Itsemääräämisoikeus - eutanasia

[Mirri]

Ylen uutinen vuodelta 2012:

Saattohoito on Suomessa retuperällä
Saattohoidon tila on Suomessa kehnoin koko Euroopassa, täräyttää asiantuntijalääkäri. Lääkärit vaativatkin lain voimaa kattavan saattohoidon järjestämiseksi koko maahan, sillä pelkät suositukset eivät ole tuottaneet tulosta.

Hiljattain virinneen eutanasiakeskustelun myötä paljastui parantumattomasti sairaiden potilaiden karu todellisuus. Kipua ja kärsimystä lievittävän palliatiivisen hoidon tarpeessa on noin 300 000 potilasta, joista saattohoitoa vaativia on 15 000. Erikoistuneita lääkäreitä on liian vähän, eivätkä yhden käden sormin laskettavat saattohoitokodit riitä tarpeeseen alkuunkaan.
Julkinen terveydenhuolto ei ole ottanut ministeriön suosituksia hoitovastuusta tosissaan: puolet sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungeista on laiminlyönyt hoidon, eikä kaikilla ole edes alkusuunnitelmia. Anestesiologi Voitto Järvimäki Oulun yliopistollisesta sairaalasta pitää Suomen tilannetta karuna.
- Meillä tällä hetkellä saatto- ja palliatiivisen hoidon tila Euroopan kehnoimmin järjestetty. Suomesta puuttuu saattohoidon taustaorganisaatio, ja hoidon sisältö on hajanaista ja kirjavaa.

Saattohoito turvattava lailla

Ministeriön suositus yhtenäisestä kolmiportaisesta järjestelmästä olisi asiantuntijalääkäreiden mukaan hyvä. Ketju terveyskeskuksista yliopistosairaaloihin asti olisi sitoutunut yksityiskohtaiseen hoitosuunnitelmaan. Toistaiseksi tämä on laadittu vain HYKSin alueella. Oulun yliopistolliseen sairaalaan luvattu saattohoitoyksikkö kaatui äskettäin rahapulaan.
- Mitä tässä työssäni olen kokenut ja nähnyt, niin me tarvitsemme saattohoitolain, sanoo suosituksiin ja mietintöihin kyllästynyt Järvimäki.

Lakisääteinen patistus saa jo laajalti tukea lääkärikunnassa.
- Laki saattaa olla ainoa vaihtoehto tilanteen parantamiseksi. Lakeja voisi kuitenkin niputtaa; jos eutanasia hyväksytään jossain muodossa, niin siihen tarvitaan lainsäädäntöä. Siihen voisi ottaa mukaan hyvän saattohoidon järjestämisen, ennen kuin edes ajatellaankaan eutanasiaa, sanoo gerontologian professori ja ministeriön eettisen neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Raimo Sulkava.

Oikeuksia pitää osata vaatia

Sulkava pohtii myös saattohoidon liittämistä tulevaan vanhuspalvelulakiin, mutta kun julkisen sektorin rahapulassa ei lakikaan aina pure, voisi olla tarpeen kaivaa naftaliinista vanhan Lääkintöhallituksen aikainen komento.
- Tarvitsemme määräyksiä, joita on pakko noudattaa. Yksi mahdollisuus sosiaali- ja terveysministeriön kohdalta on, että laitetaan korvamerkittyä rahaa alueellisen mallin rakentamiseen, että se saataisiin pystyyn eri puolilla Suomea, Sulkava pohtii.

Juttua varten haastatellut lääkärit toivovat, että omaiset uskaltaisivat vaatia kunnon hoitoa.
- Ehkä kansalaiskeskustelu auttaa painostamaan päättäjiä, Sulkava toivoo.

http://yle.fi/uutiset/saattohoito_on_su ... la/5069609

[santra]

Mirri kirjoitti:
"Miksi Suomessa lääkärit pelkäävät vahvoja kipulääkkeitä niin, että määräävät niitä kuoleville potilaille annettaviksi mieluummin liian vähän kuin liikaa?
On tunnettu tosiasia, että Suomi on terminaalivaiheen kivunlievityksen takapajula"
Psykopatologia kirjoitti:
"Siksi, että kuoleva voisi katua syntejään ja ottaa vastaan Kristuksen
ja iankaikkisen elämän"

Väärä vastaus. Eurooppa on täynnä Suomea uskonnollisempia maita, mutta juuri Suomen tiedetään olevan kuolevien potilaiden kivunlievityksen takapajula. Turha yrittää selittää uskonnolla asiaa, joka ei Suomessa ole sen uskonnollisempi kuin muissakaan Pohjoismaissa.

