Pro älykkyys
Lähetetty: 27.05.2014 11:02TEEMAT >> TIEDE http://www.hs.fi/tiede/Mit%C3%A4+%C3%A4 ... #kommentit
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä enemmän elinvuosia
Psykologian apulaisprofessori Markus Jokela on havainnut, että älykkäät elävät kauemmin,
eikä asuinalue vaikuta terveyteen
26.5.2014 13:54 | 27 | Antti Kivimäki
"Tutkimusyhteisö on muuttunut avoimemmaksi 'nollatuloksille', joissa tutkittavien asioiden
välillä ei havaita jännittävää yhteyttä", Jokela toteaa.
Tuttu tilanne psykologian apulaisprofessorin Markus Jokelan työhuoneella:
"Taas löydös, jota tuskin katsotaan hyvällä", Jokela sanoo ja naurahtaa yhtaikaa hämillisenä ja innostuneena.
Jokela huomasi, että asuinalue ei vaikuta ihmisten terveyteen.
Hyvämaineisilla alueilla toki elää keskimääräistä terveempää väkeä. Se selittyy sillä, että terveet hakeutuvat näille alueille.
Jokela analysoi tilasto-ohjelmilla australialaista aineistoa, jossa oli seurattu 20 000:ta ihmistä kymmenen vuoden ajan kysellen kaikenlaista.
Tutkimusjakson aikana osa väestä muutti alueelta toiselle – mutta heidän terveyttä ja hyvinvointia mittaavat indikaattorit eivät siitä värähtäneet.
"Itsekin hämmästyin. Oletin sosiaalitieteiden hengessä, että asuinalueella olisi edes jotain vaikutusta. Tällaisten tulosten äärellä punnitaan tutkijan asenne. Faktojen edessä pitää nöyrtyä."
Jokela on siitä outo psykologian tutkija, että hän ei hae totuutta yksilön päästä vaan massoista. Hän analysoi kymmenientuhansien ihmisten seurantatutkimuksia.
Hän myös kokoaa eri tieteenalojen tuloksia yhdeksi tilastoksi. Isojen aineistojen pohjalta voi tehdä aiempaa luotettavampia tulkintoja todellisuudesta.
Tilastollinen psykologia tai muodikkaammin big data -tutkimus löi läpi maailmalla 2000-luvulla – big datan voisi suomentaa suuraineistoksi.
Ensinnäkin tietotekniikka kehittyi. Toiseksi suurten tutkimusten aineisto – kuten esimerkiksi 18 000 vuonna 1958 syntynyttä brittiä – oli kypsynyt siihen ikään, että heidän elämästään saattoi päätellä jotain.
Brittiaineistosta Jokela havaitsi esimerkiksi, että seitsenvuotiaan käytöshäiriöt ennustivat varhaisempaa kuolemaa.
"Odotettava tulos, mutta ei väistämätön. Onhan seitsemänvuotiaalla aikuisuuteen matkaa monta vuotta."
"Psykologian tuloksista jokaisella on mielipide. Niitä pidetään joko itsestään selvinä – tai ehdottoman väärinä."
Etenkin äly kuohuttaa. Lapsuuden älykkyysosamäärällä (ÄO) on havaittu vankka yhteys kuolleisuuteen: mitä korkeampi ÄO, sen enemmän elinvuosia.
Tulosta selittää osittain luokkatausta. Älykkäät pärjäävät koulussa. He pääsevät siisteihin toimistotöihin ja käyttävät tuloillaan yksityislääkärin palveluja.
Tämäkään ei selitä kaikkea.
Tutkijoiden vahvin arvaus mysteeriin on, että jos hermosto suoriutuu sukkelasti älytestistä, se luultavasti säätelee mestarillisesti myös tiedostamattomia toimintoja, kuten ruoansulatusta ja hormonieritystä.
Jokelalla on löydös, joka tukee tätä teoriaa. Hän havaitsi, että myös sisaruksen ÄO ennustaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.
"Ihmisillä on taipumus tehdä ihmistieteiden tuloksista poliittisia johtopäätöksiä. Se vaikeuttaa keskustelua."
Jokelan menetelmä koota yhteen useita tutkimuksia on viime vuosina käynyt suositummaksi psykologien piirissä. He ovat kokeneet kriisejä siitä, että pienillä otoksilla tehtyjä kokeita ei ole voitu toistaa.
Alan slangia lainaten "Mozart-efekti rapisee". Taannoin luultiin varmasti, että Mozartin soittaminen lisää vauvojen älyä. Sitten huomattiin, että mikä tahansa musiikki kelpaa, itse asiassa mikä tahansa virike.
"Tutkimusyhteisö on muuttunut avoimemmaksi 'nollatuloksille', joissa tutkittavien asioiden välillä ei havaita jännittävää yhteyttä", Jokela toteaa.
Hän jaksaa alituiseen epäillä omia tuloksiaan. Hän aikoo seuraavaksi testata, päteekö australialaisten johtopäätös siitä, että asuinalue ei vaikuta terveyteen, myös suomalaisiin, saksalaisiin, brittiläisiin ja yhdysvaltalaisiin.
