Melankolinen depressio

[Hermes]

Edward Shorter väittää täällä taas sen suuntaista, että melankolinen depressio on tavallaan oma sairautensa, joka on unohdettu 1900-luvulla ja kenties sekoitettu muiden "masentuneiden" sekaan. Trisykliset lääkkeet olisivat hänen mielestään kenties hyvä lääke siihen vaivaan.

http://www.psychologytoday.com/blog/how ... ffective-0

Mitä sanoo psykopatologia hänen väitteistään?

[saara]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Melankolinen_masennus (= melankolinen depressio.)
DSM-IV-TR määrittelee melankolisen masennuksen masennuksen alatyypiksi, jonka tunnuspiirteet ovat:
Ainakin yksi seuraavista:
Mielihyvän katoaminen kaikista tai lähes kaikista päivittäisistä toimista.
Mielialareaktiivisuuden puuttuminen normaalisti positiivisen reaktion aiheuttavista asioista (ei pysty tuntemaan oloaan paljon paremmaksi, vaikka jotain hyvää tapahtuu)
Ainakin kolme seuraavista:
Masentuneen mielialan erityinen laatu (esimerkiksi masentuneisuus on erilaista kuin läheisen kuoleman jälkeen)
Masennus on säännöllisesti voimakkaampaa aamuisin
Aikaisin herääminen aamuisin (väh. 2 tuntia normaalia aiemmin)
Huomattavaa psykomotorista levottomuutta tai uupumista
Huomattava laihtuminen tai painonlasku
Voimakas tai liiallinen syyllisyydentunne

Tähän yhteyteen voisi liittää termin "hymyilevä masennus( smiling depression":
"Health > Health News > Are you hiding depression? MORE IN HEALTH NEWSright arrow
Are you hiding depression behind a smile?
BY
Lisa Mayoh
freelance

EMAILPRINT
RATING:
0 COMMENT
Millions of Australians suffer from depression, yet many are putting on a brave face.

Are you hiding depression behind a smile?

He has audiences around with world in stitches over his weird and wacky characters in popular TV comedy Little Britain – but the funny face of UK comedian David Walliams hides a life of secret despair.

Walliams is just one of a long list of famous entertainers who have come forward in recent years to highlight the debilitating effects of depression.

These actors, comedians and musicians, like so many ordinary Australians, choose to mask their pain with a happy public persona – victims of what some experts call "smiling depression".

Walliams recently told the UK's Evening Standard that he has periods of "intense self-loathing", and has struggled with depression for years. He's not alone.

On average, one in four Australian women and one in six Australian men will have depression at some point in their lives. Among these are many celebrities – including X-Factor judge Natalie Bassingthwaighte and Mother And Son star Garry McDonald – who have publicly shared their experiences with depression to reduce the stigma surrounding the illness.

Other famous Australians who are shining the light on depression and no longer suffering in silence include swimmer Geoff Huegill, singer Olivia Newton-John, Australian Idol finalist Anthony Callea and singer Natalie Imbruglia.

Hidden pain
Barbara Hocking, the executive director of SANE Australia, a national charity supporting people with mental illness, says four million Australians suffer depression, schizophrenia or other mental illnesses each year. However, more than half of these cases go undiagnosed and untreated. "That's two million people," Hocking says.

Many of these will be battling depression.

"We know there are large numbers of people who are living with depression and not getting help," Hocking says. "Others are being treated but putting on a brave face."

Those with smiling depression give few hints of their problem to the outside world but may be dealing with extreme sadness, panic attacks, lack of motivation, insomnia, low self-esteem and even suicidal thoughts.

Learning to open up
Hocking commends Walliams and high-profile Australians for sharing their stories. "I think celebrities coming forward really makes it easier for other people to seek help," she says.

"It's setting a very good example and showing the leadership that's so important if we are going to remove the stigma attached to mental illness."

Bassingthwaighte has been open about her struggle with depression, an illness she battled in her early 20s. "I cried almost every day for a year," she said in a 2009 interview. "I ended up seeing therapists and taking medication, and when I went to my family they were so supportive. I was lucky to get through that."

Widespread problem
Dr Nicole Highet, deputy CEO of depression initiative Beyondblue, says smiling depression is common, particularly with postnatal depression.

