"Toimimalla ylös mielialan ansasta"

[Mirri]

?..Päinvastoin pakonomaiseksi muuttuva liikunta sairastuttaa entistä enemmän...

Tuollaista en ole koskaan aidosti nähnyt enkä koskaan kenenkään kuullut vakavissaan väittäneen, että liikunta olisi muuttunut pakkomielteiseksi ja patologiseksi sekä sairastuttanut mielen. En usko tuohon ja jos noin, on kyse jostain muusta häiriöstä taustalla.

Vaikea-asteiset masennukset ja taipumus pakko-oireisuuteen voivat kulkea käsi kädessä. Tämä ei ole uskon asia.

Asiaa pakonomaisesta liikunnasta; liippaa läheltä, kun ajatellaan millainen piiskuri depressiopotilas voi olla itseään kohtaan, ja kuinka paljon hän voi tarvita erilaisia keinoja sietääkseen/paetakseen ahdistuneisuuttaan ja synkkiä mietteitään:
http://www.kuntolehti.com/liikunta/liikunnan-pakko/

Niinpä psykiatrian ammattilaiset eivät aina rohkaise potilastaan aktiivisuuteen, painostamisesta puhumattakaan, vaan päinvastoin saattavat 'viheltää pelin poikki'.

[Mirri]

Jos vihdoin luovuttaisiin vastikkeettomasta sosiaaliturvasta,
voisi toimintahaluja alkaa kummasti löytymään.

Löytäisinköhän minäkin toimintahaluja vaikeasta depressiostani huolimatta, jos ei olisi sairauspäivärahaa, eikä kuntoutustukea? Luulen, että toinen mahdollisuus saattaisi olla elämisen lopettaminen; toimintahaluja ei löytyisi, mutta toimintakykyä voisi sen verran löytyä.

[tris]

Ihmeellinen tuo käsitys että Suomessa on hirveä määrä aivan toimintakykyisiä mutta täysin toimintahaluttomia ihmisiä jotka pienellä potkulla persuksille löytäisivät kutsumuksensa. Kun oikeasti aika harva haluaa kitkuttaa alle 500 euron toimeentulotuella vuositolkut ja luopua haaveista saada ura, perhe, ulkomaanmatkoja jne. Kun serkkutyttöjä (minua nuorempia) on seuraillut niin kyllä terveen nuoren aikuisen into kokea ja nähdä on jotain sellaista että on sitten valmis vaikka syömään kaurapuuroa koko loppukuun kun ovat saaneet käydä Pariisissa tai luottavat sitten omaan kykyynsä saada duunia ja sitähän se terveys onkin luottamusta itseen.

Tämä on niin käsittämätön harha että sen täytyy perustua siihen että työelämässä ihmiset ajataan liian ahtaalle. Syntyy jokin käsittämätön kateus ja katkeruus siitä että joku saa jäädä nukkumaan. Tervetuloa vaan tänne puolelle aitaa - tuskin kukaan on estämässä siirtymistä? Ellei sitten oma halu pitää työpaikka, säilyttää harrastukset, kerätä eläke ja mennä Mallorcalle kesällä...

[taulu]

Kyllähän sinulla näyttää olevan enemmän varaa tehdä esim. laivamatkoja kuin minulla.
Masentuneet ja niin sairaat jaksavat yökaudet kirjoitella nettifoorumille mutta aamulla ei jakseta lähtelä töihin, kun masentaa koko elämä niin pirusti.

Hyvää työpäivää minulle, nukkukaa te rauhassa koko työpäivä, että jaksatte ensi yönkin kirjoitella.

[taulu]

Tässä muuten yksi Metro-lehden jakaja. Jonka työtä ei kai kukaan muu kuin lorvailija arvostele.

http://www.hs.fi/paivanlehti/tyoelama/L ... 0987489758

Miksi meidän työssäkäyvien pitäisi arvostaa masentuneita, kun samaa aikaan masentuneet saavat haukkua jonkun työtä paskaduuniksi tms. Tyyliin tuota työtä nyt en ainakaan tekisi.

