Psykopatologia.munfoorumi.com

HS - Mielipide 20. 5. 2010 (C 8)

Olisiko pakkohoitopäätös pelastanut poikamme itsemurhalta?

"Poikamme kirjoitettiin tietämättämme ulos sairaalasta. Kun pojan isä samana päivänä sattumalta käväisi tämän kotona, hän löysi pojan kuolleena."

"Potilaan itsemäärämisoikeus toteutui; hän käveli ulos sairaalasta ja tyhjensi kotona välittömästi kaksi lääkepurkkia."

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla on käyty vilkasta keskustelua psykiatrisesta pakkohoidosta. Nimimerkki Pakkohoidon puolesta (HS 18. 5.) herätti tärkeän kysymyksen siitä, kumpi on suurempi virhe, pakkohoito vai potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen. (- -)
. . . voitaisiin ottaa pakkohoitopäätöstä ennakoivaan tarkkailuun?. . .
. . . sitä seuraavan pakkohoitopäätöksen indikaatiot eivät. . .
. . . jää, olisiko pakkohoitopäätös ainakin sillä. . . (- -)

(Digilehti - maksullinen palvelu)
__________________________________

Tällainen on Helsingin Auroran käytäntö: Ilmeisestä akuuttista itsemurhavaarasta ja raskaasta historiasta huolimatta halutaan "uskoa" päivässä tapahtunutta ihmeparantumista, jolloin potilas kirjoitetaan ulos hänen sitä halutessaan. Mitään virhettä ei myönnetä tapahtuneen.

(Jos joku saa koko mielipidekirjoituksen foorumille, se sallitaan, vaikka kyseessä voi olla tekijänoikeusrike.)

Jos joku haluaa tehdä itsemurhan, ei sitä lopulta voi kukaan estää, eivät omaiset eikä lääkäritkään. Poika ei kai ole ollut psykoottinen osastolla, ja häntä uskottiin, kun sanoi ettei ole enää itselleen tai muille vaaraksi, ja riittävä avohoitokontaktikin hänellä kai katsottiin olevan. Jos perusteita tahdonvastaiselle hoidolle ei ole haastattelutilanteessa ja osastolla ollut, niin ei lainvastaisesti voi osastolle ottaa pakkohoitoon. Eikä siellä pitää ikuisesti. Kolmen kuukauden välein ainakin pitää tarkistaa tilanne.

Eikös kaikkien kolmen kriteerin pitäisi täyttyä, että lain mukaan voitaisiin määrätä tahdonvastaiseen hoitoon? Riittääkö pelkkä itsemurhavaara? Olisi tietysti hyvä, jos riittäisi.

Itse suhtaudun hyvin tunnepitoisesti tähän aiheeseen, kun omasta mielestäni minulla kriteerit tahdonvastaiseen hoitoon eivät toteutuneet, ja silti sinne jouduin. Ja sain yhden trauman lisää.

Tällaisessa tapauksessa, kun potilas on tullut sisään vapaaehtoisesti (eikä M1:llä), sairaalan lääkärit eivät voi pakosti pitää häntä osastolla. Mutta he voivat pyytää paikalle virkalääkärin kirjoittamaan mahdollista M1:stä. - Mutta siitä kun on vaivaa...

´
Näitä nousee aina silloin tällöin esiin. Ikävää. Erittäin ikävää. Yksikin on liikaa.

"Päästään hankalasta tapauksesta eroon." "Säästyy kaupungin/ kunnan rahat." "Sosiaali- ja terveyssektorin kulut ovat liian suuret." "Ei meillä ole varaa hoitaa kaikkia."

"Eutanasialakikin pitäisi saada, että homma voitaisiin hoitaa siististi jo sairaalassa."