Psykopatologia.munfoorumi.com

Onko kateus mielestänne kuinka hallitseva motiivi ihmisten toiminnassa? Minusta kateuden merkitystä liioitellaan ja tuntuu jopa siltä että kateellisuus-argumentin tuo esille se henkilö joka itse on kateellinen.

Tyyliin että on vaikka kaksi naista jotka on törmänneet toisiinsa lastensa kautta hiekkalaatikolla - rouva A ja B. A:n mies on taloudellisesti paremmassa asemassa mutta B:t ovat koulutetumpia. Rouva A haluaa vähän tehdä vaikutuksen rouva B:n jonka arvostusta hän kaipaa. Ensin B kestää A:n kehuskelua kun ajattelee sen olevan kuitenkin harmitonta ja taaperot viihtyvät hyvin keskenään. Sitten häntä kuitenkin alkaa rasittaa ja hän ottaa hieman etäisyyttä ja vie lapsensa usein toiseen puistoon. Tästä rouva A pahastuu voimakkaasti ja selittää muille että rouva B on kateellinen hänelle. Kuitenkin koko konflikti syntyi rouva A:n käyttäytymisestä joka on ehkä osin ollut kateusmotivoitunutta.

Se, että keskittyy omaan elämään, auttaa kateudessa.

Joo, haluaisiko joku osallistua dialogiin aiheesta?

tris kirjoitti:Joo, haluaisiko joku osallistua dialogiin aiheesta?

Täysin tarpeetonta maanittelua.

Rouvien A ja B kohdalla on varmaan kysymys siitä, että eihän meissä itsessämme koskaan voi mitään vikaa olla; tällä kertaa kysymys ehkä voisi olla jonkinlaisesta reflektiosta, jossa oma kateus nähdään toisessa ja sillä selitetään sentoisen käytöstä muille.

Yleisesti kateutta sanotaan olevan kahdenlaista: "slaavi" ja "jenkki" -kateutta. Suomalaiset ovat ehkä enemmänkin tuota esimmäistä, jossa esim toivotaan jotain pahaa tapahtuvan naapurin uudelle autolle. Pohjanmaalla tosin ollaan ehkä enemmän jenkkityylisiä, jossa aletaan painamaan itse enemmän duunia jotta voisi itse ostaa naapurin pirssiä hienomman auton.

Kahvi kirjoitti:Rouvien A ja B kohdalla on varmaan kysymys siitä, että eihän meissä itsessämme koskaan voi mitään vikaa olla; tällä kertaa kysymys ehkä voisi olla jonkinlaisesta reflektiosta, jossa oma kateus nähdään toisessa ja sillä selitetään sentoisen käytöstä muille.

Eihän toinen rouva syyttänyt kehuskelevaa rouvaa kateudesta tai mistään - häntä ei vaan napannut yhteydenpito.

Oletteko itse kokeneet että teille olisi tehty ikäviä asioita kateuden vuoksi tai että se olisi ollut omien toimintojenne motivaattorina?

tris kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:Rouvien A ja B kohdalla on varmaan kysymys siitä, että eihän meissä itsessämme koskaan voi mitään vikaa olla; tällä kertaa kysymys ehkä voisi olla jonkinlaisesta reflektiosta, jossa oma kateus nähdään toisessa ja sillä selitetään sentoisen käytöstä muille.

Eihän toinen rouva syyttänyt kehuskelevaa rouvaa kateudesta tai mistään - häntä ei vaan napannut yhteydenpito.

Oletteko itse kokeneet että teille olisi tehty ikäviä asioita kateuden vuoksi tai että se olisi ollut omien toimintojenne motivaattorina?

Aina ei tiedä onko joutunut kateuden kohteeksi, se on niin vaikea tietää ellei se toinen suoraan myönnä.

