Psykopatologia.munfoorumi.com

HS: Nykynuoriso nauttii tuhlaamisesta

Suomessa 2000-luvun alussa varttuneille nuorille tuhlaaminen on hyve, kertoo Helsingin Sanomat.
16.8.2014 11:31 Taloussanomat Kommentteja 56 kpl

Nykynuorison silmissä rahankäyttö ja tuhlaaminen nähdään usein positiivisessa valossa.
Nuoria innostetaan kuluttamaan useissa blogeissa, jotka esittelevät ylellistä elämää,
kertoo Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/raha/2000-luvun+sukupo ... 8079478299
(- -)

Hyvähän sitä tuhlata jos on syntynyt kultalusikka suussa tai jos pappa maksaa.
Muille taas yhteiskunta maksaa (edes jotain).

Minäkin nauttisin, jos ois vain rahaa, mitä tuhlata.

Onkohan tuhlaaminen eri asia kuin luksus-tuotteista pitäminen ja niiden ostaminen?

Mirri kirjoitti:Onkohan tuhlaaminen eri asia kuin luksus-tuotteista pitäminen ja niiden ostaminen?

Kysyisit joltain ekonomistilta. Mutta jos minulta kysyt, mielestäni ei välttämättä. Esimerkiksi timantit voi leski myydä, kun rouva on vainaa, ja siten saada sijoitetut rahat takaisin. Edellyttäen tietysti, että on suotuisa markkinatilanne myydä ja ovat laatukoruja, joissa arvo säilyy edes jotenkuten.

Mirri kirjoitti:Onkohan tuhlaaminen eri asia kuin luksus-tuotteista pitäminen ja niiden ostaminen?

Useimmiten ei. Luksus-tuotteiden ostajilla on tavallisesti vakaa talous ja ylimääräistä rahaa.
Tuhlarilla ei ole tarvetta säästää sukanvarteen.

Hilppa kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Onkohan tuhlaaminen eri asia kuin luksus-tuotteista pitäminen ja niiden ostaminen?

Kysyisit joltain ekonomistilta. Mutta jos minulta kysyt, mielestäni ei välttämättä. Esimerkiksi timantit voi leski myydä, kun rouva on vainaa, ja siten saada sijoitetut rahat takaisin. Edellyttäen tietysti, että on suotuisa markkinatilanne myydä ja ovat laatukoruja, joissa arvo säilyy edes jotenkuten.

Arvelin, että voin esittää mieleeni juolahtaneen kysymyksen tämän foorumin lukijoille.
Ei ole pitkä aika siitä, kun puhuttiin luksustuotteiden ostamisesta. Aloin miettiä, että miksi nuorten kohdalla puhutaan tuhlaamisesta, mutta heitä vanhempien kohdalla luksustuotteiden harrastamisesta ja ostamisesta. Taisi se luksukseen liittyvä juttukin olla Hesarissa.

Nuoret eivät osta luksus-tuotteita. Esimerkiksi 700 euron kengät eivät ole luksus-tuote.

Noin on kuin otsikko sanoo. Nimenomaan nauttivat. Jos jokin ostos ei myöhemmin miellytä, heittävät kiertoon eivätkä enää sen koommin murehdi hukkaan menneitä rahoja. Minusta ei koskaan tule shoppailuharrastajaa, koska katuisin ja murehtisin huonoja ostoksia. Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole määrättömästi rahaa, eivätkä voi asennoitua noin.

Vietin tämän päivän Kattilahallin kirpputorilla. Asiakaskunta koostui nuorista naisista, nuorista pariskunnista, maahanmuuttajista ja muutamasta keski-iän ylittäneestä naisesta. Ainoatakaan keski-iän ylittänyttä miestä en nähnyt, en edes myyjänä.

Suurin tarjonta oli nuorten naisten vaatteista, lastenvaatteista, kirjoista (etupäässä dekkareita) ja sekalaisesta rihkamasta ja sälästä.
Myynnissä Ikea-kassikaupalla toppeja, T-paitoja, neuleita, kenkiä, huppareita, farkkuja, mekkoja, tunikoita huiveja ja sekalaista rihkamaa. Minulla vain muutama Pentikin pyyhe (käyttämättömiä ja laput paikoillaan), käyttämättömiä sohvatyynyn päällisiä, verhoja ja jokunen kippo vanhaa suomalaista lasia. Menivät lopulta kaupaksi, mutta halvemmalla ja vähemmällä vaivalla olisin päässyt, jos olisin heittänyt ne roskiin tai lahjoittanut hyväntekeväisyyteen.

Nuoren naisen vaatteet kävivät kaupaksi, etenkin kengät, topit ja T-paidat, joista valtaosa oli Mangon, Gina tricotin, H&M jne. halpisketkujen kamaa. Merkkifarkut kelpasivat hyvin, mutta ns. laatumerkkien neuleet, hupparit ja juhlamekot jäivät myymättä, vaikka hintaeroa oli vain 1-3 euroa.
Merkkitavaraa oleva neule oli siis liian kallis jos se maksoi 3 euroa, mutta H&M:n kahden euron toppi tuntui edulliselta kaupalta. Muutenkin määrä näytti olevan tärkeämpää kuin laatu.

Mielestäni vaatteille pitäisi määrätä ympäristövero tai sitten minimihinta jota halvemmalla jotakin vaatekappaletta ei saisi myydä; T-paidoille 20 €, topeille 15, farkuille 30 € jne. Minua hirvittää se määrä jätettä, joka noista turhanpäiväisistä räteistä syntyy, ja jos hinta kirpaisisi edes hieman, ehkä niitä yhden pesun jälkeen tiskirätiltä näyttäviä ei ostettaisi niin kontrolloimattomasti kuin mitä nykyään tehdään.