Etkö tunnista ironiaa kun sitä näet?

Mielestäni ironia näinkin vakavassa asiassa ei ole paikallaan.

Laki saattohoidosta sekä aktiivisesta eutanasiasta pitäisi asettaa samaan kategoriaan sekä
lakiehdotusta selvittämään riittävä määrä lääketieteen ja hoitoalan edustajia, nämähän viime kädessä ovat "asiantuntijoita"Terminaalivaiheessa olevan ihmisen kivunlievityksessä "pihistely" ei ole mistään näkökulmasta perusteltua.Jokaisella tulee olla oikeus sekä henkisesti että fyysisesti tuskattomaan kuolemaan ja sitä välittömästi edeltävään aikaan.
Ex mieheni äiti sairasti vatsasyöpää, vietti loppuaikansa kotona omasta ja lasten toivomuksesta. Yksi sisaruksista on terveydenhoitaja ja oli saanut valtuudet hoitaa tarvittavan kivunlievityksen.
Kaikilla ei kumminkaan ole mahdollisuutta tähän, joten saattohoidon lakisääteisyys on samaa kiireellisyysluokkaa kuin aktiivinen eutanasia.

[santra]

Mielestäni saattohoitoyksikkö tulisi olla jokaisessa sairaalassa.Ammattitaitoinen henkilökunta takaisi potilaan asiamukaisen hoidon lopuun asti. Täällä on terveyskeskuksessa kipupoliklinikka, sekin on tärkeä toimipiste.Osastoilla on varattu huone kuolevaa varten, sekin on tietysti parempi kuin ei mitään Olen nähnyt sellaistakin että tilanpuutteen vuoksi potilas on siirretty esim. pesuhuoneeseen yön ajaksi, jos on odotettavissa yöllinen kuolema!
Henkilökunnan ja varojen puutetta käytetään tekosyynä. Kumminkaan tämmöisen yksikön ylläpito ei vaatisi ylipääsemättömiä järjestelyitä. Tarvittaisiin vain muutama henkilö, vaikka vapaaehtoisiakin jotka toimisivat ammatti-ihmisen johdolla.Ajatus olisi mielestäni kehittelykelpoinen, kun kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä Terhokotiin.

[SADE]

Traagista, jos Suomessa palliatiivinen hoito on todella noin lastenkengissä mitä Mirri kirjoitti.
Vuonna 2014 ei pitäisi enää olla mitään syytä pihistellä terminaalivaiheen lääkitystä ja hoitoa muutenkin.

Jotenkin on kyse elävien tarpeista enemmän kuin kuolevien. Kun noita lääkkeitä väärinkäytetään ja niiden määräämisestä on yleensä tarkat säännökset niin ehkä se on lääkäreille henkisesti vaikea määrätä jollekin poikkeustapaukselle päihdeannoksia.

Olet varmasti oikeassa ja siksi onkin hyvä jos terminaalivaiheessa hoidetaan potilasta tietyn "mallin" mukaan, esim. LCP, mistä kirjoitin aikaisemmin.

[SADE]

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on paneutunut asiaan.
Saattohoito-ohjeistus ja suosituksia elämän loppuvaiheen päätösmenettelystä ja hoidosta:
http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_ ... i_uusi.pdf

Syöpäyhdistysten julkaisema saattohoidon opas potilaille ja omaisille; kirjoittaja Terhokodin johtaja Juha Hänninen:
http://cancer-fi-bin.directo.fi/@Bin/07 ... 012%20.pdf

No ainakin ylläolevilla tahoilla näyttää olevan homma hanskassa. Ainakin ovat paneutuneet asiaan ja yrittävät antaa hyvää palliatiivista hoitoa.

[SADE]

Omaistippa on nimeltään tippapussi mikä roikkuu kuolevalla potilaalla "näennäisenä lohdutuksena" omaisille. Esim. silloin kun omaisia ahdistaa kovin läheisensä tuleva menetys ja he yrittävät kynsinhampain pitää terminaalivaiheen läheisensä hengissä. He vaatimalla vaativat, että heidän läheiselleen täytyy laittaa tippa, kun henkilö ei enää pysty syömään eikä juomaan.
Kun tässä vaiheessa laitetaan tippa, niin se on enää vain omaisia varten.

