Häpeä tekee rumaksi

Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 21.08.2014 09:19

LIISA TAKALA
Kuva
Psykoterapeutti Elina Reenkola ajatteli lapsena, että on ruma kuin sammakko. Nyt hän auttaa muita,
jotka pitävät ulkonäköään iljettävänä.
HS C1 - C3 http://www.hs.fi/elama/Kauniitkin+pit%C ... nettu-aihe

Häpeä tekee rumaksi
ELÄMÄ 21.8.2014 8:03 Raisa Mattila

Psykoterapeutti Elina Reenkolan, 68, vaatekaapissa ei ole yhtään paria villasukkia.

Reenkola oli viisi vuotta vanha, kun hän sairastui atooppiseen ihottumaan. Kaula, käsivarret ja jalat olivat tulehtuneilla maitoruvilla. Terveydenhoitajana työskennellyt äiti levitti maalaistalon kylpyhuoneessa rupien päälle tervanhajuista lääkerasvaa ja monta kerrosta sideharsoa.

Kyynärtaipeiden sidekääröt jäivät muiden katseilta piiloon villapaidan hihojen alle. Pitkävartiset harmaat villasukat peittivät polvitaipeiden paketit.

Oma ajatukset olivat ankarampia kuin kutina. Lapsi mietti olevansa kuin pihan rupisammakko. Inhottava, vastenmielinen ja ruma.

Vieläkin tulee tukala olo, jos Reenkola erehtyy panemaan talvipakkasilla päälleen villapaidan.

Elina Reenkola on pitänyt vastaanottoa samassa yksiössä Helsingin Töölössä yli kaksikymmentä vuotta. Monet potilaat soittavat Reenkolan ovikelloa puhuakseen häpeästä.

"Kaikista tunteista juuri häpeä nousee vastaanotolla jatkuvasti esiin", Reenkola sanoo.

Erityisesti monia naisia painaa kokemus, joka vaivasi Reenkolaa lapsena. He ajattelevat olevansa rumia.

Vastaanottohuoneen valkoisessa nojatuolissa on istunut niin parikymppisiä opiskelijoita kuin keski-ikäisiä naisia kuvailemassa, miten inhottavilta omasta mielestään näyttävät.

Normaalipainoiset ei-syömishäiriöiset sanovat olevansa lihavia. Tukka on liian kihara, liian suora, liian ohut tai liian paksu.

"Kauniit ja viehättävät naiset kuvailevat, kuinka tuntevat itsensä iljettäviksi ja ihan kauhean rumiksi. Muiden kehut eivät ole tunteeseen tehonneet. Ei kukaan tule terapiaan rumuuden kokemuksen vuoksi, mutta aika nopeasti asia putkahtaa esiin", Reenkola sanoo.

Häpeä omasta ulkomuodosta ei katso tulotasoa.

"Rumuuden kokemus ei liity köyhyyteen tai rikkauteen vaan usein lapsuuteen."

Toisia äiti ei koskaan pitänyt sylissä. Jotkut sairastelivat, niin kuin Reenkola.

Vaikka yhtenäiskulttuurin aika on jo pitkään ollut Suomessa ohi, ihmisten häpeä ei ole hävinnyt minnekään. Puolet Reenkolan potilaista haluaa edelleen apua häpeän tunteeseen.

Silti vain harva potilas ilmoittaa tulleensa terapiaan nimenomaan häpeän vuoksi.

Viime vuosina julkisuudessa on puhuttu huijarisyndroomasta, josta tyypillisimmin kärsivät nuoret, luovilla aloilla työskentelevät naiset.

Reenkolalle ilmiö ei ole uusi. Hänen tuolissaan on aina istunut pari–kolmekymppisiä naisia puhumassa järjettömästä pelosta, että etenevät elämässään huijaamalla muita: tentaattoreita, pomoja, työkavereita.

"Yksikin nuori oli menestynyt hyvin opinnoissaan. Valmistuessaan hän sai erinomaisen työpaikan. Silti mieltä painoi huoli, että hän on saavuttanut kaiken huijaamalla", Reenkola sanoo.