Lähinnä jos on tapahtunut jotain outoa jolle ei löydy muuta selitystä. Mutta kateuteen tarvitaan sekin että on joku asia mistä olla kateellinen. Beth täällä aikanaan riehui että Mirri on hänelle kateellinen ja Mirri itse kysyi että niin mistä, mikä on se asia Bethin elämässä mistä voisi olla kateellinen. Sikäli me kroonikko mt:t voivat olla suht turvassa tuhoavalta kateudelta että jos ei mene kovin hyvin on kukaan tuskin mistään kateellinen.

Enemmän olen törmännyt siihen että omat ihmissuhteeni ovat kärsineet siitä epäsuhdasta että minulla menee huonosti ja toiselle hyvin. Minua se ei ole haitannut mutta on vaikuttanut paremmin pärjäävän suhtautumiseen minuun. kerran yksi suoraan sanoikin ettei halua kauheasti pitää yhteyttä kun pelkää että minä olen kateellinen. Sellainen tuntuu paskalta. Ovelalta keinolta heivata laidalta ihminen jonka status ei ole riittävän korkea.

-

Joo, mutta ei tunnu nyt syntyvän dialogia tästä asiasta.

Kerran yksi hyvä ystäväni jätti minut, kun kerroin tämän olevan kateellinen hyvistä kouluarvosanoista, kun sain vielä häntäkin parempia numeroita. Tämä henkilö ei kestänyt sitä, että paljastin hänen kateellisuutensa ja päätti jättää minut, koska alkoi pelkäämään sitä omaa kateuttaan.

Ehkä hän jätti sinut koska ei ollut kateellinen ja loukkasit häntä syvästi aiheettomalla kommentillasi.

tris kirjoitti:Ehkä hän jätti sinut koska ei ollut kateellinen ja loukkasit häntä syvästi aiheettomalla kommentillasi.

Voi olla niinkin.

tris kirjoitti:Onko kateus mielestänne kuinka hallitseva motiivi ihmisten toiminnassa? Minusta kateuden merkitystä liioitellaan ja tuntuu jopa siltä että kateellisuus-argumentin tuo esille se henkilö joka itse on kateellinen.

Tyyliin että on vaikka kaksi naista jotka on törmänneet toisiinsa lastensa kautta hiekkalaatikolla - rouva A ja B. A:n mies on taloudellisesti paremmassa asemassa mutta B:t ovat koulutetumpia. Rouva A haluaa vähän tehdä vaikutuksen rouva B:n jonka arvostusta hän kaipaa. Ensin B kestää A:n kehuskelua kun ajattelee sen olevan kuitenkin harmitonta ja taaperot viihtyvät hyvin keskenään. Sitten häntä kuitenkin alkaa rasittaa ja hän ottaa hieman etäisyyttä ja vie lapsensa usein toiseen puistoon. Tästä rouva A pahastuu voimakkaasti ja selittää muille että rouva B on kateellinen hänelle. Kuitenkin koko konflikti syntyi rouva A:n käyttäytymisestä joka on ehkä osin ollut kateusmotivoitunutta.

Todellisessa elämässä käynee niin, että...

Jos A on kehuskeluillaan B:n mielestä rasittava,
B kuuntelee välillä A:n pullistelua, välillä sitten menee muualle lapsensa kanssa.
Jos A:n ja B:n lapset on hyviä kavereita, B kestää todennäköisesti aika paljon.

Kehuskelua on kuunneleet myös muut puistossa olijat vähintään sivusta.
Jos B alkaa ottaa etäisyyttä A:sta, muut todennäköisesti ymmärtävät asian oikein hyvin.

Jos A alkaa pahastuneena paahtamaan muille, että B on kateellinen hänelle,
muut siirtyvät todennäköisesti vähin äänin B:n perässä toiseen puistoon.
Tai muut sulkevat joksikin aikaa A:n ulos sosiaalisista kuvioista.
Kerran parin selitys menee toisten hymähdyksellä ja pienellä selän takana naureskelulla.

A jää ihmettelemään, miksi kukaan ei leiki hänen kanssaan...