[Mirri]

SADE, kiitos tiedosta.

Pikkuisen hymyilytti ajatus 'omaistipasta', etenkin kun itse luulen ja kuvittelen lähiomaisena suhtautuvani viileän rauhallisesti ja järkevästi siihen, että rakas ihminen kuolee sairauteensa. Todellisuudessa en yhtään tiedä millaisia reaktioita tosi tilanne synnyttää; voin hyvin tarvita tiputuksen omaisena, vaikka tällä hetkellä 'omaistippa' miten kuulostaisi hymyilyttävältä.

Omaisena mielestäni on tärkeä tietää, että ammattilaiset säilyttävät objektiivisuutensa ja keksivät keinot pitää potilaansa puolta silloinkin, kun omaisilla järki pettää, ja he alkavat hätäännyksissään vaatia kuolemassa olevan potilaan pitelyä hengissä keinolla millä hyvänsä. Kuolema on aina ainutkertainen ja ennalta arvaamaton asia; omaisena ei voi ennustaa millaisia reaktioita se lopulta synnyttää, ei sittenkään vaikka olisi aiemminkin menettänyt rakkaan ihmisen.
Ammattilaiset joutuvat hoitamaan paitsi potilasta myös hänen läheisiään. 'Omaistippa' kuulostaa hyvältä siihen tarkoitukseen.

[saara]

Omaisten "hoitaminen" ja informointi kulloisestakin tilanteesta on saatto-ja terminaali vaiheen todella tärkeä osa, samoin koko hoitoprosessissa yleensäkin yhteistyö omaisten kanssa pitää kaikki ajan tasalla. He voivat lisäksi antaa sellaista tietoa jota lääkärit eivät tiedä ja jota potilas itse on kykenemätön antamaan..Jos omaisten rauhoittamiseksi voidaan laittaa esim ." omaistippa", se osoittaa että ihmisestä huolehditaan, vaikkei siitä enää olisi apua. Omaiset mieltävät usein "hoidotta jättämisen" laiminlyöntinä.

[SADE]

SADE, kiitos tiedosta.

Pikkuisen hymyilytti ajatus 'omaistipasta', etenkin kun itse luulen ja kuvittelen lähiomaisena suhtautuvani viileän rauhallisesti ja järkevästi siihen, että rakas ihminen kuolee sairauteensa. Todellisuudessa en yhtään tiedä millaisia reaktioita tosi tilanne synnyttää; voin hyvin tarvita tiputuksen omaisena, vaikka tällä hetkellä 'omaistippa' miten kuulostaisi hymyilyttävältä.

Omaisena mielestäni on tärkeä tietää, että ammattilaiset säilyttävät objektiivisuutensa ja keksivät keinot pitää potilaansa puolta silloinkin, kun omaisilla järki pettää, ja he alkavat hätäännyksissään vaatia kuolemassa olevan potilaan pitelyä hengissä keinolla millä hyvänsä. Kuolema on aina ainutkertainen ja ennalta arvaamaton asia; omaisena ei voi ennustaa millaisia reaktioita se lopulta synnyttää, ei sittenkään vaikka olisi aiemminkin menettänyt rakkaan ihmisen.
Ammattilaiset joutuvat hoitamaan paitsi potilasta myös hänen läheisiään. 'Omaistippa' kuulostaa hyvältä siihen tarkoitukseen.

Olen samaa mieltä, että on hoitavan tahon tehtävä kertoa missä mennään ja mitä haluttaisiin tehdä, jotta kuoleva saisi parasta mahdollista hoitoa. On myös hoitavan tahon velvollisuus informoida omaisia siitä, että tippa vain pitkittää "kärsimystä" ja jo kanyylin laitto (tippaa varten) saattaa aiheuttaa kipuja.

Luulen, että monta kertaa syynä siihen, että halutaan pitää kuolevaa omaista kynsinhampain hengissä on selvittämättömät asiat kuolevan ja omaisen välillä. Jos tavallaan "kaikki on sanottu", voi hyvällä ja rauhallisin mielin päästää läheisensä ...kuka mihinkin (mihin uskookin).., mutta siis antaa läheisensä kuolla. Minusta se on hienoin asia mitä tässä tilanteessa voi tehdä rakkaalle ihmiselleen.