Häpeälle ja huijarisyndroomalle on yhteistä paljastumisen pelko. Ihminen pelkää, että pinnan alla lymyilee iljettävämpi, todellisempi minä, Reenkola selittää.

Oma isä kannusti Reenkolaa valjastamaan hevosia ja ajamaan traktorilla siinä missä perheen poikiakin. Myöhemmin juuri isä, agronomi perniöläisellä vehnätilalla, kannusti Reenkolaa lähtemään maailmalle oppimaan kieliä.

Kaikilla ei ollut sellaista isää tai äitiä, Reenkola tietää. Sotien jälkeen syntyneitä tyttöjä väheksyttiin perheissä usein poikien kustannuksella.

"Siitä jäi monelle naiselle hävettävä tunne, että omana itsenä on mahdotonta kelvata."

Nyt nämä naiset soittavat Reenkolan vastaanoton ovikelloa. Toisista on tullut ylisuorittajia, jotka uupuvat töissä.

Toiset taas ovat pelokkaita alisuoriutujia, jotka eivät uskalla tarttua tarjottuihin projekteihin tai lähteä töihin ulkomaille, vaikka kutsu kävisi.

Häpeä on tunne, ei sairaus. Siksi melkein kaikki häpeävät joskus, useimmat mokattuaan.

Mutta jos ihminen kärsii häpeästä jatkuvasti, niin kuin Reenkolan potilaat, hän pelkää mokaavansa koko ajan.

Moka voi olla mikä vain.

"Jotkut pelkäävät kaatuvansa työpaikan lounasravintolassa, toiset kompastuvansa tanssiessaan häävalssia sadan sukulaisen edessä."

Muusikot pelkäävät unohtavansa nuotit, laulajat sanat. Toimistotyöläiset pelkäävät punastuvansa, kun palaverissa pitäisi sanoa oma mielipide.

Reenkola hoitaa paljon opiskelijoita, joista monet hakevat terapiasta apua esiintymisjännitykseen.

Kun Reenkola kyselee potilaan peloista, käy ilmi, että valkoisessa tuolissa istuukin häpeäjä.

Monilla häpeästä kärsivillä on heikko itsetunto, mutta ei välttämättä muuta yhteistä.

Eristäytyneiden miesten lisäksi Reenkola on hoitanut naisia, jotka peittävät häpeäänsä muilla keinoilla. Valkoisessa tuolissa on istunut trendivaatteisiin pukeutuneita eri-ikäisiä naisia, joiden käsilaukut ovat maksaneet vuokran verran.

"Se, että ihminen laittaa itsensä säkenöiväksi ja säihkyväksi, on äärimmäinen tapa käsitellä häpeää. En väitä, että kaikki merkkilaukkua kantavat kärsisivät häpeästä. Mutta terapeuttina olen huomannut, että jotkut yrittävät häivyttää itseään ja häpeäänsä muotivaatteiden alle."

Reenkola on pohtinut, voisivatko kauneusleikkaukset toimia joillekin apuna häpeään.

"Tällaisia potilaita en tosin itse ole hoitanut."

Mutta useat kalliin laukun kantajista ovat lopulta alkaneet soittaa Reenkolan ovikelloa rähjäisissä tennareissa.

Jotkut kertovat Reenkolalle traumaattisista kokemuksista. Insestin tai perheväkivallan uhrin kannettavaksi on jäänyt häpeä tapahtuneesta.

Reenkola on tavannut jaotella tunnetta ulkoiseen ja sisäiseen häpeään.

"Ulkoinen häpeä syntyy reaktiona traumaattiseen kokemukseen. Sisäinen häpeä on monimutkaisempi juttu."

Sille ei välttämättä löydy tyhjentävää selitystä.

Joidenkin psykoanalyytikoiden mukaan ihminen reagoi häpeällä jo vauvana. Reenkola ajattelee häpeästä vähän käytännöllisemmin, siten kuin yhdysvaltalainen psykoanalyytikko Léon Wurmser.

"Wurmser esittää, että häpeä on sisäinen ristiriita, juopa minän ja ihanteiden välillä. Ihanteet tietysti saattavat syntyä jo pikkulapsena", Reenkola sanoo.

