TEEMAT
>> SUNNUNTAI http://www.hs.fi/sunnuntai/Tajusin+ett% ... 6869648682Tajusin, että taidan olla vähän tyhmäRanskan suuri vallankumous kuuluu yleissivistykseen, mutta maailman suurinta vallankumousta emme ymmärrä. 4.8.2014 19:35 | 107 |
Lari Malmberg HELSINGIN SANOMAT
Ymmärsin sen heinäkuussa: taidan olla vähän tyhmä. Olin haastattelemassa kosmologi Syksy Räsästä hänen työhuoneellaan Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella. Räsänen kertoi, että 1920-luvulla kehitetty kvanttimekaniikka mullisti ihmiskunnan käsityksen maailmasta.
Siis mikä?
Toki olin kuullut termin. Mutta onko kvanttimekaniikka siis oikeasti ollut jotenkin vallankumouksellinen asia?
Luulin, että 1900-luvun tärkeimpiä tapahtumia olivat maailmansodat. Ja Berliinin muurin murtuminen. YK:n perustaminen. Ja ehkä kuukävely.
Syksy Räsänen kertoi, että kvanttimekaniikan kehitys on ollut kaiken modernin elektroniikan pohjana. Tietokoneet, puhelimet, lamput, kodinkoneet – käytännössä kaikki meitä ympäröivä sähköinen on sen ansiota, että 1920-luvulla alettiin ymmärtää tapahtumia atomin mittakaavassa.
Kvanttimekaniikka on siis vaikuttanut elämäämme enemmän kuin yksikään sota.
Miksei kukaan ollut kertonut tätä minulle aiemmin?
Olen käynyt 18 vuotta erilaisia kouluja. Ensin kuusi vuotta ala-asteella, sitten kolme yläasteella, sitten kolme lukiossa ja sitten vielä melkein kuusi vuotta yliopistossa.
Yliopisto-opintojen välissä reissailin muutaman vuoden maailmalla, kai siinäkin jotenkin viisastui.
Mutta mitä olen oikeasti oppinut?
En ainakaan sitä, miten voin puhua puhelimeen ja joku kuulee ääneni tuhansien kilometrien päässä. En ymmärrä, miten internet oikeasti toimii, enkä sitä mitä sähkö on. En tajua, miten sairauden voi poistaa lääkkeellä tai tahran pesuaineella? Edes kameran periaate ei aukea, vaikka selfien ottaminen onnistuukin.
Kerran kysyin insinööri-isältäni, miten valokaapeli toimii. Itä-Afrikka oli juuri yhdistetty kansainväliseen laajakaistaverkkoon merenalaisella valokaapelilla.
En ymmärtänyt vastauksesta mitään, mutta en jaksanut huolestua.
Sosiaalisessa viitekehyksessäni tietoudella valokaapeleista ei nimittäin ole väliä. Siellä sivistyneinä pidetään sellaisia ihmisiä, jotka ovat lukeneet Foucaultia ja David Foster Wallacea.
Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa luonnontieteilijöitä – varsinkin matemaatikkoja, kemistejä ja fyysikkoja – pidettiin vähän outoina.
Tuntui kummalliselta, että joku oli kiinnostunut puolijohteista tai Higgsin hiukkasesta, kun ympärillä oli yhteiskunta, taide ja ihmisyyden arvoitus kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan.
1900-luvun alussa syntynyt englantilainen kemisti ja kirjailija Charles Percy Snow oli kauhistunut. Hän oli huomannut, että englantilaiset kulttuuri-intellektuellit saattoivat jopa kerskailla luonnontieteellisellä sivistymättömyydellään.
Niinpä luonnontieteilijän koulutuksen saanut Snow päätti laittaa intellektuellituttavansa testiin. Hän esitti heille kysymyksen: kuinka moni tietää, mikä on termodynamiikan toinen pääsääntö?
Kukaan ei tiennyt.
Luonnontieteilijän silmissä kysymys oli lapsellisen helppo, samaa tasoa kuin "oletko lukenut Shakespearea?". (Englannissa Shakespeareen tutustutaan jo alakoulussa.)
Snow alkoi epäillä, että kulttuuri oli läntisessä maailmassa jakautunut vaarallisesti kahtia. Toisella puolella oli humanistien kulttuuri, toisella puolella luonnontieteilijät.
Vuonna 1959 Snow piti Cambridgen yliopistolla esitelmän nimeltä Kaksi kulttuuria. Siitä heräsi tiedemaailmassa sellainen myrksy, että esitelmä painettiin kirjaksi.
Snow'n mielestä luonnontieteilijöiden kulttuuri oli jäänyt pahasti ihmistieteisiin nojaavan kulttuurin jalkoihin. Ei-luonnontieteilijät eivät hyväksyneet luonnontieteellisten saavutusten kulttuurista merkitystä.
Se oli kummallista, koska nämä saavutukset olivat 1900-luvun alussa mullistaneet maailman moneen kertaan. Luonnontieteilijät olivat juuri selvittäneet, että maailmankaikkeus laajentuu ja että Linnunrata ei ole sen ainoa galaksi.
Lentokoneen ansiosta ihminen oli ottanut erävoiton etäisyyksistä, ja atomipommi oli vasta näyttänyt, että vääriin käsiin joutuessaan luonnontiede on tarpeeksi voimakas tuhoamaan koko maailman. Tai toisaalta pelastamaan sen: olivathan luonnontieteilijät juuri kehittäneet penisilliinin.
Kaikesta tästä huolimatta länsimainen sivistyneistö oli luonnontieteestä yhtä pihalla kuin kivikautiset esi-isänsä.
Sen sijaan, että sivistyneistö olisi todella pyrkinyt ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmia luonnontieteilijöiden kanssa, se keskittyi kuolleiden kielten nyansseista kiistelyyn.
Snow'n kahtiajako on pelkistävä ja ihmistieteitä aliarvioiva, mutta siinä on myös paljon osuvaa. Tänäkin päivänä.
Koulun historiankirjoissa nuijasota ja boksarikapina peittoavat edelleen kvanttimekaniikan, sähkömagnetismin ja suhteellisuusteorian.
Nykyään ihmistieteilijöiden hylkimien tieteiden listalle voidaan lisätä myös tietotekniikkaa tutkivat tieteet.
Minäkin olen naureskellut huolettomasti sille, että en ymmärrä mitään siitä, mitä tietokoneihmiset puhuvat. Ja silti suuri osa elämästäni on tietotekniikan varassa.
En tietenkään tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi olla asiantuntijoita fysiikassa ja tietotekniikassa.
Mutta ehkä nyt olisi aika nöyrtyä, avata silmät ja alkaa opetella samaa kieltä luonnontieteilijöiden ja insinöörien kanssa.
Muuten humanistin maailmalle käy niin kuin järjestykselle siinä Snow'n mainitsemassa termodynamiikan toisessa pääsäännössä: eristetyssä systeemissä epäjärjestys lisääntyy.
Lari Malmberg HS
Palstalla arvioidaan kotimaan ja maailman
asioita, kosketusetäisyydeltä.