Omaisten hoito on kuitenkin tärkeä asia kuolevaa hoidettaessa ja jos omaistippa ihan pakko on laittaa niin se yleensä tippuu vain näennäisesti eli hyvin, hyvin hitaasti. Jos sitä tiputetaan normaalia tippavauhtia niin (kuten taisin kirjoittaa aikaisemminkin) se aiheuttaa usein limaisuutta ja lisää hengitysvaikeuksia.

Ihan totta, vaikea tietää miten itse reagoi kun joutuu terminaalivaiheessa olevan ihmisen omaiseksi, mutta toivon, että siinä tilanteessa pystyn jättämään omat tarpeeni taka-alalle.

[saara]

SADE ihan mielenkiinnosta kysyn oletko hoitohenkilökuntaan kuuluva, kun tietämyksesi on tuota luokkaa?
Ei toki tarvitse vastata, mutta mielenkiintoni heräsi:)

[SADE]

SADE ihan mielenkiinnosta kysyn oletko hoitohenkilökuntaan kuuluva, kun tietämyksesi on tuota luokkaa?
Ei toki tarvitse vastata, mutta mielenkiintoni heräsi:)

On sekä hoitoalan että sosiaalialan koulutus, mutta ennenkaikkea elämänkokemusta

[saara]

SADE ihan mielenkiinnosta kysyn oletko hoitohenkilökuntaan kuuluva, kun tietämyksesi on tuota luokkaa?
Ei toki tarvitse vastata, mutta mielenkiintoni heräsi:)

On sekä hoitoalan että sosiaalialan koulutus, mutta ennenkaikkea elämänkokemusta

Minä olen"vanhan koulukunnan" hoitaja, toki käytännön kokemukset ovat kouluttaneet kuten elämäkin niinkuin sanoit..sinun näkemyksesi ovat tuoreita ja uusia, monilta osin kuitenkin kanssani samoja.Elämänkokemusta minulla on roppakaupalla vaikka toisille jakaa, sitähän ei kirjoista tai kansista löydy.

[SADE]

SADE ihan mielenkiinnosta kysyn oletko hoitohenkilökuntaan kuuluva, kun tietämyksesi on tuota luokkaa?
Ei toki tarvitse vastata, mutta mielenkiintoni heräsi:)

On sekä hoitoalan että sosiaalialan koulutus, mutta ennenkaikkea elämänkokemusta

Minä olen"vanhan koulukunnan" hoitaja, toki käytännön kokemukset ovat kouluttaneet kuten elämäkin niinkuin sanoit..sinun näkemyksesi ovat tuoreita ja uusia, monilta osin kuitenkin kanssani samoja.Elämänkokemusta minulla on roppakaupalla vaikka toisille jakaa, sitähän ei kirjoista tai kansista löydy.

saara, valmistumisestani hoitoalalle on ikuisuus eli en ollenkaan usko, että näkemykseni ovat vain tuoreita ja uusia, mutta mitä tulee palliatiiviseen hoitoon niin olen joutunut perehtymään siihen ja joutunut myös käymään siihen liittyvän koulutuksen.

[Mirri]

Luulen, että monta kertaa syynä siihen, että halutaan pitää kuolevaa omaista kynsinhampain hengissä on selvittämättömät asiat kuolevan ja omaisen välillä. Jos tavallaan "kaikki on sanottu", voi hyvällä ja rauhallisin mielin päästää läheisensä ...kuka mihinkin (mihin uskookin).., mutta siis antaa läheisensä kuolla. Minusta se on hienoin asia mitä tässä tilanteessa voi tehdä rakkaalle ihmiselleen.

Noin minäkin arvelen ja ajattelen. Kuoleminen on prosessi paitsi kuolevalle itselleen myös hänen läheisilleen.
Olisi tosi tärkeää, että lähiomaiset saisivat mahdollisuuden valmistaa itseään rakkaan ihmisen kuolemaan hyvissä ajoin niin, ettei hätä läheisen menettämisestä 'liian aikaisin' iske tämän ollessa loppusuoralla ja tarvitessa kaiken mahdollisen lievityksen kuolinprosessinsa aiheuttamiin oireisiin.