[Psykopatologia]

?..Päinvastoin pakonomaiseksi muuttuva liikunta sairastuttaa entistä enemmän...

Tuollaista en ole koskaan aidosti nähnyt enkä koskaan kenenkään kuullut vakavissaan väittäneen, että liikunta olisi muuttunut pakkomielteiseksi ja patologiseksi sekä sairastuttanut mielen. En usko tuohon ja jos noin, on kyse jostain muusta häiriöstä taustalla.

Vaikea-asteiset masennukset ja taipumus pakko-oireisuuteen voivat kulkea käsi kädessä. Tämä ei ole uskon asia.

Asiaa pakonomaisesta liikunnasta; liippaa läheltä, kun ajatellaan millainen piiskuri depressiopotilas voi olla itseään kohtaan, ja kuinka paljon hän voi tarvita erilaisia keinoja sietääkseen/paetakseen ahdistuneisuuttaan ja synkkiä mietteitään:
http://www.kuntolehti.com/liikunta/liikunnan-pakko/

Niinpä psykiatrian ammattilaiset eivät aina rohkaise potilastaan aktiivisuuteen, painostamisesta puhumattakaan, vaan päinvastoin saattavat 'viheltää pelin poikki'.

Jos depressio-potilaalla liikunta muodostuu pakonomaiseksi ja tulee (ikään kuin) uudeksi oireeksi,
on todennäköistä, että depressio (vastaavasti) lievenee.

[tris]

Kyllähän sinulla näyttää olevan enemmän varaa tehdä esim. laivamatkoja kuin minulla.
Masentuneet ja niin sairaat jaksavat yökaudet kirjoitella nettifoorumille mutta aamulla ei jakseta lähtelä töihin, kun masentaa koko elämä niin pirusti.

Hyvää työpäivää minulle, nukkukaa te rauhassa koko työpäivä, että jaksatte ensi yönkin kirjoitella.

Tuleva tallinnanreissu maksaa ruokineen ja museoineen 25 euroa. No Tukholmassa kävin mutta en muualla.

Kyllä mä jaksan foorumille kirjoitella mutta valitettavasti tästä ei saa palkkaa. Jos keksit miten tälläisen voisi valjastaa työelämään niin kerro ihmeessä. Mä oon koneella lähes 24 h /päivä joten täällä teen mitä vaan. Mutten tosimaailmassa

[Mirri]

Ilkeilyn kohteina depressiota sairastavat ihmiset.

(4:56. Muokkasin otsikon ja aloitusviestin ketjun sisältöön sopivammaksi.)

PP (21.5.2014 9:05)
Oli Mirrin muokkauksen jälkeen Ilkeilyketju.
Laitoin alkuperäisen otsikon takaisin.

Muokkauksesta olisi pitänyt ilmetä myös se,
mitä on muokattu.

Syntyneestä keskustelusta päätellen aloitusviestin artikkeli oli tällä foorumilla yhtä tyhjän kanssa; päinvastoin sehän tarjosi jopa lyömäaseen vaikea-asteisia depressioita sairastavia vastaan. Niinpä poistin sen, koska laittaessani sen tänne ajatukseni oli, että siinä voisi olla idean siementä masennuspotilaille itselleen heidän (meidän) miettiessä miten välttää uusia pahenevia masennusjaksoja negatiivisine kierteineen.

[Mirri]

Kyllähän sinulla näyttää olevan enemmän varaa tehdä esim. laivamatkoja kuin minulla.
Masentuneet ja niin sairaat jaksavat yökaudet kirjoitella nettifoorumille mutta aamulla ei jakseta lähtelä töihin, kun masentaa koko elämä niin pirusti.

Oli asiallista sanoa, että näyttää olevan enemmän varaa. Näyttäminen on eri asia kuin tosiasiat, ja käytössä olevat rahat on eri asia kuin varallisuus valvottuine pankkitileineen.

Se on toinen juttu, että aina halutessasi voit leikkiä köyhää, joka repii niukan elantonsa paiskimalla töitä aamuvarhaisesta lähtien.