"Häpeäjä on kuin balettitanssija, jonka pitäisi hallita täydellisesti mieli ja kroppa. Tällainen ajattelu selittää omaakin häpeääni. Minäkään en voinut hallita ihottumaista ruumistani."

Häpeätutkija Helen Block Lewis on kuvaillut häpeää ihmisen sisäiseksi romahdukseksi. Reenkolallakin on häpeälle oma termi: sisäinen sammakko. Se tuli siitä kotipihan sammakosta, jolta viisivuotias Reenkola kuvitteli näyttävänsä.

Kymmenen vuotta sitten Reenkola valmistautui pitämään häpeästä esitelmää kansainvälisessä psykoanalyytikoiden konferenssissa. Tilaksi oli valittu kongressikeskuksen hotellin sviitti. Kiinnostuneita kollegoita tuli paikalle niin paljon, ainakin neljäkymmentä, että osa yleisöstä joutui istumaan saunan lauteilla.

Graduseminaarissa Reenkola oli usein jättänyt viittaamisen väliin, koska oli pelännyt punastuvansa kesken vastauksen. Nyt tuntui vain kivalta päästä puhumaan yleisön edessä.

Kaksikymppisenä Reenkola rakastui ja meni naimisiin. Kumppanin hyväksyntä hoiti häpeää, ja myöhemmin sitä hoiti oma seitsemän vuoden psykoanalyysi, joka Reenkolan piti alaa opiskelevana käydä läpi.

Häpeälle immuuniksi se ei tehnyt.

Joitakin vuosia sitten tv-kuvausryhmä tuli haastattelemaan häntä psykoanalyysin hoitokeinoista. Kun Reenkola katsoi ohjelmaa kotisohvalla miehensä kanssa, hän järkyttyi.

Hänelle ei ollut kerrottu, että ainoana tarkoituksena oli pilkata psykoanalyysiä. Jaksoon oli leikattu kahden tunnin haastattelusta vain sellaiset vastaukset, joissa Reenkola sanoi en tiedä. Silloin häntä hävetti aivan hirveästi, eikä tunnetta tee mieli muistella vieläkään.

Ylipäätään Reenkola ajattelee, että kaikkien lievästä häpeästä kärsivien pitäisi altistaa itseään häpeälle. Poliitikotkin voivat jo myöntää julkisesti, jos eivät tiedä jotakin asiaa.

"Jos sanoo palaverissa tyhmän mielipiteen, se on hyvin harvoin maailmanloppu."

Elina Reenkola

Kuka?
Psykoterapeutti ja psykoanalyytikko. Opiskellut psykologiaa Helsingin yliopistossa. Toiminut psykoterapeuttina kaikkiaan 30 vuotta. Hoitanut paljon esimerkiksi opiskelijoita, jotka tulevat vastaanotolle Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta. Opettaa psykoterapiaa ja psykoanalyysiä erikoistuville psykologeille ja psykiatreille.

Mistä tunnetaan?
Kirjoittanut neljä kirjaa. Viides kirja, Nainen ja häpeä, ilmestyy Minervalta syyskuussa. "Kirjoitan siinä myös miehen häpeästä."

Mistä ei tunneta?
"Olen rento kokkailija, laitan ruokaa rakkaudella."
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja Kahvi » 21.08.2014 13:22

Häpeästä varsin hyvä kirjoitus:

Daniel Nylund: Alussa oli häpeä
http://www.ystavyydenmajatalo.fi/wp-con ... _hapea.pdf (pdf, 108s)