"So many women struggle to cope but they feel pressure to be the perfect mother and hide behind a smile," Dr Highet says.

She says celebrity experiences show depression doesn't discriminate. "It happens to anyone. Hopefully high-profile people talking about their experience will encourage others to come forward for help."

"For decades, I pretended everything was normal"
Brisbane mother Bronwyn Marquardt, 43, has suffered depression since her early 30s, but hid her condition for years.

"I've had depression on and off for years," she says. "When my first marriage broke up, I tried all the usual things to beat depression – exercise, yoga, work, keeping busy. When they didn't work, I asked my GP for help. But I never admitted to anyone that I'd been depressed."

When she had her first child two years later, at the age of 32, Marquardt was diagnosed with postnatal depression. "I mentioned to a few people that I was depressed and was told: 'What have you got to be depressed about?' So I learned to say nothing," she says.

"The depression was managed, but came back when I was pregnant again. I was happy about having another baby, but I was just so inexplicably sad.

"Again, my condition was managed and I improved."

Still, only a few people knew. "Even though I knew it was nothing to be ashamed of, I felt I had failed. I felt people would judge me. So I smiled my way through it, pretending everything was normal."

Last year, Marquardt was diagnosed with major depressive disorder and she now encourages other sufferers to ask for help. "Depression is an illness just like any other," she says. "Seek help. You would be amazed how many people will help if you let them.

"I won't say I'm grateful to have anxiety and depression, but it is part of who I am and I'm not ashamed of that any more."

Valitettavasti en löytänyt kunnon suomennosta tähän tekstiin.

[Mirri]

Minun masennukseni tietääkseni on paitsi toistuvaa myös melankolista. Käsittääkseni melankolinen depressio ei ole kadonnut mihinkään, eikä myöskään tietämys sen olemassaolosta, vaikka käsitteet kenties ovatkin muuttuneet samoin kuin diagnoosien nimet.
Vanha ja kokenut psykoterapeuttini juuri tänään pohdiskeli melankolian syviä syntyjä...

[Hermes]

Shorter on kuitenkin pitkän linjan varsin arvostettu psykiatrian historioitsija..

[Psykopatologia]

Minulla on Shorterilta nämä:

Shorter, Edward (1997): Psykiatrian historia. Alkuteos A History of Psychiatry. From the Era of Asylum to the Age of Prozac (1997).
Suomennos Eila Salomaa. Helsinki: Psykiatrian Yhteistyö ry & Mielenterveyden keskusliitto ry, 2005. – vii + 469 s.

Shorter, Edward (2005): A Historical Dictionary of Psychiatry.
Oxford (New York etc.): Oxford University Press. – xi + 338 p.

Shorter, Edward (2013): How Everyone Became Depressed. The Rise and Fall of the Nervous Breakdown.
Oxford (New York): Oxford University Press. – x + 256 p.

[Psykopatologia]

saara:
Tähän yhteyteen voisi liittää termin "hymyilevä masennus( smiling depression":

Tietysti mieluummin eri viestiksi!

[Mirri]

Edward Shorter väittää täällä taas sen suuntaista, että melankolinen depressio on tavallaan oma sairautensa, joka on unohdettu 1900-luvulla ja kenties sekoitettu muiden "masentuneiden" sekaan. Trisykliset lääkkeet olisivat hänen mielestään kenties hyvä lääke siihen vaivaan.

Melankolinen depressio on vaiva, johon ei ole hyviä lääkkeitä; se reagoi lääkehoitoihin erittäin huonosti, eikä se ole hoidettavissa lääkkeiden avulla.
Trisykliset depressiolääkkeet tosin voivat tarjota lievitystä uniongelmiin, yms. Säännöllisessä ja pitkäaikaisessa käytössä ne voivat pitää melankolian oireet lievempinä kuin mitä oireet olisivat ilman pitkäaikaista trisyklistä lääkehoitoa.

Psykoterapia voi olla tehokas hoitokeino, muttei sekään ole niin tehokas, että melankoliaa sairastava parantuisi.

[Mirri]

saara:
Tähän yhteyteen voisi liittää termin "hymyilevä masennus( smiling depression":

Tietysti mieluummin eri viestiksi!

Mikä hymyilevä masennus?

