Kissan mieli (kirja)

[Psykopatologia]

Arvio: kirjat http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Tietokirj ... 359991640#
John Bradshaw: Kissan mieli. Ymmärrä lemmikkisi käytöstä. Docendo 2014. 308 s.

TEEMAT >> TIEDE

Tietokirja tutkii, pitävätkö kissat oikeastaan ihmisistä

Itsellinen kissa kiinnittyy enemmän reviiriin kuin ihmisiin

"Olen jakanut kotini usean kissan kanssa ja olen huomannut, että 'omistaminen' ei ole oikea termi kuvaamaan tätä suhdetta", kirjoittaa John Bradshaw kirjansa Kissan mieli alussa.

Itsellisyys ja salaperäisyys ovat piirteitä, jotka saavat ihmiset joko rakastamaan tai inhoamaan kissoja.

Eläinten ja ihmisten vuorovaikutusta Bristolin yliopiston antrozoologian instituutin johtaja Bradshaw lukeutuu kiistatta ensimmäiseen ryhmään. Kirjassaan hän pyrkii avaamaan kissan arvoitusta.

Bradshaw selittää kissan evoluution sekä kissan ja ihmisen yhteiselon avulla, miksi kissa on sellainen kuin on: itsenäinen ja vaikeasti tulkittava.

Kissat eivät pohjimmiltaan ole laumaeläimiä. Ne elävät tyypillisesti lähes koko elämänsä yksin.

Kissa kiintyy enemmän paikkaan kuin ihmisiin. Sille oma reviiri on tärkeä – tämän voi huomata myös tavallisesta kotikissasta. Väsymättä se partioi pihallaan ja naapurustossa.

Kissojen siirtyminen lajitoveriensa ja ihmisten lähelle alkoi vasta, kun ihminen asettui viljelemään maata. Viljavarastojen liepeille alkoi pesiytyä hiiriä. Ne tarjosivat kissoille hyvät mahdollisuudet metsästykseen.

_____________________________________________________________________________________________
ARTTU KOKKONEN HS
Kissa ei suostu helpolla ihmisen kaveriksi. Se on aina elänyt yksin.
Kissa ei suostu helpolla ihmisen kaveriksi. Se on aina elänyt yksin.
Koiraan verrattuna kissan yhteinen historia ihmisen kanssa on lyhyt. Kissat ovat yhä lähellä villiyttä.
_____________________________________________________________________________________________

Ellei kissa totu ihmisten läheisyyteen pentuiässä kahden ja kahdeksan viikon välillä, siitä ei Bradshaw'n mukaan yleensä pysty tekemään lemmikkiä.

Osaksi juuri tästä villiyden aavistuksesta kumpuaa salaperäisyys, joka lumoaa kissojen ystävät. Ja siitä kumpuavat myös monet nykyihmisten kanssa elävien kissojen haasteet.

Bradshaw kuvaa kissojen ahdistusta, joka syntyy, kun luontaiset yksineläjät pakotetaan elämään yhä tiiviimmin toisten kissojen läheisyydessä.

Joillekin kissoille samassa kodissa asuvat lajitoverit tai naapuruston eläimet voivat aiheuttaa niin suurta stressiä, että kissa sairastuu. Se voi myös alkaa tehdä tarpeitaan muualle kuin kissan hiekkalaatikkoon.

Nykymaailmassa toinen iso haaste on kissan voimakas metsästysvietti. Kissoja arvostellaan, koska ne tappavat lintuja ja muita luonnonvaraisia eläimiä ikään kuin huvikseen. Edes kylläisyys ei vähennä metsästysintoa.

Suomen Birdlife-järjestön mukaan myös meillä kissojen tappamien lintujen määrä nousee miljooniin.

Tutkijana Bradshaw kuvaa kiinnostavasti syitä kissan käytökseen.

Hieman hatarammiksi jäävät neuvot siitä, mitä pitäisi tehdä kun eteen tulee ongelmia.

Luonnonvaraisten eläinten metsästystä voi yrittää vähentää tarjoamalla lemmikille mahdollisimman laadukasta, proteiineja sisältävää ruokaa. Kissan pantaan voi myös kiinnittää kulkusen.

Silti monilla kissoista metsästys on niin verissä, että kokonaan sitä ei voi estää.

Bradshaw'n kirjan luettuaan jää myös hieman epävarmaksi, kannattaako yhden kissan kotiin edes harkita toista.

Toiselle "seuraksi" hankittu kissa saattaa Bradshaw'n kirjan perusteella tuoda virikkeiden asemesta pikemminkin ahdistusta, etenkin jos se ei ole samasta pentueesta.

Tyhjentävää vastausta vaille jää myös kysymys, joka välillä pulpahtaa monen kiihkeimmänkin kissanystävän mieleen.

Tunteeko kodin viiksekäs valtias todella lämpimiä tunteita ihmisiään kohtaan? Vai sietääkö se heidän seuraansa vain saadakseen ruokaa ja suojaa?

Bradshaw uskoo, että kyse on lämpimistä tunteista.

Hän kuvaa kissan keskeisiä sosiaalisia signaaleja – ystävällisyyttä osoittavaa hännän nostoa pystyyn, itsensä hankaamista toista vasten sekä nuolemista.

Hänen mukaansa näiden tekojen avulla kissat osoittavat kiintymystä toisiaan kohtaan. Niinpä myös ihmiseen suunnattuina ne ovat merkkejä lämpimistä tunteista.

"Vakuuttavimmaksi" tieteelliseksi perusteluksi kissojen kiintymyksestä ihmisiin hän esittää neljään kissaan perustuvan tutkimuksen.

Kuten kuka tahansa maallikko, hän vetää todisteeksi myös oman kissansa, Splodgen, hellyttävän käytöksen.

Koska jokaisella kissaihmisellä on vastaavia tarinoita, jostakin ne kai kertovat. Kuka tietää. Tai ehkä kissa yksin tietää?

Täysin tämä kirja ei kissan arvoitusta vielä ratkaise.

-