[taulu]

Sopii kai sitten minun sanoa, että sinä aina halutessasi voit esittää vakavasti masentunutta ettei tarvihe aamuvarhaisella herätä töihin.
Sen verran köyhä kuitenkin olen ettei mulla ollut varaa jäädä nukkumaan vaikka äitini sairasti syöpää.

[Mirri]

Sopii kai sitten minun sanoa, että sinä aina halutessasi voit esittää vakavasti masentunutta ettei tarvihe aamuvarhaisella herätä töihin.
Sen verran köyhä kuitenkin olen ettei mulla ollut varaa jäädä nukkumaan vaikka äitini sairasti syöpää.

Taulu, sopimisista en tiedä, mutta tuskin sinä sopimisista välitätkään. Halutessasi ja tarpeesi vaatiessa sanot, sillä siisti.

[taulu]

Kyllähän sinulla näyttää olevan enemmän varaa tehdä esim. laivamatkoja kuin minulla.
Masentuneet ja niin sairaat jaksavat yökaudet kirjoitella nettifoorumille mutta aamulla ei jakseta lähtelä töihin, kun masentaa koko elämä niin pirusti.

Oli asiallista sanoa, että näyttää olevan enemmän varaa. Näyttäminen on eri asia kuin tosiasiat, ja käytössä olevat rahat on eri asia kuin varallisuus valvottuine pankkitileineen.

Se on toinen juttu, että aina halutessasi voit leikkiä köyhää, joka repii niukan elantonsa paiskimalla töitä aamuvarhaisesta lähtien.

Niinhän tuota näytät Mirrikin sanovan mitä sinua huvittaa. Annoin vain sinulle takaisin.

Jos sinä otat esiin minun edunvalvonnan ja pankkitilini, minä voin antaa takaisin vittuilusi.

[Mirri]

Kyllähän sinulla näyttää olevan enemmän varaa tehdä esim. laivamatkoja kuin minulla.
Masentuneet ja niin sairaat jaksavat yökaudet kirjoitella nettifoorumille mutta aamulla ei jakseta lähtelä töihin, kun masentaa koko elämä niin pirusti.

Hyvää työpäivää minulle, nukkukaa te rauhassa koko työpäivä, että jaksatte ensi yönkin kirjoitella.

Taulu, etkö tunnistanut omaa vittuiluasi, jonka kohteeksi minäkin masennuspotilaana jouduin?

Tuli vielä mieleeni... Tiedän olevani palkansaajana etuoikeutetussa (vai pitäisiköhän sanoa kadehdittavassa...) asemassa sairausloma- ja sairauspäivärahaoikeuksineni. Joten turha siitä asiasta on minulle vittuilla.

[taulu]

Mutta sinun ei ole turhaa vittuilla minulle edunvalvonnasta ja pankkitilistä ja varallisuudesta, niinkö?
Minkä minä sille voin, että olen saanut perintöä jota valvoo edunvalvoja ja jota en voi käyttää vaan joudun käymään töissä. Jos ei olisi edunvalvontaa, mie valvosin yöt ja päivät ryyppäisin ja tuhlaisin perintöä.

Minua aamulla väsytti todella paljon nousta ylös ja suorastaan vitutti ajatella, että nuo saakelit saavat vaikka koko päivän nukkua, jos huvittaa.
No ei se teidän vika ole. Sorry.

[Mirri]

Kyllä on aivan turhaa minunkin vittuiluni, mutta annoin vain takaisin... Pyydän minäkin anteeksi omasta puolestani; ilkeäähän sellainen vittuilu on. Ei ole tämän foorumin käyttäjien vika, etten tällä hetkellä oikein jaksaisi elämääni, vittuilun kohteeksi joutumisesta puhumattakaan.

[tris]

Sopii kai sitten minun sanoa, että sinä aina halutessasi voit esittää vakavasti masentunutta ettei tarvihe aamuvarhaisella herätä töihin.
Sen verran köyhä kuitenkin olen ettei mulla ollut varaa jäädä nukkumaan vaikka äitini sairasti syöpää.