Johdannosta:
II Alussa oli HÄPEÄ.
Milloin viimeksi halusit vajota maan alle?
Muistatko vielä kun kastelit housusi, sinut yllätettiin lapsuuden lääkärileikeistä,
unohdit vuorosanasi koulun joulunäytelmästä, vaatteitasi tai maalaisuuttasi pilkattiin,
sinut nöyryytettiin ulkonäkösi takia tai vanhempasi haukkuivat tai löivät sinua muiden
nähden? Muistatko kuinka sinun oli pakko jäädä syömään inhoamaasi ruokaa
sisarusten ilkkuessa ympärilläsi?
Muistatko seksuaaliset nöyryytykset, selkäsaunat, inhottavat lempinimet,
haukkumasanat, petetyt lupaukset ja julkiset häpäisyt?
Vieläkö sinulla on epämääräinen tunne kelpaamattomuudestasi? Vieläkö näiden
muistojen pakkopaita tukahduttaa vapaata spontaanisuuttasi ja rohkeaa luovuuttasi?
Vahva kokemus häpeästä tekee varovaiseksi, laskelmoivaksi ja pelokkaaksi. Elämä
täytyy rajoittaa mahdollisimman tuttuun ja turvalliseen rutiiniin. Mikä tahansa yllätys
voi horjuttaa kontrolliani niin, että joudun taas häpeään.
Kahvi
 

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja Kahvi » 21.08.2014 13:30

Tämmöisen google löysi:

Eroon häpeästä
Heikkous vahvuudeksi

http://jormaheikkinen.files.wordpress.c ... 4kirja.pdf (pdf, 138s)

Alkulause
Psykonomiopisto järjesti syksyllä 2005 kirjoituskilpailun otsikolla
’Eroon häpeästä – Heikkous vahvuudeksi. Kirjoituskilpailuun osallistui
26 kirjoittajaa. Kilpailun voitti Jutta Tiilikainen, toiseksi tuli Eeva-Maria
Hannula ja kolmannen palkinnon voitti Sirkka Junkkari.
Tässä kirjassa on julkaistu kirjoituskilpailuun osallistuneiden kirjoitukset
muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Kirjan alussa on neljä asiatekstiä häpeästä. Professori Ville Lehtisen ja
puheenjohtaja Päivi Rintalan ja Jorma Heikkisen tekstit ovat heidän alustuksensa
Psykonomiopiston ’Eroon Häpeästä’-tilaisuudessa 21.11. 2005.
Kahvi
 

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 21.08.2014 16:30

Kuva
1947

Marilyn Monroekaan ei ollut kaunis.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja saara » 21.08.2014 20:10

Häpeä on yleisesti nuorten, teini-ikäisten tunne, kun nuori alkaa tiedostaa omia persoonallisia ominaisuuksiaan eikä hyväksy itseään vaan pitää niitä jollain tavoin hävettävinä.Luonteen ja ulkonäön erilaisuus on kautta aikojen tuottanut häpeää. Ei osata tai haluta ottaa omaa erilaisuuttaan, joka kumminkin on osa ihmisen persoonallisuutta,luonnollisena. Eri asia ovat sairauden tai vamman aiheuttamat erilaisuudet. Niittenkin kanssa joko opitaan elämään tai sitten kärsitään loppuelämä.Työelämässäkin on erilaista häpeää, osaamattomuudesta, alistamisesta tai muusta huonommuudentunteesta johtuvaa. Ikävää mutta totta, että ihmisen heikkous ennemmin käännetään häntä vastaan ,kuin tuettaisiin ja kannustettaisiin.Kilpailuyhteiskunta on kaikessa raadollisuudessaan säälimätön. Siitä tippuu usein jäädäkseen.

Itse olen ollut koko ikäni riippuvainen toisten mielipiteistä, tuntenut jopa häpeää kun olen erilainen, tai mielestäni ollut.Iän mittaan olen oppinut laittamaan asioita toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Enää ei ole etusijalla se, mitä muut ajattelevat, vaan katson oikeudekseni olla erilaisuuksineni ja kaikkineni juuri tämmöinen kun olen. Jossen tämmöisenä muille kelpaa en sitä jää suremaan. Me elämme kuitenkin vain tämän yhden kerran, miksi se pitäisi tuhlata pohtimalla asioita , jotka eivät ole omassa elämäntilanteessa merkityksellisiä?
saara
 

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja SADE » 21.08.2014 20:22

Uskon taas, että häpeä ei liity ikään vaan ennemminkin häpeä muuttaa iän mukana muotoaan.
SADE
 

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 21.08.2014 20:37

(- -)
Hänelle ei ollut kerrottu, että ainoana tarkoituksena oli pilkata psykoanalyysiä.
Jaksoon oli leikattu kahden tunnin haastattelusta vain sellaiset vastaukset, joissa
Reenkola sanoi en tiedä. Silloin häntä hävetti aivan hirveästi, eikä tunnetta tee
mieli muistella vieläkään.

