TEEMAT YHÄRIÄITI JA UNELMALAPSET
BLOGI http://www.hs.fi/blogi/yhariaitijaunelm ... 5845316807
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, vain tyhmiä ihmisiä
7.7.2014 11:01 | 5 | Mervi Lamminen
Muistan oppineeni tuon, "ei ole tyhmiä kysymyksiä, vain tyhmiä ihmisiä", kun vedin koulutuksia työurani alkuvaiheessa. Jaoin tämän oppini koulutuksissa, ja useasti pääsimme koulutuksen läpi aika jouhevasti, ihan hirveästi ei kysymyksiä tullut.
Tämä tärkeä opetus tuli jälleen mieleeni ollessani ystäväni syntymäpäiväjuhlissa. Juhlat olivat hienot ja isot, vieraita lähes pari sataa. Pidin päivänsankarille puheen. Muistelin puheissani yhteisiä reissujamme lasten kanssa. Kerroin miten meillä oli mukana aina iso lauma lapsia, omien lasten lisäksi myös näiden kavereita ja serkkuja. Ja kuinka hauskaa meillä näillä reissuilla oli. Kerroin myös, kuinka lapsilaumasta huolimatta saatoimme saada huomionosoituksia itseämme reilusti nuoremmilta miehiltä. Ja kuinka saamamme huomio meitä nauratti, erityisesti ne parikymppiset pojat, jotka kysyivät meiltä, silloin noin kolmikymppisiltä, että "ovatko nuo lapset teidän lapsenlapsia?". Poikaparat, sitä se nuoruus teettää, lievää harkintakyvyttömyyttä. Nauroimme kaksi kerroin ystäväni kanssa, ja hyvät naurut olemme saaneet pojista monesti sen jälkeenkin.
Puheen jälkeen, illan edetessä minulle entuudestaan tuntematon mieshenkilö tuli juttelemaan minulle. Hän totesi minun pitäneen hyvän puheen, ja kävi sitten suoraan asiaan kysyen: ”Sulla tuntui olevan useampia lapsia. Onko niillä kaikilla eri isä?”. Kyllä, nimen tai vaikka ammatin kysyminen on niin läst siison.
Kysyjä oli reilusti keski-iän ylittänyt, joten hän ei mielessäni saanut harkintakyvyttömyydestään ihan yhtä paljon armeliaisuutta kuin parikymppiset pojanklopit.
Kieltämättä yllättävä avaus. Kysymykset kertovat aina paljon kysyjästään. Tämä kysymys kertoi mielestäni harvinaisen paljon. Kysyjällä oli selvästi asenne, valmis ajatusmalli, jota hän olisi soveltanut minuun, mikäli lapsillani olisi ollut eri isä.
Lisäksi hän kieltämättä välitti itsestään moukkamaista kuvaa –korkeasta koulutustasostaan ja ammatillisesta menestyksestään huolimatta. En minäkään kysynyt hänen lastensa isästä, vain ”koska voin”. En, koska asia ei kuulu minulle, eikä sellaista kysytä, ainakaan ensimmäisen kahdeksan sekunnin aikana.
Miksi ylipäätään kysyä mitään, jos kysymyksen todellinen tarkoitus ei ole saada vastausta, vaan osoittaa toiselle osapuolelle omaa ylemmyydentunnettaan ja paremmuuttaan? Onko hienompaa tai sivistyneempää pukea loukkaus kysymyksen muotoon kuin sanoa se suoraan?
Jouduin puremaan huultani, etten vastaa hänelle samalla mitalla. Lempivastaustaukseni olisi kuulunut: ”Oletko tarkoituksella ilkeä vai pelkästään tyhmä?”.
Selväksi tuli, että kysymyksen tarkoitus ei ole saada vastausta, vaan osoittaa kaapin paikka. Harmi vain, että se ei toiminut. Hän sai jäädä rauhassa pohtimaan isyysvaihtoehtoja ja minä jatkoin iltaani mukavampien ihmisten seurassa. Sellaisten, jotka kysyivät kysymyksiä koska olivat oikeasti kiinnostuneita kuulemaan vastauksen.
_