"Ehkä Australiassa väestörakenne on erilainen kuin muissa maissa tai aineistossa oli jotain muuta erityistä."
Mitä älykkäämpi lapsi, sitä enemmän elinvuosia
Psykologian apulaisprofessori Markus Jokela on havainnut, että älykkäät elävät kauemmin,
eikä asuinalue vaikuta terveyteen
26.5.2014 13:54 | 27 | Antti Kivimäki
"Tutkimusyhteisö on muuttunut avoimemmaksi 'nollatuloksille', joissa tutkittavien asioiden
välillä ei havaita jännittävää yhteyttä", Jokela toteaa.
Tuttu tilanne psykologian apulaisprofessorin Markus Jokelan työhuoneella:
"Taas löydös, jota tuskin katsotaan hyvällä", Jokela sanoo ja naurahtaa yhtaikaa hämillisenä ja innostuneena.
Jokela huomasi, että asuinalue ei vaikuta ihmisten terveyteen.
Hyvämaineisilla alueilla toki elää keskimääräistä terveempää väkeä. Se selittyy sillä, että terveet hakeutuvat näille alueille.
Jokela analysoi tilasto-ohjelmilla australialaista aineistoa, jossa oli seurattu 20 000:ta ihmistä kymmenen vuoden ajan kysellen kaikenlaista.
Tutkimusjakson aikana osa väestä muutti alueelta toiselle – mutta heidän terveyttä ja hyvinvointia mittaavat indikaattorit eivät siitä värähtäneet.
"Itsekin hämmästyin. Oletin sosiaalitieteiden hengessä, että asuinalueella olisi edes jotain vaikutusta. Tällaisten tulosten äärellä punnitaan tutkijan asenne. Faktojen edessä pitää nöyrtyä."
Jokela on siitä outo psykologian tutkija, että hän ei hae totuutta yksilön päästä vaan massoista. Hän analysoi kymmenientuhansien ihmisten seurantatutkimuksia.
Hän myös kokoaa eri tieteenalojen tuloksia yhdeksi tilastoksi. Isojen aineistojen pohjalta voi tehdä aiempaa luotettavampia tulkintoja todellisuudesta.
Tilastollinen psykologia tai muodikkaammin big data -tutkimus löi läpi maailmalla 2000-luvulla – big datan voisi suomentaa suuraineistoksi.
Ensinnäkin tietotekniikka kehittyi. Toiseksi suurten tutkimusten aineisto – kuten esimerkiksi 18 000 vuonna 1958 syntynyttä brittiä – oli kypsynyt siihen ikään, että heidän elämästään saattoi päätellä jotain.
Brittiaineistosta Jokela havaitsi esimerkiksi, että seitsenvuotiaan käytöshäiriöt ennustivat varhaisempaa kuolemaa.
"Odotettava tulos, mutta ei väistämätön. Onhan seitsemänvuotiaalla aikuisuuteen matkaa monta vuotta."
"Psykologian tuloksista jokaisella on mielipide. Niitä pidetään joko itsestään selvinä – tai ehdottoman väärinä."
Etenkin äly kuohuttaa. Lapsuuden älykkyysosamäärällä (ÄO) on havaittu vankka yhteys kuolleisuuteen: mitä korkeampi ÄO, sen enemmän elinvuosia.
Tulosta selittää osittain luokkatausta. Älykkäät pärjäävät koulussa. He pääsevät siisteihin toimistotöihin ja käyttävät tuloillaan yksityislääkärin palveluja.
Tämäkään ei selitä kaikkea.
Tutkijoiden vahvin arvaus mysteeriin on, että jos hermosto suoriutuu sukkelasti älytestistä, se luultavasti säätelee mestarillisesti myös tiedostamattomia toimintoja, kuten ruoansulatusta ja hormonieritystä.
Jokelalla on löydös, joka tukee tätä teoriaa. Hän havaitsi, että myös sisaruksen ÄO ennustaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.
"Ihmisillä on taipumus tehdä ihmistieteiden tuloksista poliittisia johtopäätöksiä. Se vaikeuttaa keskustelua."
Jokelan menetelmä koota yhteen useita tutkimuksia on viime vuosina käynyt suositummaksi psykologien piirissä. He ovat kokeneet kriisejä siitä, että pienillä otoksilla tehtyjä kokeita ei ole voitu toistaa.
Alan slangia lainaten "Mozart-efekti rapisee". Taannoin luultiin varmasti, että Mozartin soittaminen lisää vauvojen älyä. Sitten huomattiin, että mikä tahansa musiikki kelpaa, itse asiassa mikä tahansa virike.
"Tutkimusyhteisö on muuttunut avoimemmaksi 'nollatuloksille', joissa tutkittavien asioiden välillä ei havaita jännittävää yhteyttä", Jokela toteaa.
Hän jaksaa alituiseen epäillä omia tuloksiaan. Hän aikoo seuraavaksi testata, päteekö australialaisten johtopäätös siitä, että asuinalue ei vaikuta terveyteen, myös suomalaisiin, saksalaisiin, brittiläisiin ja yhdysvaltalaisiin.
"Ehkä Australiassa väestörakenne on erilainen kuin muissa maissa tai aineistossa oli jotain muuta erityistä."