(- -)

Jonkin tuollaisen "ihmeellisen" TV-ohjelman muistankin yli 10 vuoden takaa.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja saara » 21.08.2014 20:55

SADE kirjoitti:Uskon taas, että häpeä ei liity ikään vaan ennemminkin häpeä muuttaa iän mukana muotoaan.

Näinkin . Ja myös suuri vaikutus häpeän taakkaan lienee kotoa perittyä. Vanhemmilta tai omilta sisaruksilta opittua.
saara
 

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja saara » 21.08.2014 23:18

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014082 ... 3_uu.shtml

"Näin meitä häpäistään:
Vahvasti tatuoidun nuorukaisen kertomus innoitti lukijoita paljastamaan omia kokemuksiaan.

Monet tatuoidut äidit kertovat kokeneensa törkeitä kommentteja.

Tatuoidun Kristianin mitta täyttyi: Miksi minua nöyryytetään?
Tatuointikonkarilta suorat sanat: "Ennen olisi ollut oikeasti hankalaa"
Iltalehti kertoi keskiviikkona 22-vuotiaasta Kristianista, joka on tatuointiensa vuoksi törmännyt hyvin epämiellyttäviin tilanteisiin.
Töissä käyvän, hyvin toimeentulevan tamperelaisnuorukaisen maksukykyä on kaupoissa kyseenalaistettu. Terveydenhuollossakin on tivattu huumeidenkäytöstä, proteiinilisillä pärjäilevä Kristian kertoi.
Miehen kokemukset kirvoittivat Iltalehden lukijoilta lukemattomia samanhenkisiä tarinoita. Kuten yksi vastaajista muotoili:

- Ainahan erilaisuus epäilyksiä tietyissä ihmisissä herättää.

"Alemman luokan" äidit
Violettitukkainen ja omaperäisesti pukeutunut nainen koulun pihalla. Pakkohan sen on olla jonkun isosisko. Ai, se on jonkun ÄITI! Taatusti yksinhuoltaja ja varmaan käyttää jotakin, onko töissäkään... Kas, kun satunkin olemaan tunnollisesti työssä käyvä, myös omaa sivutoimista yritystä pyörittävä, naimisissa oleva nainen.

Äityli 31v

Olen kuullut suoria kommentteja siitä, kuinka olen alemman luokan kansalainen kun olen tatuoitu ja vielä äiti. Herran Jumala, eihän äidit saa ottaa tatuointeja...

pattipotti

Odotin esikoistani ja ultrassa käydessäni kätilö sanoi minulle pelkojeni olevan normaaleja, ja että varmasti kasvaisin vielä äidiksi kunhan vain ottaisin "koukut" pois naamasta. Minulla oli silloin siis yksi ainoa huulilävistys. Minusta on myös tehty lastensuojeluilmoitus naapurin rouvan toimesta, kun kuulemma palvon saatanaa.

satanisti

"Naapuritkin alkoivat haistatella"
Tuoreet tatuoinnit 28-vuotiaalla, kokemuksia viimeiseltä kuukaudelta: Otin syöpäni selätyksen kunniaksi tatuoinnit kumpaankin käsivarteeni. Ei mennyt kuin kaksi viikkoa, kun naapuritkin alkoivat kirjaimellisesti haistattella. Olen useaan otteeseen kuullut sanat "haista p***a, tatuoitu nisti", "painu v*****n, rikollinen". Aikaisemmin pidimme rapukestejä, grillijuhlia ja muuta yhteistä hauskanpitoa. Tänä syksynä ei tee mieli kutsua naapureita rapujuhliin.