Olen joskus jostakin lukenut/kuullut, että esim. nukuttamista arkaillaan käyttää, koska pelätään lähiomaisten suhtautumista asiaan. Ei uskalleta lievittää kuolevan potilaan oireita riittävästi ja tajuttomuuden 'uhalla', koska pelätään omaisten suuttuvan siitä, että potilas on tiedottomassa tilassa, eikä kykeneväinen keskustelemaan heidän kanssaan. Läheiset haluavat potilaan pysyvän viimeiseen asti 'tolkuissaan' ja keskustelukykyisenä. Minusta tuollainen on järkyttävää.

Käsittääkseni Psykopatologia osui taannoisella kommentillaan asian ytimeen, vaikka viesti olikin epäselvä ja monitulkintainen:

Siksi, että kuoleva voisi katua syntejään ja ottaa vastaan Kristuksen
ja iankaikkisen elämän.

Voi olla niin päin, että läheisillä on tunnollaan vaikka mitä kaduttavaa, ja he haluaisivat selvittää asiansa kuolevan kanssa hänen ollessaan vielä tavoitettavissa.

[saara]

Nukuttaminen eli koomassa pitäminen elimistön toipumisen edistämiseksi on nykyjään lääketieteessä usein käytettävä hoitotoimi. josta omaiset
saattavat pelästyä ellei heitä ole riittävästi informoitu. Keinotekoisesta koomasta ihminen on heräteltävissä kun tilanne niin sallii. Eri asia on vamman aiheuttama kooma jonka kestosta ja tietenkin ihmisen peruskunnosta riippuu, jääkö ihminen , hänen aivotoimintansa ,pysyvästi vaurioituneeksi.

[SADE]

Luulen, että monta kertaa syynä siihen, että halutaan pitää kuolevaa omaista kynsinhampain hengissä on selvittämättömät asiat kuolevan ja omaisen välillä. Jos tavallaan "kaikki on sanottu", voi hyvällä ja rauhallisin mielin päästää läheisensä ...kuka mihinkin (mihin uskookin).., mutta siis antaa läheisensä kuolla. Minusta se on hienoin asia mitä tässä tilanteessa voi tehdä rakkaalle ihmiselleen.

Noin minäkin arvelen ja ajattelen. Kuoleminen on prosessi paitsi kuolevalle itselleen myös hänen läheisilleen.
Olisi tosi tärkeää, että lähiomaiset saisivat mahdollisuuden valmistaa itseään rakkaan ihmisen kuolemaan hyvissä ajoin niin, ettei hätä läheisen menettämisestä 'liian aikaisin' iske tämän ollessa loppusuoralla ja tarvitessa kaiken mahdollisen lievityksen kuolinprosessinsa aiheuttamiin oireisiin.

Olen joskus jostakin lukenut/kuullut, että esim. nukuttamista arkaillaan käyttää, koska pelätään lähiomaisten suhtautumista asiaan. Ei uskalleta lievittää kuolevan potilaan oireita riittävästi ja tajuttomuuden 'uhalla', koska pelätään omaisten suuttuvan siitä, että potilas on tiedottomassa tilassa, eikä kykeneväinen keskustelemaan heidän kanssaan. Läheiset haluavat potilaan pysyvän viimeiseen asti 'tolkuissaan' ja keskustelukykyisenä. Minusta tuollainen on järkyttävää.

Käsittääkseni Psykopatologia osui taannoisella kommentillaan asian ytimeen, vaikka viesti olikin epäselvä ja monitulkintainen:

Siksi, että kuoleva voisi katua syntejään ja ottaa vastaan Kristuksen
ja iankaikkisen elämän.

Voi olla niin päin, että läheisillä on tunnollaan vaikka mitä kaduttavaa, ja he haluaisivat selvittää asiansa kuolevan kanssa hänen ollessaan vielä tavoitettavissa.

Olen myös nähnyt tapauksia, jossa kuolevaa yritetään omaisten taholta pitää väkisin hereillä ja se on todella järkyttävää!

Hoidettaessakin tietysti aina vaikuttaa hoitavan oma persoonallisuus, mutta terminaalivaiheessa pitäisi hoitaville olla itsestään selvää, että tavoitteena on rauhallinen, nukkuva ihminen, joka ei kärsi hengitysvaikeuksista, kivuista, ahdistuksesta yms. On myös hoitohenkilökunnan tehtävä selvittää tämä omaisille.
Oma kokemukseni on se, että kun kun olen tämän kertonut omaisille, niin lähes aina omaiset jollain tavalla helpottuvat.