Miten äitisi syöpä mihinkään liittyy?

[Hilppa]

?..Päinvastoin pakonomaiseksi muuttuva liikunta sairastuttaa entistä enemmän...

Tuollaista en ole koskaan aidosti nähnyt enkä koskaan kenenkään kuullut vakavissaan väittäneen, että liikunta olisi muuttunut pakkomielteiseksi ja patologiseksi sekä sairastuttanut mielen. En usko tuohon ja jos noin, on kyse jostain muusta häiriöstä taustalla.

Vaikea-asteiset masennukset ja taipumus pakko-oireisuuteen voivat kulkea käsi kädessä. Tämä ei ole uskon asia.

Asiaa pakonomaisesta liikunnasta; liippaa läheltä, kun ajatellaan millainen piiskuri depressiopotilas voi olla itseään kohtaan, ja kuinka paljon hän voi tarvita erilaisia keinoja sietääkseen/paetakseen ahdistuneisuuttaan ja synkkiä mietteitään:...

Edeltävässä nyt tapahtui sanomani täydellinen kieltäminen ja kenties väärinymmärtämisen tuloksena. En viittaa uskonasioihin, käytin neutraalia ilmaisua, että en usko noin voivan olla. Käsitteet ovat mielestäni jonkin verran lipsahtaneet väärinymmärretyiksi.

Tavanomainen kuntoilija ei pääse kokemaan liikunnan patologista addiktoitumista, jollaiseen tilaan voi päästä yleensä ainoastaan kilpaurheilija tai oikeastaan vain huippu-urheilija, jonka harjoittelu on suunnitelmallista, säännöllistä ja tavoitteellista. Anoreksiassa ihminen saattaa liikkua patologisella tavalla, mutta siinä ei olekaan kyse liikunnasta vaan sairauden oireista, joissa liikunta on vain väline. Tavanomainen liikkuja "putoaa maan pinnalle" liikkuessaan liikaa; hän ylirasittuu, väsyy, loukkaa itsensä tai saa rasitusvamman, jos intoutuu liikkumaan liikaa. Hänen innostuksensa (valitettavasti) lopahtaa usein juuri noihin vastoinkäymisiin ennen kuin varsinaista addiktoitumista pääsee tapahtumaankaan.

Jos liikuntaan kykenee addiktoitumaan, se on pääsääntöisesti hyvä asia. Kunnon kohenemisen myötä liikuntasuorituksesta pääsee nauttimaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin itse suorittaminenkin alkaa tuntua hyvältä ja sitä rupeaa haluamaan säännöllisesti. Sehän liikuntaharrastuksen tarkoituskin on, kohentaa vointia ja olla säännöllistä toimintaa. Aluksi on pakottauduttava, jotta kunto kohenisi nautittavan kynnyksen yli.

[Mirri]

Hilppa, onko mahdollista, että olet erehtynyt tai väärässä?

[Hilppa]

Hilppa, onko mahdollista, että olet erehtynyt tai väärässä?

Sitten täällä taitaa olla useampia väärässäolijoita:

.18
Kyllä liikunta on aina pikemminkin tervehdyttävää.
Liikunta-pakkomielle on kuitenkin terveempää kuin aiempi tilanne.

[Mirri]

Noin voi olla.
Pakkomielteisen liikunnan tiedetään aiheuttavan masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta; vaikean depression heilahtaminen pakkomielteiseen toimintaan ei aina ole hyvä ja toivottava asia. Ei silloinkaan, vaikka pakonomainen aktiviteetti olisi liikuntaa.

Hilppa, toivottavasti sinä et kiellä ja torju minun viestieni sisältöä. Vaikeasti sairaat depressiopotilaat eivät tule autetuiksi moisella kieltämisellä ja torjunnalla; realismi olisi järkevintä. Eihän Psykopatologiakaan ollut realistinen ideassaan pakkoliikunnasta vaikean depression parantavana hoitomuotona.