The Dude

Minusta ja entisestä avopuolisostani tehtiin valitus samana päivänä, kun olimme muuttaneet uuteen asuntoon. Olimme kuulemma rikollisia. Käsissäni, niskassani ja jaloissani näkyvät tatuoinnit ovat hankaloittaneet myös työnhakua.

Kyllästynyt

Tylytystä töissä
Tatuoinneista on tullut palautetta myös työpaikoilla. Kuvituskuva.
Tatuoinneista on tullut palautetta myös työpaikoilla. Kuvituskuva. (COLOURBOX.COM / AOP)
Opiskelijana minulta kysyttiin, olenko ehdonalaista suorittamassa tai jotain yhdyskuntapalvelua. Molemmat kädet on kokonaan tatuoitu, ja tietystihän ne hoitotyössä näkyvät.

Ennakkoluulojen uhri

Useiden leikkausten vuoksi ympäri kehoani on leikkausarpia, jotka ilman pitkähihaista ovat valitettavan näyttävä näky. Monet päättelevät, että olen viillellyt itseäni. Eräässä työhaastattelussa jouduin todistamaan kaikki leikkauspöytäkirjat. Seuraava kysymys olikin, toimiiko pää kunnolla.

hessu

Käydessäni siivoojana päihdeklinikalla kysyttiin, kenelle minulla on aika varattuna. Ollessani menossa siivoamaan neuvolaa, joku kertoi minun yrittävän sisään väärästä ovesta ja että AA-kerho kokoontuu kerrosta ylempänä. Olen kai sitten jotenkin pulsun näköinen, kun on pitkä tukka ja parta.

Ihan kiva poika

Minulla on tatuointeja näkyvillä paikoilla. Teen väitöskirjaa Turun yliopistossa. Ulkonäön perusteella osa ihmisistä päättelee, millainen älykkyyteni on. Ikään kuin ulkonäköni todistaisi, etten kykene ajattelemaan. Tällaista kohtelua saa osakseen myös yliopistomaailmassa, jossa pitäisi työskennellä avarakatseisia ja sivistyneitä ihmisiä.

Pahannäköinen muttei älytön eikä paheellinen

Ylipainoisten piina
Myös ylipainoiset joutuvat tuomituiksi, etenkin lääkärissä. Kaikki vaivat johtuvat vain ylipainosta. Krooninen jännetupentulehdus johtui ylipainosta. Lääkäri selitti, että ranteeni on niin paksu ja läskit painavat jännettä, siksi se tulehtuu. Angiinakin johtui ylipainosta, kaulani on nimittäin niin läski, että kurkkuni ärtyy ja tulehtuu. Minä tyhmä läski kuvittelin, että angiina johtuu bakteerista. Vaikka olisi kirves polvessa, niin sekin johtuisi ylipainosta.

Helyinen

Kuten muitakin läskejä, myös minua joskus katsotaan riman alta. Työhaastattelussa pomo kysyi, että jaksatkohan tehdä tätä työtä, koska sohvien kantaminen ihmisten kotiin voi olla rankkaa.

jj

Huutelua, lällättelyä, pelkoa
Minulla on lapsesta asti ollut hyvin tummat silmänaluset. Ärsyttää, kun täysin vieras ihminen on tullut huomauttamaan niistä bussissa tai metrossa. Lisäksi muutaman kerran on sanottu narkkarin näköiseksi. En unohda näitä kommentteja ikinä.

Panda

Itselläni on ollut pitkät hiukset melkein koko ikäni. Aina on kuullut kommentteja, että mene hippi parturiin ja näytä kunnolliselta mieheltä. Et ole varmaan käynyt armeijaa taidat olla jotenkin homo, jne.

Tommi

Liikuntavammaista töllöttävät etenkin huonosti kasvatetut lapset. Tuijottavat pitkään jähmettyneinä suu auki ja saattavat joskus jotakin lällätelläkin. Osa aikuisistakin suorastaan töllöttää vaikeasti liikkuvia tai apuvälineillä kulkevia.

Silmäreijitetty vammautunut!"

Näin "mukavia" me olemme lähimmäisillemme!
saara
 

Re: Häpeä tekee rumaksi

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 24.08.2014 11:53

Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron