Psykopatologia.munfoorumi.com

Joitain vanhempia tai vanhempaa "vaivaa" grandioosit kuvitelmat omasta jälkikasvustaan; heidän olemuksestaan, ulkonäöstään, kyvyistään, taidoistaan ja toisinaan jopa silkasta olemassaolostaan.

Ihmiset olisi hyvä nähdä realistisesti, hyvine ja huonoine puolineen. Kasvua ja kehitystä tulisi tukea realiteetit huom.ottaen.

Yleensä kuulee grandiooseista kuvitelmista liittyen itseen mutta entäpä kun ne liittyvät esim. omaan lapseen?

Toisaalta hyvä, että joku täydestä sydämestään uskoo lapseensa kun päähänpotkituksi jokainen lapsi joutuu joka tapauksessa joskus, kodin ulkopuolella siis.
No, ymmärrän kyllä pointtisi.

SADE kirjoitti:Toisaalta hyvä, että joku täydestä sydämestään uskoo lapseensa kun päähänpotkituksi jokainen lapsi joutuu joka tapauksessa joskus, kodin ulkopuolella siis.
No, ymmärrän kyllä pointtisi.

Ei se ole mitään tervettä uskoa (eikä hyväksi ollenkaan), jos kuvittelee ääneen lapsensa olevan parempi ja kauniimpi kuin muut lapset ja luulee lapsensa omaavan jotain käsittämättömiä superkykyjä.

Aloituksessa ei ole kyse terveestä uskosta lapsen kykyihin, vaan suuruudenhulluista kuvitelmista.

Usein tai jos ei usein, niin ainakin joskus, tällaisen kokemuksen saanut lapsi, on myös saanut kuulla olevan täysnolla - samalta vanhemmalta.

Tällaiset suuruudenhullut kuvitelmat ja ylistykset omista lapsista kertoo kai paljon enemmän vanhemmista itsestään kuin heidän lapsista.

Toisaalta olen sitä mieltä, että varsinkin Suomessa näkee ihan turhan usein vanhempia, jotka eivät kiitä eikä kehu eikä pussaa jne lapsiaan..

Huolieilinen kirjoitti:Joitain vanhempia tai vanhempaa "vaivaa" grandioosit kuvitelmat omasta jälkikasvustaan; heidän olemuksestaan, ulkonäöstään, kyvyistään, taidoistaan ja toisinaan jopa silkasta olemassaolostaan.

Ihmiset olisi hyvä nähdä realistisesti, hyvine ja huonoine puolineen. Kasvua ja kehitystä tulisi tukea realiteetit huom.ottaen.

Yleensä kuulee grandiooseista kuvitelmista liittyen itseen mutta entäpä kun ne liittyvät esim. omaan lapseen?

Vanhemmilla , ainakin useilla, on taipumus asettaa lapselleen liikaa paineita sekä vaatimuksia. Se on vääränlaista kannustamista. Yhtä pahaa kuin välinpitämättömyys.


Jokaisella lapsella on omat hyvät puolensa ,mutta myös heikkoutensa. Ellei vanhempi näe näitä realistisesti. hän syyllistyy juurikin tähän vääränlaiseen kannustamiseen.Kuten huolieilinen tuossa totesi.
Tuttaville kehuskelu ja vertailu asettaa lapselle turhia paineita ja voi johtaa jopa mielen sairastumiseen-

Miksi me vanhemmat olemme niin sokeita omien lastemme suhteen, mutta näemme naapurin kakaroissa vain ne huonot piirteet?

Huolieilinen kirjoitti:Joitain vanhempia tai vanhempaa "vaivaa" grandioosit kuvitelmat omasta jälkikasvustaan; heidän olemuksestaan, ulkonäöstään, kyvyistään, taidoistaan ja toisinaan jopa silkasta olemassaolostaan...

Yleensä (toivottavasti) vanhemmat rakastavat lapsiaan - se lienee yhtä paljon evoluutiobiologiaa kuin käyttäytymispsykologiaakin.

Huolieilinen kirjoitti:... Ihmiset olisi hyvä nähdä realistisesti, hyvine ja huonoine puolineen. Kasvua ja kehitystä tulisi tukea realiteetit huom.ottaen...

Niinhän (toivottavasti) lastensa parasta tahtovat vanhemmat tekevätkin, vaikka eivät kuitenkaan kaikki (isä ei saisi painostaa poikaa harrastamaan jääkiekkoa, jos hän haluaisi tanssia - ja hänen kroppansakin sopii paremmin balettiin kuin NHL-pelaajaksi).

Valitettavasti vanhemmat usein yrittävät korjata oman lapsuutensa puutteita antamallaan lapsen sen kaiken jota itse jäi vaille ja niin tekemällä elävät omaa elämäänsä lapsensa kautta.
Minäkin olen kuskannut lapsia pianotunnille, vaikka erityistä innostusta tai kiinnostua pianonsoittoon heillä ei ollut. Tai no, oli siinä vaikuttamassa sekin, että musiikkiluokalla piti soittaa jotakin instrumenttia ja piano on aika hyvä musiikin opiskelua varten.
Off topic: Haluaisiko joku ostaa vähänkäytetyn pianon?

Huolieilinen kirjoitti:... Yleensä kuulee grandiooseista kuvitelmista liittyen itseen mutta entäpä kun ne liittyvät esim. omaan lapseen?

Aika kamalaa lastata lapsen tehtäväksi toteuttaa niitä suuria suunnitelmia joita vanhemmalla (mahdollisesti) itsellään oli, mutta jotka jäivät vain haaveiden asteelle, mutta niin kuitenkin toisinaan tapahtuu - joskus jopa useamman sukupolven toiveet ja unelmat lastataan lapsen toteutettavaksi.

Tätä kirjoittaessani toinen maailman parhaista velanperillisistä soitti ja kertoi vahvasti uskovansa päässeensä läpi tämänpäiväisestä tentistään.

Jee!