[saara]

saara:
Tähän yhteyteen voisi liittää termin "hymyilevä masennus( smiling depression":

Tietysti mieluummin eri viestiksi!

Mikä hymyilevä masennus?

Melankolisen masennuksen " vastakohdaksi " asetettu masennuksen muoto?

"Are you hiding depression behind a smile?Kätketkö/ piilotatko depression hymyn taakse"

[Psykopatologia]

20:37
DSM-5 (2013)

Depressive Disorders (p. 155)

Disruptive Mood Dysregulation Disorder
Major Depressive Disorder, Single and Recurrent Episodes
Persistent Depressive Disorder (Dysthymia)
Premenstrual Dysphoric Disorder
Substance/Medication-Induced Depressive Disorder
Depressive Disorder Due to Another Medical Condition
Other Specified Depressive Disorder
Unspecified Depressive Disorder

http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=24264

[saara]

Mielestäni masennuksen eli depression jakaminen useaan eri osaan ei vastaa potilaan henk, koht. tuntemuksia. Tietysti voidaan "keksiä" masennukselle kymmeniä eri muotoja, jokaisella se kumminkin on aina se omansa.Tiedemiehet kikkailevat terminologialla jatkuvasti, kuitenkin potilas on se joka painii masennuksensa kanssa oli se minkälaatuista tahansa.

[Mirri]

saara:
Tähän yhteyteen voisi liittää termin "hymyilevä masennus( smiling depression":

Tietysti mieluummin eri viestiksi!

Mikä hymyilevä masennus?

Melankolisen masennuksen " vastakohdaksi " asetettu masennuksen muoto?

"Are you hiding depression behind a smile?Kätketkö/ piilotatko depression hymyn taakse"

Ok.
Melankolisesti masentunut voi olla mestari kätkemään pitkäaikaisen - suorastaan synnynnäisen - masennuksensa hymyn taakse, joten en ymmärrä miten 'hymyilevä masennus' olisi melankolisen masennuksen vastakohta.

[saara]

saara:
Tähän yhteyteen voisi liittää termin "hymyilevä masennus( smiling depression":

Tietysti mieluummin eri viestiksi!

Mikä hymyilevä masennus?

Melankolisen masennuksen " vastakohdaksi " asetettu masennuksen muoto?

"Are you hiding depression behind a smile?Kätketkö/ piilotatko depression hymyn taakse"

Ok.
Melankolisesti masentunut voi olla mestari kätkemään pitkäaikaisen - suorastaan synnynnäisen - masennuksensa hymyn taakse, joten en ymmärrä miten 'hymyilevä masennus' olisi melankolisen masennuksen vastakohta.

Tulkinnanvarainen asia, kuten jaottelut masennuksen eri muotoihin. "Naurua kyynelten läpi" olisiko se oikeampi?

[Hermes]

Aikaisemmin sitä "melankolista masennusta" kutsuttiin vain nimellä "melankolia". En tiedä, kutsuttiinko Suomessa, mutta ulkomailla ilmeisesti.

[Psykopatologia]

20:37
DSM-5 (2013)

Depressive Disorders (p. 155)

Disruptive Mood Dysregulation Disorder
Major Depressive Disorder, Single and Recurrent Episodes
Persistent Depressive Disorder (Dysthymia)
Premenstrual Dysphoric Disorder
Substance/Medication-Induced Depressive Disorder
Depressive Disorder Due to Another Medical Condition
Other Specified Depressive Disorder
Unspecified Depressive Disorder

http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=24264

Kaikki Shorterin mainitsemat depressio-nimikkeet ovat myös DSM-5:ssä,
jossa depressioiden yksi spesifikaatio on with melancholic features.

Oma jakoni on ego-depressio(t) ja introjektio-depressio.

[Mirri]

Mielestäni masennuksen eli depression jakaminen useaan eri osaan ei vastaa potilaan henk, koht. tuntemuksia. Tietysti voidaan "keksiä" masennukselle kymmeniä eri muotoja, jokaisella se kumminkin on aina se omansa.Tiedemiehet kikkailevat terminologialla jatkuvasti, kuitenkin potilas on se joka painii masennuksensa kanssa oli se minkälaatuista tahansa.

Olen osittain kanssasi samaa mieltä.