[saara]

http://areena.yle.fi/tv/2250968?ref=leiki-ark

Akuutti: Johanna Ervast puhuu hyvästä kuolemasta
Kesto: 7 min

Johanna Ervastin Eino-poika kuoli 3,5-vuotiaana hitaasti hiipuen. Aivoverenvuotoa seuranneet leikkaukset säästivät hengen, mutta loivat umpikujan. Eino ei toipunut vaan kärsi.

Esitetty: Ke 21.5.2014 klo 12.05 Yle TV1

[saara]

http://areena.yle.fi/tv/2250968?ref=leiki-ark

Akuutti: Johanna Ervast puhuu hyvästä kuolemasta
Kesto: 7 min

Johanna Ervastin Eino-poika kuoli 3,5-vuotiaana hitaasti hiipuen. Aivoverenvuotoa seuranneet leikkaukset säästivät hengen, mutta loivat umpikujan. Eino ei toipunut vaan kärsi.

Esitetty: Ke 21.5.2014 klo 12.05 Yle TV1

Mielestäni lapsen parantumaton kuolemaan johtava sairaus sekä sen aiheuttama inhimillisen kestokyvyn ylittävä kärsimys ja tuska koskettaa eniten, ei vain vanhempia ja läheisiä, vaan pysähdyttää jokaisen.Kyllähän kaikki sairauden aiheuttamat tuskat koskettavat, ei niihin hoitajakaan koskaan totu, kuten ei kuolemaankaan. Jokainen kuolema, oli se sitten "hyvä" tai vähemmän hyvä on ainutkertainen. Jokaiseen lähtöön tulisi suhtautua kunnioittavasti ja tilanteen vaatimalla arvokkuudella.Empaiakykyään voi kasvattaa. Sen osoittaminen on korvaamatonta, silloin kun muut keinot on jo käytetty.Eikä silloin tarvitse edes sanoa mitään, riittää kun on läsnä, pitää kädestä ja on läsnä.

[SADE]

Minsta yksi vaikeimmista tilanteista on se kun lapsen isä tai äiti tai molemmat kuolee. Se riipaisee todella syvältä.

[Mirri]

Se on valitettavaa, että toistaiseksi lapset ovat kokonaan suljettu eutanasia-keskustelun ulkopuolelle - aivan kuin vain aikuiset olisivat kuolemansairaita ja voivat tarvita aktiivista kuolinapua elämänsä loppumetreille. Noin olen ymmärtänyt - enkä kuitenkaan ymmärrä. En ymmärrä sitä, että ihmiset suhtautuvat eutanasia-asiaan aivan kuin ei olisi kuolemansairaita lapsia, jotka sairastavat kärsimystä aiheuttavia sairauksia siinä kuin aikuisetkin.

Pitäisi päästä eutanasia-keskustelussa oikeasti niin pitkälle, että asiaa pohdittaisiin myös kuolevien lasten osalta; heitä on, haluttiin ja hyväksyttiin tai ei. Kuoleva lapsi voi tarvita aktiivista kuolinapua joko vanhempiensa tahdosta, tuella ja myötävaikutuksella - tai sitten vanhempiensa tahtoa vastaan. Kuka tekee päätökset, siinäpä pulma.
Sama pulma on ratkottavana lapsen palliatiivisen ja saattohoidon kohdalla; kuka tekee päätökset lapsen puolesta, häntä kuunnellen ja hänen tahtoaan noudattaen? Samoja asioita tietysti ihmettelee esimerkiksi 'oikeustoimikelvottomien' kehitysvammaisten henkilöiden lähipiiri vanhempineen ja hoitajineen - on aina ihmetellyt.

Minulle kuolevan lapsen äitinä oli aikoinaan yksi suurimmista peloista se, että mitä jos minä en saakaan päättää lapseni puolesta, vaan muut - ammattilaiset - ottavat päätösvallan itselleen. Se oli hirveä ajatus ja huoli. Luojan kiitos, en milloinkaan joutunut sellaisen tilanteen eteen, mutta käsittääkseni olisin voinut joutua, jos lapseni elämän terminaalivaihe olisi pitkittynyt ja kuolemisesta olisi tullut ties miten pitkä prosessi.

Tässä asiassa ei mielestäni voida ajatella niin, että ensin laki aikuisille, ja mietitään myöhemmin lapsia... Sellainen on kestämätön ajatus niin kuoleville lapsille kuin heidän vanhemmileenkin.