaaliset ongelmat, sekä korjaamaan siihen altistavat elämäntavat.

- Joillekin lääke voi toimia hyvin. Tärkeintä on toivon herääminen potilaassa.

Kopakkalan mukaan tulokset olivat erinomaisen hyviä.

Yksilöllinen hoito kuului kuitenkin valikoiduille ihmisille, joiden työnantaja tarjosi erityisen kattavan työterveyshuollon.

Muut saivat kymmenessä minuutissa lääkereseptin.