Länsimaisen yksilökeskeisyyden sanotaan kasvaneen. Yksilöstä yksilöllisine tarpeineen ja haluineen on tullut yhteisöjä ja niiden tarpeita tärkeämpi asia. Puhutaan individualismista ja egoismista - sanoja, joita tuskin tunnetaan siellä missä tehdään eniten töitä oman ja perheen elossa pysymiseksi.
Mielestäni hyvinvointi on tuonut mukanaan mahdollisuuden monenlaiseen yksilökeskeisyyteen, ja siihen että oma hyvinvointi on mahdollista asettaa kaiken muun edelle. Se on toinen asia, että halutaanko ilmiötä nimittää ahneudeksi, kateudeksi tai narsismiksi. Yhtä hyvin voi olla kyseessä ihmislajin luontainen reaktio yltäkylläisyyteen; ei tarvitse huolehtia yhteisön tarpeista ja hyvinvoinnista, joten voidaan keskittyä omaan hyvinvointiin ja omien tarpeiden tyydyttämiseen.