Kuitenkin masennuksen juurten ja niiden syvyyden tunnistaminen voi olla masennuksen hoidossa tärkeää. Potilaan tuntemukset eivät läheskään aina kerro hänen masennuksensa pitkäikäisyydestä ja juurtuneisuudesta; ne ammattilaisten pitää selvittää jotenkin muuten kuin potilaan tuntemusten perusteella. Päinvastoin potilaan (vaihtelevaiset) tuntemukset voivat olla ties miten ristiriitaisia hänen pitkäaikaisen - kenties elinikäisen - masennussairautensa kanssa. Potilaan henkilökohtaiset tuntemukset voivat olla erittäin huono mittari arvioitaessa, miten pitkälle ja syvälle masennussairauden juuret ulottuvat.

Vähän kuin syöpä: ihminen voi olla vakavasti sairas aivan riippumatta henkilökohtaisista tuntemuksistaan... Depressiokin on sairaus, jonka luotettavaan arvioimiseen ammattilaisten pitää osata käyttää muita keinoja kuin potilaan henkilökohtaisia tuntemuksia. On erilaisia masennustiloja erilaisine hoitoineen ja ennusteineen, joten niiden lääketieteellinen luokittelu on tärkeää.

[saara]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Melankolia
"Melankolia on nykymerkityksessään alakuloisuutta, raskasmielisyyttä tai epämääräistä masennusta. Siihen liittyy aloitekyvyttömyyttä ja haluttomuutta tehdä mitään, tai kyvyttömyyttä innostua asioista. Melankolia tarkoittaa myös katkeransuloisuutta, jossa henkilö saa helpotusta negatiivisista asioista.
Sana melankolia tulee kreikan termistä melaina kholee, joka tarkoittaa mustaa (melas) sappea (kholee). Alkujaan melankolia oli nimitys mustan sapen aiheuttamalle mielisairaudelle: humoraaliopin mukaan melankolia johtui mustan sapen ylituotannosta. Nykyisin melankolia mielletään depressioksi, suruksi, maniaksi tai nostalgiseksi ikäväksi."

Jokaisella ihmisellä ilmenee ajoittaista melankoliaa milloin mistäkin syystä, mutta milloin se katsotaan mielensairaudeksi?

[saara]

'Mirri kirjoitti:

"On erilaisia masennustiloja erilaisine hoitoineen ja ennusteineen, joten niiden lääketieteellinen luokittelu on tärkeää."
Toki näin on, mutta mielestäni ihmisen henkilökohtaiset kokemukset ja tuntemukset kertovat hyvin paljonJos et saa henk. koht. informaatiota eikä ihmisellä ole aiempaa masennushistoriaa, on hyvin vaikeaa luoda hoitosuunnitelmaa. Mielstäni anamnestisilla tiedoilla on hyvin tärkeä sija laadittaessa kokonaishoitoa

[Psykopatologia]

saara:
Tähän yhteyteen voisi liittää termin "hymyilevä masennus( smiling depression":

Tietysti mieluummin eri viestiksi!

Mikä hymyilevä masennus?

Melankolisen masennuksen " vastakohdaksi " asetettu masennuksen muoto?

"Are you hiding depression behind a smile?Kätketkö/ piilotatko depression hymyn taakse"

Ok.
Melankolisesti masentunut voi olla mestari kätkemään pitkäaikaisen - suorastaan synnynnäisen - masennuksensa hymyn taakse, joten en ymmärrä miten 'hymyilevä masennus' olisi melankolisen masennuksen vastakohta.

Melankolinen on kaikkein vaikein masennuksen muoto. Ennen vanhaan istuivat nurkassa, valittivat suureen ääneen
tai hyppivät ikkunoista. Pikemminkin lieviin masennuksiin liittyy ko. hymyily.

Tästä jo kerran täällä keskusteltiin.

[Psykopatologia]

Aikaisemmin sitä "melankolista masennusta" kutsuttiin vain nimellä "melankolia". En tiedä, kutsuttiinko Suomessa, mutta ulkomailla ilmeisesti.

Toisaalta aikaisemmin melankoliaan sisältyi häiriön muotoja, jotka nyt ovat eri nimikkeellä
(ahdistus, hypokondria ym.).