Kyllästynyt 17.8.2014 22:41:
(- -)
Merkkitavaraa oleva neule oli siis liian kallis jos se maksoi 3 euroa, mutta H&M:n kahden euron
toppi tuntui edulliselta kaupalta. Muutenkin määrä näytti olevan tärkeämpää kuin laatu.
(- -)

Halpa eli huono maku yhdistyy niukkoihin varoihin ja kyvyttömyyteen nauttia kehittyneemmmistä
henkisistä toiminnoista.

Ennen kortteja käyhät ostivat osamaksulla (1960-luvulla).

Nykyisin luotettava raha-asioiden hoitaminen mitataan luottokorteilla, koska ne kertovat luottokelpoisuudesta. Noin lienee Amerikassa, muttei kai Suomessa vielä ihan niin pitkällä olla, että luottokortittomuus herättäisi epäluuloja ja tarvetta tarkistaa henkilön luottokelpoisuus normaalia huolellisemmin.

Mitä köyhempi sitä varmemmin luottokorttien saaminen on mahdotonta.

Jotkut maksavat rahalla mutta ottavat ponukset.

Mirri kirjoitti:Nykyisin luotettava raha-asioiden hoitaminen mitataan luottokorteilla, koska ne kertovat luottokelpoisuudesta. Noin lienee Amerikassa, muttei kai Suomessa vielä ihan niin pitkällä olla, että luottokortittomuus herättäisi epäluuloja ja tarvetta tarkistaa henkilön luottokelpoisuus normaalia huolellisemmin...

Kyllä Suomessakin sama pätee; yritäpä tilata matkaa tai varata hotellihuonetta ilman luottokorttia.

Luottokortilla maksaminen on myös turvallisempaa. Jos maksat matkan luottokortilla, saat rahasi takaisin jos lentoyhtiö menee konkurssiin. Lisäksi monissa korteissa on lisäetuja; jos maksat kortilla, matkavakuutus sisältyy hintaan.

Kortti on myös statussymboli ja esimerkiksi platinakortilla maksavaa kohdellaan kuin kuningasta.

Mirri kirjoitti:... Mitä köyhempi sitä varmemmin luottokorttien saaminen on mahdotonta.

Se on sinunkin etusi; et kai halua maksaa omasta pussistasi luottohuijareiden tekemiä petoksia/varkauksia?

Niinpä; nettiaika on tuonut Suomeenkin ilmiön, jossa luottokortti on korvaamaton.

Mirri kirjoitti:Niinpä; nettiaika on tuonut Suomeenkin ilmiön, jossa luottokortti on korvaamaton.

Luottokortti oli korvaamaton joissakin tilanteissa jo 1995, jolloin ei netistä vielä ollut tietoakaan ainakaan nykymuodossaan.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:... Mitä köyhempi sitä varmemmin luottokorttien saaminen on mahdotonta.

Se on sinunkin etusi; et kai halua maksaa omasta pussistasi luottohuijareiden tekemiä petoksia/varkauksia?

Vertasin nykyistä entiseen, ei mitään sen ihmeellisempää.

Ennen (korttiaikaa) köyhät tosiaan maksoivat osamaksulla, kuten Psykopatologia kertoi: Ennen kortteja köyhät ostivat osamaksulla (1960-luvulla).
Muttei nykyinen korttiaika tarjoa vaihtoehtoa entiselle köyhien käyttämälle osamaksukaupalle, koska köyhät eivät saa kortteja. On 'harhaluulo', että köyhät käyttäisivät kortteja osamaksukaupan tilalla - eivät he voi tehdä niin.

Hilppa kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Niinpä; nettiaika on tuonut Suomeenkin ilmiön, jossa luottokortti on korvaamaton.

Luottokortti oli korvaamaton joissakin tilanteissa jo 1995, jolloin ei netistä vielä ollut tietoakaan ainakaan nykymuodossaan.

Noin voi olla. Ikävä juttu niille, joilla ei ole (ollut) mahdollisuutta hankkia itselleen luottokorttia.

Mirri kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:... Mitä köyhempi sitä varmemmin luottokorttien saaminen on mahdotonta.

Se on sinunkin etusi; et kai halua maksaa omasta pussistasi luottohuijareiden tekemiä petoksia/varkauksia?

Vertasin nykyistä entiseen, ei mitään sen ihmeellisempää.

Ennen (korttiaikaa) köyhät tosiaan maksoivat osamaksulla, kuten Psykopatologia kertoi: Ennen kortteja köyhät ostivat osamaksulla (1960-luvulla).
Muttei nykyinen korttiaika tarjoa vaihtoehtoa entiselle köyhien käyttämälle osamaksukaupalle, koska köyhät eivät saa kortteja. On 'harhaluulo', että köyhät käyttäisivät kortteja osamaksukaupan tilalla - eivät he voi tehdä niin.

Tuo kuvaamasi ongelma on mielestäni monimutkaisempi. Korttien ja niihin liittyvän pidennetyn maksuajan ja ns. pikalainojen on todettu olevan syynä monen köyhtymiseen, minkä indikaattorina luottokelpoisuuden menetystä voidaan pitää. Mutta maksuhäiriömerkintä voi tulla myös laskujen maksamatta jättämisen myötä. Siinäkin luotto- ja muiden korttien käyttö impulsiivisiin ostoksiin on voinut olla ongelman alkuperäinen syy.