Toisen kateuden miettimisestä on harvemmin minusta suurempaa hyötyä.
Itseään voi tietysti huvittaa seuraamalla toisten käyttäytymistä.

Kateudesta ääneen puhuminen varsinkin tunnemylläkässä osoittaa kokemukseni mukaan usein puhujan sosiaalisen kömpelyyden.
Eri asia on keittiöpsykologialla leikittely suht neutraalissa sosiaalisessa tilanteessa.

tris kirjoitti:Sikäli me kroonikko mt:t voivat olla suht turvassa tuhoavalta kateudelta että jos ei mene kovin hyvin on kukaan tuskin mistään kateellinen.

Minä olen kyllä tris kateellinen älystäsi.
On harmillista, että et pysty käyttämään lahjaasi esim. opiskeluun ja työhön.

Minusta toisten kateuksia on turha miettiä, omat kateudet on terveellistä tunnistaa.

Minulla on ystävä nuoruusvuosilta. Pidän hänestä kovasti, mutta en voi ottaa häneen yhteyttä, koska ainakin ulospäin näyttää siltä, että hänellä on elämässään kaikkea. Hän elää sellaista elämää, jota minä joskus kauan sitten kuvittelin aikuisena eläväni. Olen iloinen hänen puolestaan, mutta hänen kanssaan ollessani väistämättä vertailen hänen elämäänsä omaani ja tulen tietoiseksi siitä, kuinka paljosta koen jääneeni paitsi. En haluaisi kadehtia häntä, mutta en voi sille mitään.

tris kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:Rouvien A ja B kohdalla on varmaan kysymys siitä, että eihän meissä itsessämme koskaan voi mitään vikaa olla; tällä kertaa kysymys ehkä voisi olla jonkinlaisesta reflektiosta, jossa oma kateus nähdään toisessa ja sillä selitetään sentoisen käytöstä muille.

Eihän toinen rouva syyttänyt kehuskelevaa rouvaa kateudesta tai mistään - häntä ei vaan napannut yhteydenpito.

Oletteko itse kokeneet että teille olisi tehty ikäviä asioita kateuden vuoksi tai että se olisi ollut omien toimintojenne motivaattorina?

Niin ymmärsin sillä tavalla, että A on enempivähempi kateellinen B:lle, ja kun B nostaa kytkintä nappaamattomuuden takia, niin reflektiona A näkee oman kateutensa B:ssä.

Noin minäkin arvelen kuin Kahvi. Taitaa usein olla niin, että kateuden kohteeksi itsensä kuvitteleva ihminen ei tunnista omaa kateuttaan, vaan on näkevinään sitä toisissa. Hän luulee toisten kadehtivan häntä.
Lisäksi kateus toimii hyvänä valttikorttina; aina erimielisyyksien ja muiden ristiriitojen keskellä voi syyttää toista ihmistä kateudesta, koska silloin ei tarvitse miettiä ristiriitojen syitä - toinen kadehtii ja siksi keljuilee. Toisia kateudesta syyttelevä ihminen päästää itsensä helpolla ja menee ylitse aidan matalimmalta kohdalta; vika on toisissa (niissä kateellisissa), joten ei mitään syytä kääntää katsetta itseen.

Valkosiipi kirjoitti:

tris kirjoitti:Sikäli me kroonikko mt:t voivat olla suht turvassa tuhoavalta kateudelta että jos ei mene kovin hyvin on kukaan tuskin mistään kateellinen.

Minä olen kyllä tris kateellinen älystäsi.
On harmillista, että et pysty käyttämään lahjaasi esim. opiskeluun ja työhön.

Minusta toisten kateuksia on turha miettiä, omat kateudet on terveellistä tunnistaa.

Ai, kiitti! Joo, toki uskon kateuden tunteeseen. Yhden ystävän aikaansaavuudesta freelancerina olen kateellinen. Muttei se vaikuta minun toimintaani häntä kohtaan. Se tuntuu vaan välillä sellaisena kirpaisuna.