Hetkessä eläminen on yhtä kuin nykyhetken vältteleminen
Hetkessä elämistä hehkutetaan avaimena onneen, vaikka se on yhtä työlästä kuin elämän suunnitteleminen.
27.7.2014 11:15
Aurora Rämö
Helsingin Sanomat
Tässä se nyt on, hetki. Mahdollisuus lopettaa sanomasta "sitku" ja tehdä mitä tahansa. Maailma on avoinna, aurinko paistaa, unelmat on tehty toteutettaviksi, self-help-kirjoissa tiedetään.
Liiat mahdollisuudet kuitenkin ahdistavat. Miksi on juuri täällä, jos voi olla missä tahansa? Jos voi olla mitä vain, mitä voi olla? Mitä jos valitsee väärin?
Parikymppinen huippubloggariksi tituleerattu Eeva Kolu kirjoittaa: "Olen ollut viimeiset kymmenen vuotta huolissani tulevaisuudesta. Pääosin vieläpä ihan samoista asioista: töistä, rahasta, rakkaista, asuinkaupungeista, asunnoista. Mitä mä teen täällä yliopistossa, valmistunko mä ikinä, mitä jos mää valmistun ja emmää saakaan töitä."
Juuri nyt voisi lakata pelkäämästä ja astua epämukavuusalueelle, lopettaa miettimisen ja puhua tuntemattomille. Avautua maailmalle. Kuten innovaattori-yrittäjä Saku Tuominen kirjoittaa manifestissaan Hyvä elämä – lyhyt oppimäärä: "Vältämme uusien asioiden tekemistä ja selitämme sen itsellemme järkevyytenä, vaikka hyvin usein kyse on epäonnistumisen pelosta."
Kolu on huomannut saman. Hän on lakannut huolehtimasta, päättänyt keskittyä tähän päivään: "Sen sijaan, että miettisin miten minun käy kun kaikki muuttavat pois Turusta, voisin vaikkapa nauttia niiden kaikkien seurasta nyt kun he vielä ovat täällä. –– Surra rahojen loppumista vasta sitten, jos ne oikeasti uhkaavat loppua. En nyt."
On vain itsestä kiinni, tarttuuko mahdollisuuksiin. Matka on Saku Tuomisen mukaan määränpäätä tärkeämpää, ja muita kliseitä, jotka eivät ole kliseitä turhaan. Ne kuulemma tekevät elämästä parempaa. Pitää vain uskaltaa.
Heittäytymiseen on kaikki edellytykset. Start-up-yrittäjät näyttävät esimerkkiä, miten tehdä asiat heti eikä huomenna. Meidän ei tarvitse olla suunnitelmallisia ja valmiita, tarvitsee vain kokeilla.
Voi perustaa vaikkapa pop-up-kaupan, joka on "mahdollisuus tarttua hetkeen ja testata liikeideaa", kuten joensuulainen kauppakeskus Metropol mainostaa.
Jos spontaaniin elämiseen ei ole juuri nyt rahaa, ei tarvitse edes mennä neuvottelemaan lainasta, voi lähettää tekstarin. Pikavippi on tilillä viimeistään seuraavana päivänä.
Oman elämän jakaminen muille on sekin spontaania, ei pelkkää itsensä esittämistä. Ärsykkeen ja reagoimisen välinen aika on lyhyt. Kuvapalvelu Instagramissa kännykkäkuvan ottaminen ja sen jakaminen ovat sama asia.
Facebook-statusta ja blogikirjoitusta voi tietenkin hioa kuulostamaan älykkäältä ja kiinnostavalta vuorokausitolkulla, mutta nopeatempoisemmassa Twitterissä keskusteluun on vaikeaa osallistua viikon kuluttua. Täytyy mennä sillä, mitä on, olla aidosti mukana.
Alle työikäiset kutsuvat hetkessä elämistä lyhenteellä yolo, you only live once, suomeksi "elät vain kerran". Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "lomalle lompsis": irtautumista arjesta ja velvoitteista, vapautta tehdä mitä huvittaa. Ilman huolta huomisesta!
Sanapari on selkeä: "Tartu hetkeen". Sen kun tekee vain.
Se ei ikävä kyllä tarkoita samaa kuin parempi elämä, sellainen, mitä Eeva Kolu todennäköisesti tarkoittaa. Jokaisen mahdollisuuden käyttäminen tekee ihmisestä pelkästään sekavan, epäluotettavan ja itsekeskeisen. Tuhdissa humalassa voi mennä tatuoimaan reiteensä "carpe diem" ihan niin monta kertaa kuin mahtuu, mutta ei se mitään muuta. On aivan yhtä vilpittömän spontaania vetää naapuria turpaan kuin leipoa tälle kakku.
Ei Saku Tuominenkaan kehota olemaan piittaamatta menneestä ja tulevasta. Tuomisen mielestä nautintojen tavoittelu ei johda mihinkään, mutta esimerkiksi menneisyyttä voi muokata nykyhetkestä käsin. Hän nimittää unelmointia, tekemistä ja muistelemista taidoiksi, joita pitää opetella.
"Jokainen muistelukerta muuttaa alkuperäistä muistoa. Myönteinen muistaminen muuttaa alkuperäisen muiston myönteisemmäksi, kielteinen kielteisemmäksi", Tuominen kirjoittaa.
On vähän epäselvää, miten edellinen eroaa itselleen valehtelemisesta, mutta selväksi käy, että tämä päivä on huomista varten.
Ala opetella muistelutaitoja nyt, huomenna osaat paremmin, ylihuomenna on vielä mukavampaa. Ratkaisevaa on ilmeisesti vain, että aloittaa heti.
Jooga, mindfulness ja positiivinen psykologia – joita kaikkia tyrkytetään joka paikassa itsetutkiskeluoppaista yliopistoihin – sanovat samaa: hetkessä eläminen tarkoittaa keskittymistä omien ajatusten selvittämiseen. Kurinalaista ja tarkkaan harkittua ohjien käsiin ottamista.
Jos siis haluaa parantaa elämäänsä, vaihtoehtoja ei ole rajattomasti, vaan kaksi: joko opettelet olemaan itsesi kanssa tai et opettele.
Se ei ole hyppy tuntemattomaan, vaan sama kuin kirjoittaisi viikkokausia vääntämäänsä työhakemukseen olevansa älyttömän spontaani ihminen.
Sitä alun perin tarkoitti myös "carpe diem". Ei sitä, että lataa Instagramiin kaiken minkä näkee, vaan sitä, että opettelee valitseman, mihin Twitter-keskusteluihin osallistuu. Itsensä ja muiden takia.
Niitä kaikki ihmiset tietenkin tekevätkin, valintoja milloin mistäkin syystä.
Tuntuu älyttömältä, kun hetkessä tehtyjen ratkaisujen ja paremman elämän välille vedetään yhtäläisyysmerkki.
Kirjaimellinen hetkessä eläminen on yhtä kuin nykyhetken vältteleminen, se vain selitetään itselleen spontaaniutena.
Parempaan elämään tähtäävä hetkessä eläminen ei taas ole spontaania, vaan tulevaisuuden suunnittelemista, joka ei tapahdu hetkessä.
Paremman elämän opettelemisen aloittamista voi aina siirtää, jos haluaa tarttua vastaantuleviin hetkiin.
http://www.hs.fi/sunnuntai/Hetkess%C3%A ... 7a4&sivu=2
